Olimme hyvissä ajoin näyttelypaikalla ja sää oli ihan loistava, siis sama kuin joka kerta kun olen Porin näyttelyssä ollut, eli aurinkoa koko rahan edestä. Nautittiin siitä, sillä vesisateessa meininki olisi ollut toista.
Aron aloitti esiintymällä käyttöluokan uroksissa. Alunperin tuomarina olla joku Irlantilainen mies, mutta tuomarimuutoksen myötä meitä tuomaroi Gunnel Holm. Aronhan sai häneltä viime syksynä arvion Nokian näyttelyssä, mutta samapa tuo. Saimme Gunnelilta välittömästi palautetta korkeasta hännästä ja yritin juosta rauhallisesti sillä seurauksella, ettei Aronin liike päässyt oikeuksiinsa, silti hännän ollessa vaarallisen korkealla, kuten tuomari sanoi. Arvioksi siis EH. Voi höh, sillä kv-näyttely, jossa oli paikalla tasan yksi uros meidän lisäksi, miten helposti olisi saanut sertin, mikäli olisin osannut edes jotenkin. No, ei jäädä suremaan :-)
Arvostelu meni näin: seistessä hyväntyyppinen koira, hyvät korvat ja hyvä pää. Sopiva luusto. Hyvä takaosa. Kantaa häntäänsä liian korkealla liikkeessä. Pitäisi liikkua paremmin nopeammalla askeleella, etu ja takaraajojen liikkeet pitäisi olla paremmat. Isohko.
Elviksen edellisestä näyttelykäynnistä oli ties kuinka kauan aikaa ja tämä olikin ensimmäinen esiintyminen valioluokan uroksissa. Kehään mentäessä Elvis oli vähän paniikissa, sillä joku juuri purki kehän suulla metallihäkkiä. se haki katseellaan kaiken aikaa sitä reittiä mistä paeta. Onneksi sain sen jännityksen laukeamaan liikuttamalla sitä siellä kehässä lähes koko aika, kun odotimme vuoroamme. Juoksutus meni suht hyvin ja koira antoi hyvin arvostella itsensä.
Tuomari sanoi Elviksestä näin: Valio-uros jolla hyvä kallo-osa, hento luusto, kevyt runko, lyhyt kinner. Erinomainen karvan laatu. Saisi liikkua paremmin edestä ja takaa. EH.
Partacolliekehässä taso oli kyllä korkea, sillä todella kauniita koiria runsain turkein. Itse päätin, että ehkä meidän näyttelyt on hetkeksi aikaa tässä, pitää miettiä, osaisiko Riikka esittää Aronin paremmin, jos joskus vielä mennään. Ja Elviksen saavutuksena on jo Mva, joten tarkoitus ei ole sen enempää. Mukava toki oli, että Elvis sai maininnan oikeasta turkinlaadusta, jolloin raakaruokinnallakin siihen pystyy. Tosin hentoinen luusto vai mitä siellä nyt mainittiin tulee varmaan siitä, että turkin alla ei ole yhtään ylimäärästä, ehkä juuri sopivasti kevyessä kunnossa olematta laiha ja näyttelykoiralla eduksi on massavampi olemus. Hyvä näin, vaikka on klisee, on mukavaa, että on kaksi tervettä koiraa, joita voi viedä ihmisten ilmoille.
Myös Bertta sai bordercollienartuissa EH:n, joten mukavaa, että ryhmämme koirat olivat saman arvoisia.
Team Eh
Parasta näyttelyssä oli pehmis ja sitten ostoksille. Monta myyntipistettä, mutta kyllä Nummen Päivin putiikki on paras. Sieltä Aronille yksi uusi Cuz-pallo, oranssi ja viereisestä liikkeestä vähän kännykkä/rahapussukoita. Ei pystytty päättämään, että mikä otetaan, joten.....
Näyttelyn jälkeen suuntasimme Mäntyluodon koirarannalle. Tien vieressä oli autoja sellainen rivi, että todettiin muitakin siellä olevan. Onneksi se ranta on niin iso, että jokaiselle riitti merta ja ihmisillä oli koirat hyvässä hallussa, pelotti vähän ajatus irrallaan juoksevista koirista, joista ei pääse irti. Hiekkaa on jokapuolella ja meressä pystyy kahlaamaan ihanalla hiekalla veden olessa noin polven korkeudella vaikka kuinka pitkään. Joten vesijuoksu/kävely oli tuolla ihan ilmaista. Ilma oli 28.5 asteista ja se vesikin niin lämmintä. Meillä oli tasan yksi vesilelu mukana, joten team-eh haki sitä aina yksi kerrallaan. Eväät söimme sulassa sovussa siellä beachillä myös ja vielä kerran mentiin mereen. Ihana paikka!
Kennelpoika Petteri
Miinu johtaa uimalelun hakua
Vesipedot
Ryhmämme nyt rantaposeerauksessa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti