Jälkitreenit Koivumäessä

Tänään oli Tavesin jälki-illan vuoro. Metsät oli hyttysiä täynnä ja keli sateinen.
Aronin pään menoksi oli toivonut Miinulta haastejälkeä, sillä edelleen haluan, että Aron taistelee pysyäkseen jäljellä. Joten Miinu teki meille 600m pitkän, kahdella kepillä varustetun jäljen, joka oli täynnä ihmeellisyyksiä. Miinu oli kävellyt välillä ylipitkin askelin, hypännyt jäljeltä metrin sivuun ja jatkanut sitten, kävellyt ison ojan reunalla vaihdellen aina puolta ja muuta sellaista mukavaa. Vettä satoi jäljen vanhenemisen aikana ja jälki vanheni 1½ tuntia.

Jana me tehtiin meidän silmissä hyvään paikkaan ja siinä Aron eteni luotisuoraan kohti jälkeä ja ajoi päättäivisesti takajäljen. Laskin liinan irti ja annoin sen mennä, sillä tiesin, että takajälkeä pitkin se menee takaisin autoille, sinne se nyt sitten menikin. Huusin koiran autoilta pois ja lähetin uudestaan jäljen nostoon vähän eri kohdasta. Meinasi taas lähteä takajäljelle, mutta nyt korjasi itse suunnan ja näin päästiin alkuun.
Jäljen ajo oli superloistavaa. Miinu sanoi, että Aron ratkoi hyvin kaikki sen tekemät jipot, mutta taas jäi se välikeppi nostamatta, jäljen päässä olevan kepin ilmaisi kyllä. Voisiko se olla, että jos koira keskittyy intensiivisesti jäljen ajoon, jäisi kepin merkitys sivuseikaksi. No seuraava jälkitreeni saa tähdätä keppien bongailluun, josko sitten itse jälki olisi silloin helpompi.
Kiitos Miinu hyvästä jäljestä!

En tiedä mitä tehdä kesäkuun jälkilaskurille, sillä se kärsii tappiota.Olen unohtanut kirjata sinne kolmen viimeisen treenin matkat ja keppien määrät. Toisaalta ei huvittaisi, sillä joku onneton notkahdus siinä näkyy nousseiden jälkikeppien määrässä. Mutta supersiistiä on se, että Aron hyppäsi eilenkin 90 cm esteen puhtaasti yli. Tämä todella antaa toivomisen varaa, että syksyllä ollaan vielä kakkosluokan jälkikokeessa.