SBCAK-leirillä Hartolassa

Eilen kotiuduttiin 3 päiväiseltä bc ja kelpie-leiriltä, väsyneinä ja uupuneina, mutta niin paljon uutta oppineena. Kelit oli paahteiset ja voin todeta naamani olevan samaa sävyä pinkin treeniliivin kanssa. Tietenkin olin unohtanut oman lippiksen kotiin, joten auringonpistos ei ollut kaukana. Leiri oli yleisleiri, mutta valilajikoima on kyllä runsas. Leiri-ilmoa selatessa piti kyllä miettiä pitkään, että mennäänkö kahdeksi päiväksi treenamaan tokoa, agilityä, jälkeä, haun alkeisryhmä tai ek-ryhmäkin olisi olleet ihan hauska tapa viettää leiriä. Jälkiryhmässä näytti olevan peltojälkikouluttaja, joten jälki tippui tämän vuoksi, intressit kun minulla on metsäjäljen puolella. Toko kuitenkin nousi ykköseksi ja tarjolla oli jopa kaksi kouluttajaa. Halusin kuitenkin sen toisen kouluttajan tokoryhmään, joten ykkösvaihto-ehto oli selvä. Leirin kolmanneksi päiväksi oli mahdollisuus vaihtaa lajia, joten kun järkeilin oikein, tiesin, että Aron jaksaa kolmantena päivänä agilityä, agilityä siis vikana päivänä.

Leirille oli tullut porukkaa ympäri suomen, mutta majoittuminen oli meidän tuttujen kesken. Nukuttiin pienen pienessä huoneessa 3 naishenkilön voimin 5 koiran kanssa. Helle paahtoi huonettamme kuumaksi, ikkunan siitä sai auki, mutta ensimmäinen yö oli ihan tuskaa. Koirat läähätti ja me myös.  Keskimmäinen yö käytiin Annan ja Pipsan/Nellin kanssa nukkumassa isäni mökillä Sysmässä ja tämä olikin ainoa yö, missä sai nukkua viileässä ja hiljaisuudessa. Viimeinen yö taas kärsittiin meidän pikkuhuoneessa, sillä leirillä oli olympialaiset ja iltaohjelma oli ratkiriemukasta, joten ei siitä sitten haluttu siirtyä mihinkään. Porukka leirillä oli kyllä hauskaa ja sain monta uutta tuttavaa. Ihania bordercollietakin oli ja sininen sävy myös bordercollieissa jotenkin viehättää. Leiriporukassa jaettiin ohjeita niin vepetreeneihin kuin linkkiä, mistä saa tilata hienoja bordercolliepantoja. Treeniliivit ja muut treenitarvikekokemukset vaihdettiin myös ja tunsin olevani niin omieni joukossa, kun kuuntelin ihmisten lajivalikoimia/ treenilajien määrää. Kerrassaan hienoa!

Torstai:
majoituttiin leirille ja ehdittiin Annan kanssa pienesti treenata nurmikentällä. Anna häiriköi meidän seuraamista (naksuttelin kontaktista) ja katsottiin myös Aronin hyppyä. Estekorkeus nousi 90 cm saakka ja Aron hyppäsi puhtaasti. Olin todella innoissani, sillä kuukausi sitten ei se pystynyt edes 80 cm korkeuteen. En tiedä onko Back on Track-loimi tehnyt ihmeitä vai kevyempi treeniohjelma/ fyssarin vinkit, mutta se todella hyppäsi 90 cm korkeuden koskettamatta estettä. Jes, miten alkoi taas jälkikoe kutsua meitä!

Perjantai
Tokotreenit alkoivat klo 8.30. Kouluttajan meillä oli Marko Vuorenmaa. Olin nähnyt Markon suorittavan positiivisuutta henkien tokoa tammikuussa maajoukkuekarsinta tokoissa Tampereella ja olin myös huomannut, että Marko kuuluu Hottilaisiin, joilla vaikuttaa olevan aivan loistava tatsi tokoon. Olin siis kovin innoissani, kun luin leiri-esitteestä, että Marko on tulossa kouluttamaan. Ihan pakko päästä hänen ryhmään. Toivoin saavani kokeneelta tokokilpailijalta vinkkejä ja näkemyksiä siihen, kuinka kokonainen evl-suoritus tehdään onnistuen. Lisäksi kaikenlaista ongelmaahan/ treenattavaa meillä on, joten mahtavaa oli päästä 7 koirakon ryhmään kahdeksi kokonaiseksi päiväksi vain tokoilemaan Markon silmien alle. Jännitti etukäteen, että ollaanko tosi huonoja Markon silmissä, jolloin tokomasennus on jo etukäteen vähän nurkan takana.

Mutta turha oli jännittää. Marko oli kovin reilu, jaksoi meidän treeni-ongelmia kaksi päivää helteisellä kentällä, oli täynnä ideoita ja vaihto-ehtoja joka liikkeeseen. Markon tapa kouluttaa oli koiraa kohtaan mustavalkoinen ja jokaiselle koirakolle tuli yksilöllisiä ohjeita/ vinkkejä miten parantaa suorituksia. Ja jos kouluttajaa ei tarvitse jännittää, tulee treenamiseenkin sellainen turvallinen olo, missä uskaltaa paljastaa ne heikkoudetkin. Juteltiin myös ryhmässä tosi paljon treenien ohella treenaamisesta, liikkeistä, omasta henkisestä asenteesta  jne. Meidän ryhmässä oli myös monen tasoista koirakkoa, joten todella antoistaa oli nähdä koirakoita eri vaiheissa. Ihailin kovasti Susan Miiron ja Ruun yhteistä intensiivistä otetta työskennellä, mutta aivan alokasluokan koirakoissakin näki paljon mukavaa. Anna ja Pipsakin oli meidän kanssa samassa ryhmässä, joten kahta hauskempaa.

Perjantaina kuitenkin työstettiin ensin kontaktin pitämistä häiriössä. Aron istui sivulla ja Marko yritti saada koiran mukaansa, Marko naksautti jos koira piti hyvin kontaktin ja jos koira luopui kontaktista, sille kerrottiin nätisti, että ei noin. Aron oli ihan suht pätevänä tässä. Vaikeampi meille oli sellainen treeni, missä Aron jätettiin istumaan ja Marko kävi käskemässä sitä maahan. Aron taisi mennäkin pari kertaa, mutta siitä kauempaa sain kertoa koiralle, että hyvä istu vaan ja Aron alkoi istua kuin tatti. Olipas kivaa harjoitella näitä.

Kuvassa Marko yrittää saada Aronin maahan

Ja onnistuu siinä, huomaa kouluttajan ilme

Ruutu-kierros tehtiin myös ja ruutu oli rakennettu niin, että kehänauha kulki siinä lähellä. Aron teki kuitenkin loistavan ruudun, jossa ei ollut huomauttamista.

Omissa ongelmakierroksissa mietittiin Aronin hyppynoudon luovutusta, näissä kun Aron piippaa. Tässä todettiin, että ongelma ei poistu sillä, että vaihdan luovutuksen sivulle, vaan Aronin täytyy pystyä luopumaan siitä piippauksesta luovutuksen hetkellä. Vaikutti, että on opittu tapa. Joten kehuttiin, kun piti kapulaa hyvin ja äänen tullen huomautettiin, että ei noin. Aron vähän yritti, että hitsi kun huomauttaa, en tykkää, mutta en lähtenyt siihen mukaan, vaan laitoin kapulan takaisin suuhun ja kehuin, että hienoa näin ollaan tässä. Ääntely väheni jo yhden treenin myötä.
Toinen ongelma meillä oli jälleen merkille menon vauhti, johon saatiin vaikka mitä uutta kivaa. Kokeiltiin montaa eri juttua, mutta parasta oli, että meillä on nyt Aronin kanssa kisa, kumpi ehtii ensin merkin taakse :-)

Paikalla-oloihin Marko kannusti, että treenataan leirillä paljon kehään menoa, liikkeen aloitusta ja käskytystä. Pidettiin itse paikalla-olot lyhyinä, mutta toistettiin leirin aikana 6 kertaa se, että mennään kehään, kehän reunalla liikkuri kopeloi koiran, asetutaan riviin ja tuomari höpisee jne. Tehtiin näitä toistoja aivan kuin kokeessa, otin monta myös ns. palkattomuutta treenaten, palkkasin sitä lelulla vasta koko setin jälkeen kehän ulkopuolella. Haluan, ettei se ala vinkumaan lelupalkkaa istumisen jälkeen vaan pitää asenteen koko paikkalla-olojen ajan siellä kehän sisäpuolella. Siksi runsas palkkaus lopulta koko setin jälkeen. Aron selvisi kaikista näistä paikalla-oloista mielestäni tosi hyvin. Vaihdettiin siis paikkoja ryhmässä, välillä Aron oli keskellä, välillä reunalla. Välillä tehtiin rivi toiseen suuntaa jne. Koko viikonlopun Aron piti linjansa siinä, ettei se kertaakaan mennyt paikka-istumisessa makaamaan tai noussut makuussa ylös omin luvin, vaikka toistoja oli paljon ja kuumakin oli siinä kentällä. Lisäksi se ei kertaakaan tehnyt toisen käskystä mitään, vaan meni aina kerrasta makuuseen minun käskystä ja samoin nousi ylös. Näin hyvää prosenttia ei meillä ole ollut koskaan, sillä aina väliin mahtuu niitä treenejä, joissa Aron on noussut ylös viereisen käskyllä. Eniten treenattavaa meille tuli siihen, että minun pitäisi saada Aron piipittämättä sinne riviin. Yhdessä-käskystä Aron ei tykkää ja ääntelee sen vuoksi riviin mentäessä. Käytän sitä, koska ei sinne voi mennä humputellen, mutta en ihan onnistu siinä. Markon vinkki oli nyt harjoitella tätä niin, että palkataan hyvin sen kehään astumiskopeloinnin jälkeen esim.  Lisäksi Aron meni makuulle maa-käskystäni vähän hitaasti tai saattoi käydä maahan vinoon, näissä treenattavaa, että menee suoraan ja nopeasti maahan.

Paikalla-oloja perjantaina

Päivän treenien loputtua keksin taas loisto? idean, että tehdään Annan kanssa vielä Aronille tunnari ja pieni hyppy-este treeni. No hypyn Aron teki toista kertaa puhtaasi sinne 90 cm saakka. Nostin estettä hyppy hypyltä siis tuonne 90 cm saakka ja kun teki tähän puhtaan hypyn, laskin taas laudalla estekorkeutta takaisin alaspäin. Tämä oli siis loistavaa, mutta se tunnari ei. Aron väsyneenä? toi väärän, jonka vuoksi piti tehdä korjaussarjaa. Jokainen voi arvata miten järkevää se on, mutta lopulta Aron etsi vain sitä yhtä heinikosta ja tein itse vietynä tunnarin, jossa tuli onnistuminen. Oli taas niin lähellä kerta 15 jossa minä rikon sen tunnarin vaan sillä, että otetaas vielä yksi tunnari. En opi kai ikinä.

Lauantai:

Tänään oli luvassa tokokoe. Molemmat tokoryhmät yhdistettiin ja tuomareina meillä oli Marko Vuorenmaa ja Pia Miettinen.
Tuomaristo ja tuomarin sihteeri

 Liikkurina Ulla Räihä ja yleisönä leiriläisiä. Kehässä tehtiin kaikki evl-liikkeet eikä kukaan koirakko tiennyt omaa liikejärjestystään. Itse oli pyytänyt, että ihan kaikki käy paitsi seuraamisliike. Näin ollen tehtiin koemaisesti ensin paikalla-olot, sitten kolme liikettä ja kehästä ulos ja tämän jälkeen kakkos kierroksella loput liikkeet. Liikejärjestys oli jokaiselle yksilöllinen ja arvostelun tuomarit sanelivat paperille. Voihan apua. En siis katsonut muita evl-suorituksia yhtään, sillä ajattelin, että parempi pitää mieli vaan avoinna kun ei voi yhtään tietää, mikä on liikejärjestys juuri omalla kohdalla. Joten alla liikkeet siinä järjestyksessä kuin ne tehtiin tuomarin arvion kera...

1.Paikka-istuminen (tuomarin luo tullessa ääntelee sekä paikalle mennessä. Jätettäessä heti haisteli maata, 8) Juu itsellä ei lisättävää tähän, tuo haistelu oli uusi juttu meille.
2. paikka-makuu (saisi olla nopeampi maahanmeno, 9)

3. Ruutu (hyvä vauhti, menee yli ruudun,ylimääräinen käsky, ei olisi kannattanut antaa uutta seis-käskyä vaan suoraan maahan, loppuosa kunnossa, 5) Tässä tapahtui tapaturma, sillä ennen koetta kävin viemässä Aronin paikalla-olopalkan tuon ruudun takana olevaan pusikkoon, hain sen lelun kuitenkin pois ja vaihdoin paikkaa lähemmäs kehän ulostulo kohtaan. Aron lähti hienosti ruutuun, mutta laukkasi yli ruudun se lelu mielessä, onneksi sain seis käskyllä sen pysäytettyä, mutta siltikin Aron haki katseellaan sitä lelua, että missä se on. Jatkossa en jätä mitään paikalla-olo palkkoja lähellekään ruutua, tosin meni ihan todella lujaa kohti ruuta tämän vuoksi.

4. Kaukot (maahanmeno hyvä, 2 käskyä ensimmäiseen seisomiseen, hyvä takaisin meno istumiseen, tosi hyvin venytys seisota taaksepäin istu, näyttää hyvältä, 7½) Tämän siitä siis saa, kun vahvistaa vaan terävää pompsahdusta, viime aikoina Aronin ensimmäinen maasta istuminen on ollut sellanen puolittain tehty, tätä on sitten vahvistettu paljon ja nyt se nousi siis istumaan ekasta käskystäni vaikka sanoin seiso, siksi piti korjata se toisella käskyllä istumaan, Aron teki tämän jälkeen kaukot just niin hyvin kuin se osaa.

5. Ohjattu (rauhallinen kapuloita vietäessä, hyvä merkki, nättiä käskytystä, kokonaisuus hyvä, vinkuu lopussa liikkeen päätyttyä, 9½)

Tässä kohtaa kehästä ulos

6. Hyppynouto (pieni ääni kapulaa ottaessa, törmäsi edessä, hyvä vauhti, äänteli, kapulan heittoa hyvä harjoitella, 7½) Tässä liikkeessä tapahtui ja sattui. Heitin kapulan sillä surullisen kuuluisalla tekniikalla, kapula pomppi nurmella onnistuneesti vinoon ja tietenkin sinne, missä kaikki muutkin noutokapulat oli. Uusin heiton ja nyt se meni vielä pahemmin, kapula pomppi lähelle urosbordercollien häkkiä, joka rähähti Aronille, kun se meni etsimään sitä kapulaa, Aron rähähti tässä kohtaa takaisin ja minä meni ottamaan Aronin pois sieltä kokonaan. Tässä kohtaa olin ihan valmis lähtemään suorinta tietä kotiin, mutta onneksi Marko pelasti meidät sanomalla pari rauhoittavaa sanaa ja uusin kapulan heiton kolmannen kerran. Tilanne oli kauhea, mutta ehkä opettelen heittämään kapulaa ja onneksi Aron ei huomannut, miten mulla korvien välissä keitti, Marko huomas, ruusuja Markolle tästä!!!

7. Tunnari (ravasi kapuloille, hyvä etsintä, tiputta kapulan ohjaajan edessä, vino perusasento, 6) Tämä oli ihan loistohyvä suoritus Aronilta edellisen liikkeen mokailujen jälkeen. Että se sittenkin pystyi kisatilanteessa hakemaan sen oikean, meni siis kapuloille ravilla, haisteli alkaen vasemmalta ja nosti heti oman kun se tuli kohdalle, lähti tuomaan, mutta luovutus ei ollut ihan kunnossa. Kehuin Aronia todella paljon tämän liikkeen jälkeen, olin niin :-)

8- Zeta (asennot hyvät ja suorat, kiva kokonaisuus, lopussa häröily,9) Olipas paha painaa mieleen asentojärjestys, kun sen kuulee 10 sekuntia ennen liikkeen alkua, järkkä oli istu-seiso-maa.  Ensimmäisen suoran jälkeen olin jo unohtanut mikä asento piti tehdä keskelle ja siinä liikkeen aikana yritin arrpoa kumpi se oli, onneksi meni oikein. Lopussa oltiin ihan lähellä meidän treenilelupoksia, joten ihan pieni oikosulku siellä viimeisen perusasennon ottamisessa. Kommentit lämmittää mua todella paljon, sillä tämän liikeen kokonaisuus ei ole ollut meille mikään helppo juttu.

9. Luoksetulo( maahanmeno valuu, löysä kokonaisuus,loppu ravissa, vino perusasento, 8)

Viimesen liikkeen jälkeen me oltais vielä voitu jatkaa. Se ajatus oli ihan voittoa, sillä tähän me tähdätään, että kehässä on kummankin hyvä olla. Markon kommentti pelasti koko päivän, "hyvin sä vedit" Siis minäkö? upeeta!!!

Kokeen jälkeen jatkettiin harjoituksia. Jälkipuitiin vielä kaikki kokeessa tapahtunut.

Tokoryhmän kanssa mietitään jotain juttuja

 Aron teki seuruuta häirittynä ja yhden liikkuroidun ruutuliikkeen. Ja puhuttiin tietysti kaikki kokeessa tapahtunut liike liikkeeltä läpi. Näin sain vähän kokonaiskuvaa missä mennään ja mitä jatkossa tehdään. Aron hyppäsi myös tänään hyppyestettä muutaman kerran niin, että joka hypyllä korkeus vaihtui. Kerran nostin esteen 90 cm ja Aron hyppäsi estettä koskematta. En voi uskoa tätä todeksi, sillä niin vaikealta sen hyppy näytti vielä toukokuussa. Back on Track-on tehnyt ihmeitä :-)

Sunnuntai

Tänään oli vuorossa agilityä. Menin Aronin kanssa ensin aamusta Pia Viljamaan (kirkkonummen koirakerhosta) kontaktiryhmään ja meitä oli siinä 4 koirakkoa. Tehtiin monta kierrosta ja käytiin läpi kontaktiesteen ja niiden kontaktien parantaminen. Treenattiin ensin pelkkää maassa olevaa puomia, tässä tsekattiin, että haluaako koira mennä sinne on-off paikkaan. Vähän Aron oli ihmeissään tästä.

Puomi: Vahvistettiin monien toistojen avulla sitä puomin loppupäätä. Pia opasti meille sellaista temppua, jossa oira ikään kuin pyöritetään ja hetsataan oman jalan ympäri siinä puomin loppupäässä. Näin saadaan kiihkeä tila ja vahvistettua sitä, että se puomin loppu on paras ja tavoiteltava paikka. Sitten otettiin kokonainen puomi ja katsottiin lisääkö koira vauhtiaan, kun se haluaa päästä sinne kivaan paikkaan. Koiran rytmiä myös rikottiin sellaisella apupuomilla, joka oli yksi laukka-askel ennen puomia siinä maassa. Näin koiran rytmi rikkoutuu niin, että se osuu paremmin puomin alkukontaktille. Aron teki hyvin näissä harjoituksissa.

A-este: Pialla oli hyvä idea saada myös a-esteellä koira laukkaamaan este alaspäin, nähtiin, että Aron laukkaa sen harjalle, mutta hidastaa melkein raville alaspäin tullessa. Nyt laitettiin esteeseen kiinni sellaiset pehmoputket, joiden avulla koira ikäänkuin laukkaa kahdella laukalla kohti sitä on-off paikkaa. Aron meni tätä hyvin. Harjoiteltiin myös sitä paikkaa, että koira pysyy siellä kontaktilla, vaikka itse teen mitä vaan, vasta käskystä tullaan pois. Piti muistaa, että sanoo vapautuskäskyn ollessaan paikalla, ettei se yhdisty liikkeeseen ja mahdollista tällä tavalla koiralle lupaa tulla kontaktilta pois. Pääsääntöisesti Aron teki tosi hyvin.

Keinu: tässä vahvistettiin myöskin sitä keinun loppupäätä erikseen ja erikseen sitä vauhtia. Hyvän keinuvauhdin saamiseksi hetsattiin koiraa ja ikäänkuin vedettiin vähän taaksepäin, jolloin koira ampui entistä kovempaa keinulle. Tavoite oli, että koira haluaa mennä täysillä keinun loppuun. Huomattiin muös, että Aron hidastaa vauhtia yhdessä kohdassa puomia eli siinä, kun keinun pää lähtee laskuun. Vahvistettiin ja kannustettiin Aron menemään lujempaa tässä ja se sai ihan hirmusti kehuja, kun lisäsi kaasua.

Kaiken kaikkiaan Pia sanoi, että Aronin kontaktit näyttää hyviltä!!

Kentällä oli todella kuuma jo ennen näitä treenejä. Oli täys työ pitää koira nesteytettynä ja varjossa.

Kävin tekemässä myös leirin toisen agikouluttaja Villen hyppytreenin, missä olin kyllä luokattoman huono. Tehtävässä oli kaksi putkea ja kuusi hyppyä, piti tehdä ennakoivia valsseja ja oli se vaikeaa. Jos käsi näyttää estettä ja rintamasuunta on kohti koiraa niin pitäisi onnistua, mutta jos mietin näitä kahta, tulee liikkeestäni töksähtelevää ja joudun keskittymään enemmän kuin muut, että onnistuisin. On siinä Aronilla kestämistä. Ville mielestä oli joku Old school-agilitaaja, joka huitasee koiransa sinne tai tänne. Juu Aron teki isoja kaarroksia esteiden takana tämän vuoksi. Tehtiin toistoja ja toistoja, joku onnistui ehkä sinnepäin, mutta eipä tuosta kyllä onnelliseksi tullut.

Kaiken kaikkiaan ihan huippuleiri. Oli iltaohjelmaa ja nauraa sai. Joukkueita oli 15 ja tehtiin sellaista rataa, missä ihmiset ja koirat tekivät erilaisia tehtäviä, paras aika ratkaisi. Itse olin team Z-joukkueessa Miinun ja Annan kanssa. (Team-Z tuli siitä, että meidän koirissa virtaa Zorron veri ja hinkutamme kaikki z-liikettä). Voittoa ei tullut, mutta ensi vuonna todella panostetaan tähänkin lajiin :-)
Elvis mukana team-z joukkueessa, tehtävänä on koiran poimia ruudussa olevat kepit

Kuvat leiriltä Susan Miiro sekä Anita Korhola, suuret kiitokset Susan ja Anita!!