Ensimmäinen kesälomapäiväni, joka tuli kyllä hyvin käytettyä. Aron sai monenlaista treeniä, joten huomenna ja ylihuomenna pidän täysin treenivapaata, metsälenkkiä voitaisiin vain huomenna tehdä.
Kaupassa käydessäni kävin tekaisemassa kaksi janaa hautumaan. Kangasalan prisman vieressä on Vatialan hautuumaan takana hyvä mustikanvarpumetsikkö, jossa on myös loistavia janapaikkoja. Joten kaksi janaa, joissa kummassakin keppi lyhyen jäljen päässä. Jouduin poikkeamaan periaatteistani, sillä kaupasta ulostullessa mustat pilvet tulivat taivaalle ja halusin ajaa jäljet ennen rankkasadetta. Ilmassa jyrisi ja kumisi ukkonen, kun käveltiin janapaikalle jälkien ollessa 1h10 min vanhoja, joten mielessä oli että äkkiä äkkiä.
Jana 1.
Olin tehnyt jäljen kulkemaan noin 15m päähän ja tässä Aron meni hyvin suoraan eteenpäin, muutamaa metriä ennen kaartoi oikeaan ja nosti sieltä jäljen lähtien ihan oikeaan suuntaan, ajoi jäljen pätkän hyvin ja nosti kepin. Super, ei siis takajälkeä, jee.
Jana 2.
Nyt jälki kulki 30m päässä, olin tehnyt niin, että takajälkeä on vain muutama metri, olin lähtenyt tekemään jälkeä kävelytieltä ja kuljin kuusen takaa, lähetin sitten Aronin kohti sitä kuusta. Pitkä matka teki kuitenkin sen, että siinä puolessa välissä koira lähti kaartamaan pois janalta ikään kuin etsien jälkeä vasemmalta. Otin koiran pois ja lähetin siitä puolesta välistä uudestaan suoraan eteenpäin. Nyt tuli nappisuoritus, eli suoraan kohti jälkeä, jäljen nosto ja oikean suunnan valinta. Jee! Jälkeä tehdessäni näin, että samalla metsäkaistaleella oli isä pienen lapsen kanssa kävelyllä ja pystyin heidän kulkusuunnasta päättelemään, että tulevat ylittämään jäljen ehkä pari minuuttia myöhemmin, kuin itse siitä kuljin. Tiedossa oli siis loistava harhajälkikin tähän kakkospätkään. Harhan kohdalla Aron meinasi harhautua, sillä se haistoi sitä suuntaa mistä ne tyypit oli luultavasti kulkeneen, teki pienen ympyrän ja jäljesti takaani uudestaan tämän saman kohdan, nyt jatkaen ihan oikein suoraan meidän jäljellä. Olipas hyvä ja opettavainen kohta koiralle! Jäljen ajo oli mahtavaa ja keppikin tämän jäljen päässä nousi. Kerrankin onnistuttiin.
Viidelta aloitettiin Tamskin Tallilla tokon valkkuryhmän treenit.
Paikalla-oloissa sain muistutusta, että voisin jättää paikkamakuussa jonkun lelun kehän laitaan suoraan koirasta eteenpäin. Se nimittäin makuussa lössähti kyljelleen heti kun olin poistunut piiloon. Takaisin tullessa piti asennon, joten oli siis ihan vinossa minuun nähden. Ens kerralla jätän kyllä jonkun lelun, että koiran mielentila pysyisi skarppina. Istumisessa ei ollut ongelmia.
Omassa osiossa tehtiin ohjatuttu nouto niin, että Sanna vei kapulat ja lopulta jätti meidän uuden hienon treenipallon merkin taakse, käskyn jälkeen otettiin kisa Aronin kanssa, kumpi ehtii merkille ja lelulla. Uusittiin vielä tämä merkille meno ja täytyy sanoa, että kiva tapa rikkoa sellainen ajatus, että olisi tylsää lähteä merkille. Aron nimittäin lähti kakkoskerralla ihan tosi täpöllä, etten vaan minä saa lelua :-)
Tunnarin oli päättänyt, että tehdään helppo, kun itse paikka on meille vaikea. Kolme kapulaa ja vaikeaa oli, oma tuli lopulta, mutta nosti väärää ja haisteli vaikka kuinka kauan, ennen kuin päätyi omaan. Korjailin tätä tunnaria sitten vielä myöhemmin, hyvä tapa nostaa koiran tahtoa löytää se oma oli tietysti se, että annoin haistaa ensin namipussia, jossa broilerpyörykät löyhkäsivät. Sitten lähetin kapuloille, joista Aron suoriutui tosi hyvin tuoden oman. Palkaksi sai ihan kaksi kokonaista pyörykkää.
Metalli-esineen luovutuksia muisteltiin myös, lainasin Sannan kapulaa, yritämme edelleen, ettei luovutuksessa inistä.
Kaukoissa kerrattiin vain ensimmäinen asento. Tehtiin siis kaukojen koe-aloitus ja ensimmäinen asento oli seiso, hyvin teki ja palkkaus tästä. Sitten sama uusiksi ja nyt ensimmäinen asento oli istu, hyvin teki taas ja palloa tästä. Halusin tsekata, että koira kuuntelee käskyn eikä tee vaan.
Ihan lopuksi kertasin itsekseni jäävät asennot ja seuraamisen kanssa teki kaiken oikein. Ihan loistavaa. Koira autoon ja kotiin, ettei tunnelma vaan latistu.
Koska elämäni on treenihullun päiväkirjasta, tehtiin kotona vielä puolen tunnin hihnakävelyt ja sen päälle pienet hyppytreenit kotipihassa. Aloitin 80 cm esteellä, namikippo esteen takana ja lelu minun takana. Aron teki hyppykäskyllä hyvän edestakaisin suorituksen eli hyppäsi esteen, kävi kipolla syömässä namin ja tuli takaisin saaden taakseni jätetyn lampaan. Sitten nostin esteen 90 cm ja sama homma. Aron hyppäsi esteeseen koskematta ja varmasti tuon yli ja tuli vielä takaisin. Ihan todella loistavaa, koska viimeksi tämä olisi meiltä onnistunut, en edes muista. Tästä ei voi olla pitkä matka enää metriseen kapula suussa, eihän??
Lopuksi piti tietty hinkuttaa vähän tunnarin luovutusta, sillä ärsyttävä tapa nyt Aronilla on pudotella sitä kapulaa luovutustilanteessa. Joten vähän piti temppuilla tunnarikapula suussa, kiertää puita ja tulla läpi eli jalkojeni välistä, kun kapula oli hyvin suussa kutsuin koiran eteeni istumaan, jos tiputti sen, joutui ottamaan kapulan uudestaan ja lähtemään temputtelemaan. Loppuun yksi pitkän matkan tunnarikapulan tuonti ja nyt Aron toi kapulan hyvin. Tähän oli siis jo pakko lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti