sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Hedelmäpelejä pelaamassa

Olimme viikonloppuna Jat-tilassa eli Jyväskylän agilityteamin hallissa kisailemassa. Jopa 4 starttia ykkösluokassa, huikeeta. Jatin halli ansaitsi kyllä kehuja, tykkäsin siitä kovasti. Pohja oli hyvä, jotakin hiekka/tekonurmea, agilityrata oli aidattu isoilla valkoisilla aidoilla ja tilaa oli käytetty runsaasti tuohon rataan, esteet ei olleet siis missään sumpussa vaan estevälit oli ajoittain suuret( joutui siis todella juoksemaankin). Suorituskehä näytti siis hyvältä, jotenkin luksusta kun jokaisella koiralla oli täysin oma rauha suorittaa. Valaistus oli hyvä ja oli se vaan kivaa, sunnuntaina ulkona satoi vettä ja siellä me mentiin kuivin jaloin. Tuomarina oli Jari Tienhaara ja kaikki neljä rataa oli jotenkin niin kivoja, sellaisia, jotka olivat meille joka kerta ihan mahdollisia. Anna oli meidän porukan aivot/ kannustaja ja valmentaja, sillä jokainen rata käytiin kehän laidalla tarkkaan läpi. Eikä muussa seuruueessakaan ollut valittamista, sillä Hanna ja Ready olivat tulleet myös kisailemaan eli veljekset olivat ykkösluokan radoilla. Lisäksi oli kiva tutustua myös Tuijaan ja bordercollie Ronjaan, jotka ihan meidän ohjeilla tekivät ensimmäisen nollansa ykkösluokassa :-) Tuija joutui sitten tämän vuoksi tarjoamaan meille Jatin puffetista pullakahvit, Tuijalle vaan terkkuja, että mun treeniryhmäläiset joutuu näissä kohdin leipoon ihan kakkuja, heh!

Rata A: tämä rata alkoi juuri niinkuin mielessäni ykkösluokan radat alkaa, pitkä suora, jossa oli hyppy-pituus-muuri-kepit ja keppien jälkeen nurkassa putki. Jännäsin, että kuinka saan Aronin hidastamaan kepppien sisäänmenoon, kun kiihdyttää/venyttää kivasti itseään pituudella ja putkella. Mutta tsadaa, meikä osasi, sain sen muurin jälkeen hyvin haltuun ja hyvä lähetys kepeille. Kontaktit meni tällä radalla tosi hyvin, mutta kolme rimaa tuli alas. Näistä 2 tuli niin, että kaarteessa oli useampi hyppy, lähetin koiran hyppelemään ja jäin itse tekemään hyvissä ajoin ennakoivaa valssia, tämä ei oikein sujunut, Aron kyllä suoritti esteet, mutta sen hypyt menivät ikään kuin kauhomiseksi, joten se ei vielä ole niin varma suorittaja, että voisin ohjata sitä kauempaa. Maalissa siis -15.

Rata B: hyppyrata. Kylläpäs nyt jännitti nyt hypyt/ rimat edellisen radan jälkeen. Päädyin Annan kanssa siihen, etten lähetä Aronia yksin, vaan kaarevalla hyppelyosuudella juoksen koko ajan mukana. Nyt radalla oli suoria putkia ja meidän ainoa pieni virhe (josta tuomari näytti hyl-merkin) oli sellainen, että koira tuli miljoonaa sitä suoraa putkea pitkin, jarrutin koiran vauhdin tekemällä jonkinlaisen valssin siihen kohtaan, mistä koira tuli ulos putkesta, koira tulkitsi, että mennään takaisin putkeen ja ehti jo laittaa nenänsä putkesta sisään, kunnes sain rääkäistyä, että ei sinne. Tämän jälkeen suoritettiin rauhassa hyppelykaarteet ja kaikki rimat pysyivät paikallaan. Nolla olis tullut tästä hyppyradasta, joten oltiin niin nollaa lähellä. Hyvä hylly ja olin todella tyytyväinen meidän yhteistyöhön näiden ratojen jälkeen. Hyl.

Rata C: Tässä kävi vanhanaikaisesti heti lähdössä, koira lukitsi edessä olevan puomin ja meni sinne ohjauksistani huolimatta. Tätä me harjoitellaan kotona, oli sen verran yksinkertainen kohta, että tämä jäi hampaankoloon. Itse rata meni tämän jälkeen ihan mukavasti, keinulla varasti kontaktilta, mutta oli ensimmäinen laatuaan tänä viikonloppuna ja Annan mukaan Aronilta vahinko. Hyl.

Rata D: Nyt olin tosi tarkka kontaktien kanssa, jotka onnistuivatkin kyllä hyvin. Radan ensimmäinen virhe tuli rengas-esteellä. Koira odotti vapautuskäskyä a-kontaktilla ja itse juoksin rengas-esteen viereen/taakse ottamaan vastaan, luultavasti lähdin liikkeelle juuri väärällä hetkellä, sillä Aron räväytti renkaan. Anna sanoi, että ylipäätään meidän rengas-este on yhtä hedelmäpeliä. Esteistä meidän heikoin lenkki. Ei voi yhtään tietää onnistuuko vai ei. Tosin sama rengas oli suoritettu puhtaasti kaikilla muilla radoilla, mutta nyt neljännellä räjäytettiin potti. No tästä vitonen ja toinen sellainen tuli, kun yhdessä kaartessa oleva rima tippui. Maalissa oli kuitenkin ihan voittaja-olo ja kerroin sen myös koiralle joka kerta. -10.

Parasta tässä viikonlopussa oli se, että nollat odottaa meitä ja ne on ihan mahdollisia. En tuntenut enää samanlaista paniikkia aloituksissa kuin aiemmin, joten tätä kai oppii vaan tekemällä ja kisaamalla. Hymyilin tuomarille joka kerta mennessäni radalla, hevoskilpailuissa piti aikanaan tervehtiä aina tuomaria ja vasta sitten sai lähtöluvan, se oli jotekin mielessä ja nyt vaan hymyilin :-)

Aron oli myös ihan super, se oli ohjattavissa, se teki kepit joka radalla loistavasti ja pystyin leikkaamaan takaa sen jälkeen kun olin lähettänyt kepeille, samoin kontaktiesteillä voi leikata takaa, takaaleikkausta en uskalla nyt hyppyesteiden kohdalla, kun rima tippuu. Ylipäätään Anna sanoi, että näytti tosi hyvältä ja varmalta, ei pelastelulta vaan ihan kunnon agilityltä. Homma tuntuikin siltä, että kun vaan ohjaa joka kohdan tarkkaan, hyvin menee. Juosta sai kyllä, sillä Aron on vauhdin puolesta melko nopea, vaikka seisotan sitä kontakteille että pääsen itse sijoittumaan hyvään paikkaan, ei ollut ajan kanssa hätäpäivää. Joten hyvillä mielin, vaikka tulosten puolesta ei juhlittu. No tuolla c-radan kympillä sijoittui neljänneksi :-) Kivaa oli ja sehän on mun harrastamisen lähtökohta.



1 kommentti:

  1. Oli kiva tutustua ja hoiditte niin hyvin tehtävänne, että pullakaffet oli ansaitut:D

    VastaaPoista