torstai 26. heinäkuuta 2012

Tokoa ja tokoa, vähän esineitäkin

Nyt kun olen kesälomalla, ollaan ehditty treeniä Aronin kanssa vaikka missä ja kenen kanssa. Maanantaina meillä oli valkkuryhmän tokotreenit, joissa teimme kokeenomaisesti liikkeitä ja näiden pohjalta tein sitten suunnitelman, että mitä kaikkea pitää parantaa. Ruutu-liike taisi olla ainoa, mikä meni nappiin, joten ruutu-liikeessä yritämme vaan pitää motivaation korkealla, mutta kaikessa muussa puuhaa riittää. Joten ollaan joka päivä tehty kotipihassa juttuja, joista hyppynouto on yksi työmaa.

Katrin ja Tao/ Bensonin kanssa treffailtiin Hakametsässä tiistai-iltana ja siellä tehtiin mm. onnistunut tunnari Katrin liikkuroimana, vahvistettiin ruudun motivaatioa, kerrattiin kaukojen ensimmäinen asento, jossa kummassakin niin istu kuin seiso-asennossa Aron oli kuulolla. Vahvistettiin myös vauhtia luoksetulon eri matkojen välillä. Jäi oikein hyvä mieli Aronin suorituksista. Kiitos Katri liikkuroinnista ja uusista tunnarikapuloista.
Katsottiin myös Aronin näyttelyjuoksutusta ja sehän se vasta epätoivoinen juttu onkin. Mitä enenmmän juoksen, sitä enemmän Aronin häntä nousee. Menee todella kuin karjalankarhukoira! Olen onnistunut luomaan Aronille niin väärän mielikuvan tähän hommaan, sillä Aron ajattelee heti, että kuka on kylän kovin kingi ja sen ei ehkä pitäisi ajatella noin. Huokaus. Joten ei järin suuria odotuksia tämän hännän suhteen ylihuomenna Porissa.

Eilen otin seuruuta pienet pätkän aamulenkin yhteydessä Suoraman kentällä ja näin yksin olellessamme Aron teki todella hyvin. Sen asenne on nyt niin oikea, mutta pelottaa ajatella, miten se kestää kokeessa. Olispa lyhyt seuruukaavio.

Illalla kävimme Koivumäessä, kun vuorossa oli esineruutu-ilta. Ei ihan täysleveä ruutu, mutta oikean syvyinen, hyvin tallattu ruutu ja Aron vuorossa kolmantena koirana. Palkkasin ilmoittautumisessa, kun Aron istui huomauttamatta sivullani höpinäiden ajan. Esineet olivat valmiina takakulmissa ja keskellä aika edessä. Eka pisto oli loistava, suoraan täysillä kohti vasenta takakulmaa, missä oli nahkainen pussukka, nopeasti tämä esine oli haettu. Seuraava pisto oli siihen keskelle, koira meni esineestä ohi, kun laukkasi ehkä 5m esineen oikealta puolen, mutta yllätykseksi haju tarttuikin koiran nenään, koira löi liinat kiinni ja kääntyi paikallistamaan esinettä. jes. Tämäkin tuli nopeasti minulle. Kolmas pisto ruudun oikeassa reunassa, koira ei tainnut ihan käydä takakulmassa kunnolla, joten tuli tyhjin käsin takaisin. Olen opetellut kehumaan koiraa, vaikka se tulis tyhjin suin takaisin, sillä Aron meni kuitenkin hienosti eteenpäin. Uusi yritys ja lähetin nyt koira tarkemmin kohti sitä takanurkkaa, jee nyt se esine tulikin sieltä. Joten Melko sukkelaan suoritimme tänään esineet.
Näissä esineruutu-iltoihin olen kyllä tyytyväinen, sillä meitä on ollut aika monta niissä, jolloin ruutu on tosi hyvin tallattu ja hajustunut. Samoin esineet on aina vieraita. Aron tuntuu hyvin motivoituneelta ja etenee suoraan, vaikka kuinka ruudussa olisi hajua, sellaista jäljestely-efektiä ei sillä enää ole näkynyt.
Koivumäen kentällä tehtiin vielä Pipsan kanssa tunnarivaihtarit. Aron teki kaksi erillistä tunnaria Pipsan kapuloilla. Ensimmäisessä se oli epävarma, toi kyllä sen oman, mutta näytti lähes maistavan kaikkia. Pallo palkaksi kuitenkin. Välillä Aron kävi autossa ja sitten otettiin myöhemmin uusi tunnari. Eri suuntaan ja rivitunnari oli jälleen meille täysin vierailla kapuloilla. Nyt teki loistavan ja itsevarman tunnistuksen. Tosin suosikkiliike ei tämä meille ole, sen huomaa siitä, että Aron menee tunnareille ravilla ja palautuu ravilla. Tärkeintä on tietty se oma, mutta yritän kasvattaa nyt itseluottamusta edelleen ja taidan ottaa superpalkan sunnuntaille mukaan, kun mennään Menkalan kentälle isommalla porukalla.
Itsekseni kertasin Aronin kanssa vielä ohjatun suunnat, vasenta ei ole taidettu hakea pitkään aikaan, sillä sen kaari vaati vähän muistuttelua, Aron meinasi kahteen kertaan oikaista keskimmäiselle. Kävin näyttämässä Aronille missä se vasen kapula on ja nyt Aron teki kauniin vasemman kaaren sille toivomalleni kapulalle ja näin ollen vahvistui, ettei kannata oikoa. Heti perään haettiin oikea kapula ja tämäkin hyvin.
Luoksetuloa kertasin myös Koivumäessä, vauhti oli vaan se tärkein juttu. Samoin lopuksi seuruuta, mitä teki hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti