Tälläiselle aina Tampereen nurkilla asuneelle sisämaanihmiselle meri on vangitseva elementti. Joten ihastelimme merta tunti tolkulla. Aamulenkkimaastot oli siis koirilla vallan hulppeat, sillä aurinko, meri ja hiekka kohtaavat tuolla kyllä toisensa. Aurinko paistoi siis täydellä terällä ja merituuli piti huolen, ettei läkähdytty.
Ihmisillä on tuolla myös mahtavia merenranta-taloja ja alla oleva oli ehkä hienoin, tosin kuvalla ei vielä asuntomarkkinoilla häikäistäisi. Mutta siinä sitä sain lenkeilläni ihan uutta maisemaa, kun ihasteli toinen toistaan suurempia huviloita, joissa kaikissa oli merinäkymät.
Kuivaa kangasmetsää tuolla Hangossa on kilometritolkulla. Hiekkapohjaista ja kuivia männynkäppyröitä, juoksuhautoja ja sammalta, kilometritolkulla, silmänkantamattomiin. Siellä kelpasi koirien irrotella vapaana. Pakkohan sinne oli yksi jälki tehdä Aronille, että se sai kokemusta hiekka/kuivakangas, pohjasta. Teinkin sille vajaa 500m jäljen kolmella kepillä. Ihan en ehtinyt vanhentaa sinne puoleentoista tuntiin, mutta Aron sai hyvää kokemusta tuoreemmallakin jäljellä. Kolme keppiä löytyi ja jäljen ajo oli kyllä tarkkaa. Nenä meni ihan maata pitkin eikä kolme hiekkaisen polun ylitystä olleet haaste eikä mikään. Ainoastaan janalla takajälki, muuten todella antoisa kokemus meille molemmille.
Lapsetkin kyllä viihtyi, mutta näistä kamera ehti ottaa vain takaapäin kuvat, hiekkarannalla ja kalloilla kiipeily veti näitä puoleensa.
Nopeasti Hangon aurinko kuitenkin vaihtui Nokian jälkimetsään, sillä oltiin vielä su-iltana Pia P:n ja Tuplan kanssa treenailemassa. Todellinen kulttuurishokki oli kyllä, kun juuri autosta noustuani huomasin kamalan kyyn luikertelemassa Pian auton vieressä. Kivikkoinen metsä oli varmaan täynnä niitä, mutta Pia teki maailman parhaiten tallatun esineruudun (pomppi/ tömisteli siellä käärmeitä karkoittaakseen) sillä välin kun kävin tekemässä Tuplalle jäljen.
Esineruutu näytti kovin haasteelliselta, sillä sen läpi kiemurteli vanhan metsäauton uran jäljet ja muuten ruutu oli ison kivenlohkainen, toki sammalta, puustoa tms.myös, mutta ihan selvititettävissä oleva. Aronille haastavan ruudun vuoksi kaksi esinettä takakulmiin. Oikealla takakulmassa oli hyvä paikka esineelle, sillä sen lähellä kulki se metsäauton ura, josta vähän oletin, että Aron sortuu juoksemaan siinä uralla eikä sen vuoksi mene riittävän kulmaan. Vasemmassa kulmassa oli siis toinen esine, mutta sinne piti irrota välittämättä isoista kivistä siinä matkalla. Kaiken kaikkiaan kolme pistoa ja kaksi esinettä. Aron eteni ilokseni suoraan eteenpäin ja jos kivi oli edessä, se hyppäsi sen yli. Nopeaan Aron ruudun suoritti, oli motivoituneen oloinen ja olin tosi tyytyväinen siihen.
Meidän jälkitoive jatkoi kuukauden kestotoivelinjalla eli 500m, saa sisältää haastetta ja yksi keppi loppuun. Hienosti Pia oli saanut meidän jäljelle vaikka mitä, mentiin suopursuissa, sammaleikoissa, kosteilla mättäillä ja välillä kuivassa rytölässä. Aron teki todella hyvin töitä ja selvitti jäljen leikiten. Sen vauhti ja into tuntuivat siellä liinan päässä ja pidin kyllä liinasta kiinni jarruttaen vauhtia. Viimeinen keppi oli tarkoituksella iso, jotta Aron pääsi varmasti hyvästä työstä palkalle. Ehdottomasti sen jälkityöskentely on parantunut. Takajälki tuli tänäänkin, mutta sen edessä olen nyt voimaton. Kiitos Pia kivoista jäljistä ja uudesta jälkipaikasta, tosin se käärme......hyi yök.
Kotimatkalla pysähdyin vielä Pirkkahallille. Vähän naksuttelin seuraamista, tuntuu hyvältä. Sitten tein pientä hyppytreeniä, kentän toisella esteellä todella hyviä edestakaisia hyppyjä 80 cm esteellä, metrisen yli meni myös kaksi kertaa, mutta asenne ei vielä riitä, kun otti taas ennen hyppyä sellaisia pieniä varmistavia askeleita. Pitänee tehdä ensi viikolla tekniikkaa omalla esteeellä lisää kotona.
Oli kyllä Aron löytänyt nyt yhden uuden lisävaihteen jäljestykseen! Eihän se huono ole ollut ennenkään ;-), mutta nyt tuntui siltä, että jotain lisäextraa se on kyllä touhuun saanut sitten viime näkemän! Että eikun hyppytreeniä ja sinne kisoihin!!!
VastaaPoista