Tänään aamusta tokoiltiin Suoraman kentällä, nyt seurana Katri, Benson ja Tao.
Aron aloitti katsekontaktitreenillään. Tässä meillä ei ole vielä käskyä, liitän käskyn mukaan tuota pikaa. Naksuttelin kuitenkin perusasennossa ollessa katsekontaktia, sitten lähdin liikkeelle ja kontakti pysyi. Lopulta liitettiin mukaan Katrin häiriöt, joihin Aron ei reagoinut millään tapaa, jes. Ihan kuin Aron tajuaisi nyt, että kontaktin pitäminen kannattaa ja se, että sulkee ulkopuolisen häiriön pois mielestä. Toki onnistumiseen tarvitaan namikäsi ja tiheä naksutus, mutta namit ovat kädessä siksi, että voin palkata koiran siihen parhaaseen paikkaan ja palkan tiheys pysyy hyvänä, kun suoritus ei katkea palkan saatuaan. Namikäsi on kuitenkin tavallaan koiran takana, joten namilla ei houkuttele mitenkään. Mutta Aronin asenne on nyt positiivinen ja seuruunpaikka just eikä melkein oikein. Ja aikaisemmin mukana ollut ääntely liittyy selvästi paineistumiseen, sillä nyt kun koiran mieli on avoin, ei äänen ääntä.
Tämän jälkeen tehtiin liikkuroitu tunnari, kapulat oli tosi likellä toisiaan ja silti Aron onnistui. Huippua. Kapulat oli rivissä ja siellä keskellä se oma. Pyysin, että Katri ottaa hyvissä ajoin taskuunsa ne väärät kapulat ja hajustin sitä omaa tasan kolme sekuntia. Taitava-Aron selvitti tehtävän leikiten. Periaatteessahan tunnari on maailman helpoin liike, mutta jotekin olen tasaisesti matkan varrella onnistunut pilaamaan sen ainakin 10 kertaa.
Aron meni tässä välissä autoon huilaamaan.
Tauon jälkeen mentiin nurmikentän puolelle ja tehtiin koemainen setti, jossa liikkeenä hyppynouto, ohjattunouto ja tunnari. Hyppynoudossa metalli kalisi vähän ja vauhti selvästi hidastui minua kohti tullessa, pieni piip luovutuksen yhtyedessä, ääneti taisi siirtyä sivulle. Siitä ohjattuun noutoon, suht hyvä merkki ja haki oikein kapulan oikealta, tulee vaan vinoon eteeni, luovutuksen jälkeen inahti sivulle siirtymisessä. Yritin kisapalkata reippaasti tässä välissä, mutta Aron haukahti jopa, joten ei näin iloista riekuttamista sitten kuitenkaan. Halusin, että Aron olisi hyvässä itsetunnossa seuraavaa liikettä varten, joka oli tunnari. Nyt kaksi liikettä palkatta alla, meni ravilla kapuloille, haisteli ja varmisteli pariin kertaan ja toi oikean, jes. Superriemun kiljahdukset tähän. Eli palkattomien liikkeiden jälkeen tulee pientä epävarmuutta, josta ei varmaan pääse muuta kuin treenillä irti. Tehdään nyt loppuviikon aikana helppoja ja hauskoja tunnareita välillä, että tunnelma säilyy mahd. motivoituneena.
Tämän jälkeen tein pari hyppynoutoa odotellessa, että Katri kävi viemässä hiekkakentällä olevaan ruutuun palkan valmiiksi. Sitten mentiin sinne hiekkakentän laidalle, josta Katri kutsui meidät kehään ja teimme ruutuliikkeen. Hyvä siirtyminen liikkeen aloitukseen, vähän löysä merkille meno, mutta hyvä ruutuun meno, siellä kun oli palkka valmiina, voitiin lopettaa siihen.
Katrin lähdettyä mun oli pakko vielä vääntää tunnaria, nyt tein pari helppoa etsintää, vein kolme kapulaa keskelle nurmikenttää ja yhden oman, sitten Aronille lähetys etsimään ja sieltä se keskeltä kenttää pongasi sen oman, toistettiin vielä eri suunnasta, nyt kapuloita oli kolme, joista yksi se oma, näin kaukaa, että nosti sen reunimmaisen eli oman ja nyt jippiit ja sai luvan laukata leluun kiinni. Hyvä Aron.
Kiitos Katrille kivasta treeniseurasta, Tao oli kovin innostava penne, siitä tulee vielä hyvä! Ja Bensonilla oli sellaista treeni-intoa, että ihailen :-)
Kiitos Heidi itsellesi treeniseurasta ja lukuisista hyvistä neuvoista! :)
VastaaPoistaKatri