Eilen Aron sai huilata, mutta tänään olisi pitänyt mennä tekemään agijuttuja, ollaan kun ihan kisoihin menossa. Silti mieli veti sinne minne yleensä eli metsään. Tekaisin pari janaa ja lähdin koirien kanssa lenkille niiden vanhentuessa. Olen joistain asioista tosi tarkka ja yksi on, ettei Aron aja alta puolentoista tunnin vanhoja jälkiä. Vähintään siis tuo, jälki voi sitten olla vanhempikin. Sinä päivänä, kun Aron on suorittanut avoimen luokan jäljen hyväksytysti, on meidän jälkitreeneissä jatkossa kaikki jäljet vähintään 2 tuntia vanhoja.
Mutta ennen jälkihommia tallattiin Elviksen kanssa yksi esineruutukaistale. Maasto oli hankalaa, joten tein suht kapean kaistan, kuitenkin syvyyttä se 50m. Kolme esinettä sinne peräkkäin ja takarajan esine oli pienin, sellainen muovimaton pala. Etuesine oli heijastinhiha ja keskellä pieni lasten pehmolelu. Aron haki helposti tuon etuesineen, takaesine tuli seuraavalla pistolla. Jostain syystä keskiesinettä ei heti noussut ja piti ihan kolme pistoa tehdä, että se sieltä tuli. Tästä hyvät leikit uudella pallolla palkaksi. Tein vielä lopuksi yhden helpon piston, jossa Aron jäi eturajalle istumaan ja kävin heittämässä takarajalle tuon äsken tuodon esineen. Helposti Aron sen kävi hakemassa. Hyvä näin.
Sitten niihin janoihin. Ykkösasia treenilistalla oli suoraan eteneminen janalla, hyvänä kakkosena toivoin oikean suunnan valintaa. Kolmantena oli jäljellä oleva kepin nosto.
Ensimmäisen jäljen tein noin15m päähän lähetyspaikasta, eteni suoraan, reagoi hyvin jälkeen ja täydellinen TAKAJÄLKI. Voi argh, sisukkaasti painoi takajäljelle, käänsin koiran pienellä kehoituksella ja näin Aron vaihtoi suuntaa, ajoi jäljen pätkän tarkkana ja ilmaisi kepin siellä vähän matkan päässä. Eli kaksi asiaa kolmesta onnistui.
Sitten meitä odotti hiekkatien toisella puolen samanlainen kohta. Taas eteni suoraan, valitisi oikean suunnan, jee jee, mutta tällä jäljellä olikin nyt kaksi keppiä odottamassa. Keppi nro 1 oli tarkoitus palkita hyvä jäljen ajo siihen saakka, kepin jälkeen oli noin 200m haastejälki, jossa jälki kulki tarkoituksella kalliolle ja poronjäkälän päällä. Olen huomannut, että jälki tuollaisella jäkäläkalliolla on koirille yleensä vaativaa. No Aron meni hyvin siihen ekalle kepille ja näin kuinka ajautui metrin sivusta kepin kohdalla. Vaistomaisesti jarrutin, koira kääntyi katsoi minua. En sanonut mitään, mutta en päästänyt eteenpäin, koira lähti minua kohti, kiersi minut, ajoi edestäni jäljen uudestaan ja nyt osui kepille, nosti sen. Tässä kohtaa mietin, että jos nyt keppimotivaatio tämän jälkeen laskee, saan syyttää itseäni. En nimittäin koskaan ikinä tehnyt jälkikepillä tuollaista. No leikittiin kepillä ja jatkettiin jälkestystä. Aron ajoi tarkkana nuo jäkäläpaikat ja ilmaisi kiltisti sen kepin siellä lyhyen jälkeni päässä. Huomasin, että koira kuitenkin vähän hilseili siinä jäljen päässä. Joten luultavasti ponnisteli yli kaiken pysyäkseen jäljellä, joka ei suinkaan ole helppo. Joten näitähän pitää harjoittaa lisää. Eli tässä kakkosjäljessä lähes kaikki onnistui.
Nyt onkin kova hinku jatkaa tätä treenausta. Haluasin nyt paljon vahvistaa sitä jäljen nostoa, takajälkien kohdalla olen yhtä kysymysmerkkiä. En vaan tiedä mikä siihen lopulta vaikuttaa, että miksi koira valitsee niinkuin valitsee. Ja näitä lyhyitä haastejälkiä on kiva tehdä, josko ne kasvattaisi Aronia entistä paremmaksi jälkikoiraksi :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti