Kokeeseen valmistautumista

Viime päivinä ollaan treenattu tokoa, koska sunnuntaina oltaisiin pitkästä aikaa kokeessa. Sunnuntaina oltiin Menkalan kentällä Nokialla ja eilen Eteläpuistossa valkkuryhmän treeneissä. Tein viime viikolla hyvän suunnitelman, että mitä kaikkea vielä harjoitellaan, mutta käytännössä läheskään kaikki ei ole mennyt suunnitelmien mukaan. Tällä hetkellä näyttää, että hyvää tulosta ei ole tulossa, mutta mennään silti tekemään parhaamme ja nauttien tekemisestä. Vielä ehdin psyykata itseäni, mikä on tosi tärkeää Aronin onnistumisen kannalta.

Petteri mukana treeneissä

Aronin koulutuksessa on meneillään muutama jo minulle tutuksi tullut ongelma. Hyppynoudossa metallin luovutuksessa olen ollut tarkkana, että kapula luovutetaan ääneti ja sivulle siirtymisessäkään ei äännellä. Seurauksena se, liike on pilalla. Koira lähtee kapulalle, mutta nostaa sitä varovasti ja saattaa jäädä jopa esteen taakse katsomaan kapula suussa, että viitsiikö tulla ensinkään luokseni. Eli en ole osannut tässä opettaa hiljaisuutta pitäen motivaation kunnosta. Toinen missä on vakavia ongelmia on tunnari, sillä jostakin syystä epävarmuus on vaan suuri siellä kapuloilla. Olen parantanut palkkaa, mutta aikaisemman koulutushistorian aikana tapahtuneita ei pois pyyhi millään. Voisipa aloittaa alusta, sillä en ikimaailmassa kieltäisi väärän tuomisesta.
Mikäs meillä sujuisi hyvin,no ruutuun meno on Aronista mukavaa, samoin ohjattu nouto näyttää kauniilta.
Pientä korjaussarjaa tein tänään kotipihassa tuon metalliesineen kanssa, kuten pitkältä matkalta tuomista, nyt sain naks heti kun tuli eteeni. Koira jäi siis istumaan kapula suussa ja itse menin 30 m päähän kutsumaan. Sitten sama mutta este oli välissä, joten näillä purettiin ahdistusta, näin sain näkyviin iloa ja vauhtia. Olkoon tokot nyt tässä.

Terapiaksi käytiin Aronin kanssa Sport Dog parkilla vähän treenailemassa agihyppyjä ja kaikkia niitä, mitä ylöjärven radoilla oli ja missä ei ihan onnistuttu. Eli harjoittelin niistoa niin, että olin itse kakkosesteen takana ottamassa vastaan ja sieltä viilettiin yhdessä kaksi seuraavaa hyppyä, meni hyvin.  Tämän jälkeen tein juuri miten muistin siellä kisaradalla olleen, eli 4 hyppyä,puomi ja tämän jälkeen hyppy, josta tiukka käännös kepeille. Miten se nyt menikin niin hyvin, kun ei ketään ollut hallissa eikä kukaan katsomassa :-)
Tämän jälkeen muistelin, että meillä oli takaaleikkauksissa vaikeuksia, virittelin hyppyesteitä niin, että joudun juoksemaan koiran takaa. Kuten kisaradalla, tippui rima myös nyt koska Aron jää siihen hypyn päälle katsomaan, että mihin mä menin. Viritin lelun magneetiksi esteen taakse ja näin sain Aronin irtomaan takaaleikkauksen jälkeen suoraan eteenpäin ilman, että se jää siihen esteen päälle. Sitten pari toistoa ilman lelua ja jes se onnistui. Pakko oli pitää 10 min taukoa ja tein samaa hyppelysarjaa vielä toisesta suunnasta ja lopetettiin onnistumiseen. Mitä terapiaa tokomasennukseen!!
Ja huomenna mennään jälkimetsään, ihanaa!