harjoituksia kotipihassa

Tänään reipas lenkki Vehoniemessä ja sitten iltasella kotipihassa erilaisia harjoituksia:
-paikallamakuuta: minä piilossa aamulla 25 sek ja sitten illalla venytin aikaa 40 sekuntiin, kaikki onnistuineta, paitsi yhdessä paikallamakuussa Aronin pää pyöri, kun se piti katsoa takana olevaa paikallamakuutarkkailijaa.
-yksi tosi hyvä nouto
-luoksetulon stoppia: jos ottaa kokeeksi ihan liikkeenä, seis-käskyn jälkeen tulee ainakin kolme tassun mittaa, kiertojen yhteydessä pysähtyy kuin seinää käskyn kuullessaan. Sitten otin sellaisia, että peruutin, koira tuli edessäni, seis ja kun pysähtyi, lensi heti pallo. Millä saan samanlaisen stopin kuin kierroissa siihen viralliseen liikeeseen?
-hyppyä ja istumista sinne esteen taakse. Este on pieni, ettei itse hypyt rasita. Pelottavan paljon tulee esteen takana näitä jähmettyviä seisomisliikkeitä, joita viime viikolla vielä toivoin.
-edestä sivulle siirtymisiä, pakko auttaa namikädellä, että menee tarpeeksi taakse.
Kyllä on nyt paljon kohtia, missä en tiedä miten parhaiten nyt tekis. Onneksi Lentsu voi pelastaa edes jossain ensi viikonloppuna....

ja sitten päivän kotinurkka reenejä

Tänään reenailin kotinurkilla.
Ensi kotipihassa Aronin kanssa paikallamakuun piilo-alkuja, eli jätin koiran, kävin piilossa, palasin ja palkkasin, sitten uusi jättö jne. kävin kahdessa eri piilossa ja viimeisellä kerralla laskin mielessäni kymmeneen ja sitten koiran luo. Eli tärkeintä on, että Aron oppii luottamaan, ettei ole hätää, vaikka menen pois, tulen kyllä takaisin.
Sitten lähdin kävelemään Aronin kanssa kyötsyyn. Siellä tähtäimessä oli pikkuinen toko-este. Tämän luona hyppy+ istu+ naks ja nami. Useampi toisto ja meni hyvin, istui aina käskyn kuultuaan. Myös muutama takaisin hyppy ja siinä tarvitsee käsiavun, että lähtee tulemaan oikeaan kohtaan.

Tämän jälkeen 3 kpl suoraa luoksetuloa seiso-asennosta, en ottanut loppuun asti vaan palkkasin lelulla heti kun lähti tulemaan, eli intoa ja varmuutta tänne-tuloon.

Sitten yksi uusi askel kohti pk-koiran uraa eli mentiin ensin matala pk-este kaksi kertaa, jätin lelun esteen taakse ja lähetin koiran kiipee-käskyllä yli esteen lelulle. Sujui oikein hyvin. Sitten päätin uskaltaa, nimittäin tehdä saman sillä jyrkemmällä esteellä. Ja jestas, Aron ei edes epäiröinyt kun lähetin sen kiipee käskyllä esteelle, vau ja vau, mutta toisella kertaa huomasin, että hyppää alas aika korkeelta, joten tätä pitää ottaa seuraavan kerran jonkun fiksun kanssa, joka osaa neuvoa, että miten saan koiran tulemaan estettä pitkin vähän alemmas. Joten tässä vaiheessa olikin hyvä lähteä lenkkeilemään takaisin kotiin, kuljettiin metsän kautta ja kotipihassa vielä yksi päivän harjoitus.
Petri pakotettiin tarkkailemaan koiraa, Aron makuuseen, minä menin piiloon, kellosta 15 sekuntia ja palasin koiran luo. Petri sanoi, että Aron makasi aivan rauhallisena. Joten huomenna pidennän aikaa ja viikon teema on, ettei Aron huolestu tilanteesta missään vaiheessa.
Koska partikset ei olleet tehneet vielä mitään, (tosin jouduimme aamulenkillä maa-ampiaisten uhreiksi ja eniten sai Elvis pistoja ja näytti vielä töistä tullessa takapäätään kipeäksi) lähdin niiden kanssa tekemään oman kierroksen. Kotipihaan tultaessa reenailin seuraamista myös Elviksen kanssa. Sen hyvän seuruun kriteerejä on, että ei pompita eikä edistetä. Kun nämä onnistui, työstin sen vasemmalle käännöksiä tekemällä käännös vasemmalle ja seis. Olipa vaikeeta. Loppuun lelun kanssa riekkumista ja Elvis oli tohkeissaan.
Eiköhän riitä siis tältä päivältä nämä reenailut :-)

treenisuunnitelmia

Olen eilisestä asti tehnyt seuraavan kuukauden suunnitelmia ja ne näyttää seuraavalta:
Aron osallistuu piirinmestaruustokoihin 18.9 Valkeakoskella. Alunperin oli kaavaillut tätä koetta Elvikselle, mutta tuntuu, että nyt jos koskaan täytyy tehdä tavoitteista totta. Viikon päästä piirinmestiksistä on Valkeakoskella myös toinen tokokoe, pienimuotoisempi, joten pidän sitä Elviksen varasuunnitelmana. Joten Aronilla on kuukausi ja 2 päivää aikaa valmistautua tuohon kokeeseen ja minun täytyy pikaisesti tietty lähettää ilmoittautumista postiin. Salainen haave olisi saada ykköstulos avoimesta. Mutta saa nähdä kuinka käy. Tämän turvin me voitaisiin olla koskaan enää osallistumatta avoimeen ja kaikessa rauhassa rakentaa sitten voittaja-luokkaa ensi kesäksi. Olen tunnarin reenaamisenkin jättänyt toistaiseksi aloittamatta ajatuksella, että loppusyksytä/ ensi talvesta meillä on aikaa keskittyä siihen. Tämä kesä on työstetty jälkikeppejä, enkä halunnut, että koira kuormittuu siinä, että jäljellä pitää ilmaista jäljen tekijän hajuiset ja sitten kentällä vain minun hajuinen. Itselle ainakin helpompi keskittyä tekemään ensin toinen.
Noh listaan mitä Aronille pitäisi saada opettua ennen avo-koetta
Paikallamakuu ohjaajan ollessa piilossa:
-tätä aloittelin jo kesällä, mutta ei hyvällä menestyksellä, Aron on huolissan, jos olen pois näkyvistä. Tämän rauhallinen rakentaminen aloitetaan jo tänään. Eli teen tämän viikon lyhyitä pois näkyvistä tilanteita ja tarkkailemalla koiraa alan pidentämään piilossa oloja. Tehdään tätä tänään kotipihassa. Sitten kun aika pitenee, sen vieminen ryhmäliikkeeseen.
Jäävissä liikkeissä ohjaaja kävelee koiran taakse ja sitten sivulle:
-näitä tein jo eilen illalla, maahanmenossa ei mitään ihmeellistä, seisomisessa helpoti tassuttelee mukaani. Viritin koiran eteen tennispallon, jolloin koiran ajatus on suoraan siellä edessä eikä minussa, minun ollessa takana vapautin koiran pallolle suoraan eteen.
Edestä sivulle:
-laskin, että avoimessa luokassa on 3 kohtaa, joissa koiran täytyy osata tulla edestä sivulle. Viime kokeessa tämä kohta jäi vajaaksi ja on ihan turha ottaa siitä virheestä kolminkertainen pistemenetys. Näitä naksuttelinkin jo tänään keittiössä, edestä sivulle ja takaisin eteen harjoitus, sekä noutokapulan kanssa, että noutokapulan luovutus ja sitten sivu. Kolmas versio tulee hyppyliikkeessä, mutta siitä seuraavassa.
Hyppy:
-istuminen esteen takana ja sieltä uudella hyppy-käskyllä eteeni istumaan. Näitäkin on jo aloitettu takapihan reeninä. Erikseen pikkuisen hyppy-esteen näköisen viritelmän takana istu-käsky ja naksu+ nami. Sitten ketju hyppy ja istu+ naks ja nami. Sitten erikseen esteen takaa hyppy eteeni. Tämän jälkeen hyppy eteeni + sivu-käsky. Sitten koko ketju. Hirvee homma vaivaisen hyppyliikkeen takia, jota ei jatkossa edes tarvitse, kun hyppynouto on mielestäni ihan eri liike.
Nouto:
- esineen haku ja pito meillä on nyt suht hallussa, pito voisi olla vielä parempi. Isoin työ tässä liikkeessä on se noutokapulan luovutus, sen jälkeen sivu.
Luoksetulo:
-itse stoppi tietenkin mutta myös liikkeen loppu-osa eli seisomisliikkeestä tänne+ sivu.
Kaukot:
-on hallussa, mutta näiden ketjuttaminen muiden liikkeiden kanssa.

Ja kaiken lopuksi vielä näitä liikeitä putkeen ja koira ei koskaan tiedä, että montako juttua tehdään palkatta. Eli putkireenejä, joissa palkka voi tulla 2-5 liikeen jälkeen.
Huh huh, onhan siinä työsarkaa. Taidan lähteä tuotapikaa sitä sarkaamaan. Muistaakseni Salme Mujunen käytti joskus vertausta, että tokokoiran rakentaminen on kuin käsityö. Sitä tehdään pala kerrallaan, virkaten vähän sieltä ja täältä ja liitetään osia yhteen, tuloksena on kouluttajansa tekemä ainutlaatuinen lopputulos.

metsäreenit Sääkjärvellä

Tänään tavattiin Pia P ja Tupla metsäreenien merkeissä. Paikka oli meille ihan tuntematonta seutua, mutta hyvä että tulee tehtyä jäljestystä erilaisiin paikkoihin. Vaihtelua pitää olla. Kiitos Pia mukavista treeneistä. Tosin metsä oli aika haastavaa siinä suhteessa, että itselläni on kunnon haava etusääressä ja Pialla varmasti samassa kohtaa kunnon mustelmat, metsän louhikkoiset sammalmättäät oli petollisia.

Aloiteltiin esineruudulla, leveyttä noin 25 ja syvyyttä 50. Tupla kävi ruudussa ensin ja Aronille sama esineenpaikka kuin Tuplalla eli takana keskellä. Pia vei Aronin esineen ja tämä oli pikku-lapsen lenkkari. Tulin esineruudulle ajatuksena, että meillä olisi nyt kokeenomainen esineruutu, joten ilmoittauduin Rouva Tuomarille ruudun edessä ja sitten ohjeiden jälkeen lähetys ruutuun. Aron lähti hyvin suoraan, joskin taisi mennä enemmän nenä maassa Tuplan jälkiä pitkin. Melko suoraan kuitenkin eteni kohti takarajaa ja puuhasteli siellä hetken, kunnes paikallisti esineen ja toi sen hyvin minulle. Pätevä Aron. Oikein hyvä harjoitus.

Sitten jäljelle. Pia oli tehnyt meille 3 kepin jäljen. Siinä oli jana, jossa jälki oli melko lähellä lähetyskohtaa, tässä Aron meni vauhdilla yli jäljen, sitten kääntyi vähän palaten ja lähti oikeaan suuntaan. Janojen etäisyyksiä on kyllä hyvä vaihdella, ettei koira opi aina laukkaamaan into piukassa sinne 30 metriin, jälki voi lähteä lähempääkin.
Melko pian nousi ensimmäinen keppi ja Aron toi sitä minulle tosi innoissaan. Jatkossa myös kaksi muutakin keppiä nousi, mutta intoa niiden tuomiseen tai niillä leikkimiseen ei ollut, näytti siltä, että Aron odotti namia taskusta ja lupaa päästä jatkamaan. Tärkeintä tietysti oli, että kaikki kepit ilmaistiin, mutta seuraavalla jäljellä taidan tehdä niin, että palkkaan vain ruualla ja viimeisellä kepillä voidaan sitten leikkiä syömisen jälkeen. Eli kepit löytyi, mutta palkitseminen hakee vielä sitä Aronille parasta mahdollista tapaa. Muuten jäljestys oli oikein mukavaa, edettiin määrätietoisesti koko ajan, ainoastaan kulmatyöskentely oli vähän huikentelvaista ja tähänkin on tarkennus reeni mielessä. Eli yritän käydä jossakin välissä tekemässä kulmajäljen pellolle.
Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tosi tosi tyytyväinen Aronin asenteeseen ja työskentelyyn, huomasin itsekin, että sen ajatus koko hommasta on edistynyt. Tästä kiitos kuuluu Huin Hannalle, jonka ansiosta olen tehnyt Aronille haastejälkiä ja pitkiä jälkiä. Näiden kautta itse jäljestys on ehkä parantunut, minä olen saanut itsevarmuutta myös ja pystyn myös luottamaan koiraan, että se hoitaa hommat.
Miten ihana koira ja miten kivaa sen kanssa on työstää tätä hommaa. Voi tätä onnen määrää :-)

tokon alokasluokka

Aron aloitti virallisen toko-uran tänään kangasalla järjestetyssä tokokokeessa, tuomari on Juha Kurtti ja kenttä oli meille ennestään tuttu paikka. Olimme suorittamassa numerolla 4 ja meidän tuurilla kokeessa oli 8 koiraa, joten paikalla makuu tehtiin kahdessa ryhmässä, Aron sai siis mukavan reunapaikan ja sai myös mennä porukan viimeisenä kehään. Itseäni jännitti ihan hirveesti kotona aamulla, mutta onneksi pahin jännitys katosi kisapaikalla ja sitten kun aloitettiin tekemään, tehtiin juuri niinkuin ollaan aina harjoituksissakin tehty.

Luoksepäästävyys 10-tässä Aron nousi viime hetkellä ja mielisteli tuomaria. Tiesin että se nousee, mutta so what.
Paikallamakuu 10-meni maahan terävästi, kerran makuun aikana vaihtoi toiselle lonkalle, muuten makasi terävän näköisenä tuijottaen minua koko ajan. Käskystä nousi hyvin myös ylös. Meidän onni oli se, että oltiin makuussa siinä ekassa ryhmässä, jälkimmäisessä ryhmässä tuli rähinä heti sen jälkeen kun liike päättyi ja sieltä yksi koira joutui lopettamaan kokeen siihen.
Seuraaminen kytkettynä 10
-seurautin suoraan kehään ja päästiin lähes siitä suoraan jatkamaan seuraamista
Seuraaminen taluttimetta 10-edellinen seuraaminen oli tosi lyhyt omasta mielestäni ja näiden seuraamisten välissä en vapauttanut koiraa vaan jatkettiin lähes suoraan, hyvin meni.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7-tässä meinasi tehdä saman kuin harjoituskokeessakin eli käskystä kävi istumaan, nyt paikkasin sen heti uudella käskyllä ja nyt kävi maahan, loppu ok. En tiedä, että mikä tämä juttu on, sillä harjoituksissa vastaavaa ei tapahdu ikinä, oma käsky on ilmeisesti jotenkin erilainen.
Luoksetulo 8,5-tässä tosi vajaa viimeinen perusasento. Eli istui edessäni ja siitä sivu-käskyllä tuli puolittain sivulle. Tää on niin sellaista, parempi kuitenkin ettei ennakoi tänne käskyllä tulevansa suoraan sivulle, mitä tapahtui kyllä monissa harjoituksissa.
Liikkeestä seisominen 10
- meni ihan niin kuin on harjoiteltukin
Hyppy 9-tässä koira tassutteli muutaman tassutuksen esteen takana, siitä pistemenetys. Tämänkin tiesin, että näin tapahtuu, mutta olkoon tämä koe meidän ensimmäinen ja ainoa alokasluokan koe ja tämän jälkeen Aronin ei koskaan tarvitse tehdä tätä aloluokan hyppyä. Huomenna aloitetaan istumaan esteen takana, mutta sekin liike meillä on tarkoitus tehdä vain kerran kokeessa.
Kokonaisvaikutus 10
pisteet 187,5 KP,sija 2.
Olen oikein tyytyväinen nuoren koirani suoritukseen. Siihen olen vielä enemmän tyytyväinen, että me oltiin harjoiteltu kaikkia niitä kohtia, mitä kokeessa tapahtuu. Niinkin merkityksetön juttu kuin ohjaaja valmis, minä nyökkään-kohta oli mietitty ja toi itselle kuin koiralle turvaa. Eli se tunne kun menin kehään tavallaan kantoi loppuun asti, että tehdään niinkuin aina. Aron oli ihan onnellinen myös, mutta tuskin huomasi kilpailutilannetta. Yritin myös hymyillä tuomarille ja sitä kautta saada koirallenkin vaikutelmaa, että ihan normaaliahan tää on. Mutta harjoitukset jatkuu ja nyt ne vasta alkaakin, sillä tavoittelen vielä avo-luokkkaan osallistumista tänä syksynä.
Kiitos kaikille meitä kannustaneille tosi paljon!!!

canis-areenalla

Tänään oltiin Aronin kanssa canis-areenalla ja teemana oli agilityn alkeet. Itse suhtaudun edelleenkin hyvin ristiriitaisin tuntein agilityyn, agirodussa se näytti hauskalta, mutta vaatii se hauskuuskin. Ja kun reenattavaa riittää ihan toko ja pk-jälki osuuksillakin, me ei välttämättä tarvittaisi kolmatta lajia, mutta sittenkin...
No Päivi Nummi vetää canis-areenalla alkeis ja jatkoryhmiä ja miksei me nyt voitasi käydä 6 kerran kurssia ja miettiä sitten, että onko se meidän juttu.

No tämä reenikerta oli oikein hyvä ja aivan oikeaan aikaan, sillä kaoottisista canicross-treeneistä viime viikolta jäi vähän mieltä kaivertamaan Aronin asenne toisia koiria kohtaan. Nyt oltiin hallissa, kaikki muut koirat vieraita ja hyvin erirotuisia ja keskittyä pitäisi minuun eikä niihin muihin. Olin ottanut paljon makupaloja mukaan ja palkitsin Aronia runsaasti. Aron oli oikein rauhallinen, mukava ja reenattavissa oleva. Itse reenit oli hyvin helpot, Aronin mielestä suorastaan pitkäveteiset, suurin osa porukasta harjoittelee ihan tosi perusasioita koirahallinnassa ja esteharjoitukset olivat helpompia kuin viime syksynä pentu-agilitypäivässä, kuten suorita suora putki. Mutta helpoilla harjoituksilla sain koiralle tasaisen mielentilan. Ja Aron tokokoirana on tosi vahvasti vasemmalla puolellani ja pitää kontaktia kiinteästi minuun, joten näillä ihan simppeleillä jutuilla se joutui tekemään jotakin oikealla puolellani sekä katkaisemaan katsekontaktin, kun sillä näytettiin, että kolmen esteen takana on namikippo, jonne pitää irrota minun jäädessä taakse. Joten levollisin mielin kohti lauantaita :-)

haastellinen jälki murronmaalla

Tällä viikolla olen vähän keventänyt meidän reeni-ohjelmaa. Maanantaina otin ennen iltaruokaa vähän hyppyä pihassa, varmistelin tulevaa alo-tokokoetta varten halua hypätä este ja sekä seistä sen takana paikallaan.
Tiistaina lenkkeilin koko porukan kanssa 1½ tuntia vapaana metsässä ja se riitti kyllä täyttämään kaikkien tarpeet, itse olin jotenkin väsynyt illalla että olin ihan hyvillä mielin tekemättä mitään. Tietysti tekis mieli varmistella sitä ja tätä koetta varten, mutta itseni tuntien on parempi nyt vaan todeta, että kaikkea on tehty ja harjoiteltu ja näillä mennään. Eniten minua jännittää, miten saan Aronin asettumaan siihen luoksepäästävyys/ paikallamakuu riviin, se voi kuikuilla muita ja jos siinä on sitten vieressä yhtään haukkuva/ provosoiva/ tuijotteleva koira, niin miten sujuu. Nyt ei auta kuin toivoa parasta ja yrittää olla pelkäämättä pahinta.

Mutta Aronin mielestä kevennetyt viikot on ankeita ja suunnittelin sille hyvän jäljen. Tein sen Kangasalan murronmaalle, meiltä 5 km matkaa ja joskus lenkkeillessäni löysin sieltä ison suoalueen. Nyt sitten tein sellaisen jäljen, että siinä oli monenlaisia maaston vaihdoksia. Jäljen vanhentuessa käytin lenkillä koko porukkaa ja sitten janalla Arono oli läähättävä, vaikkakin juuri juotettu koira. Lähti löysästi etsimään jälkeä, toisaalta oma lähetyskin oli löysä. Kohtasi jäljen ja lähti takajäljelle, jäljen häntä oli lyhyt ja vei nopeasti tielle, laskin liinasta irti ja annoin koiran itse ratkaista, että tiellä meni. Sieltä se tuli takaisin ja pyöri ja vaelteli ihmeen päämäärättömänä siinä jäljen äärellä. Mietinkin, että tuleekohan tästä nyt yhtään mitään, sanoin kerran, että jälki ja siitä se sitten lähti oikeaan suuntaan.
Jäljen ajo alkoi nopeasti voimistua ja Aron meni määrätietoisena eteenpäin. Aluksi mentiin sekametsässä, sitten sellaiseen vattupuska/ pitkäheinä ryteikköön, jossa en nähnyt koiraa lainkaan, liinan päässä kävelin perässä. Alkua oli ihan hyvän matkaa, muutama kulma ja kaiken ryteikön jälkeen oli eka keppi, jonka Aron ilmaisi. Sitten matka jatkui kohti sitä suota, oltiin kuivalla kanerva/ sammalosuudella, jossa melko pian toinen keppi, tämänkin ilmaistiin, tosin pysähtyy kepille ja aloitin kehut jo tästä. Kakkoskepin jälkeen edessä olikin sitten tämän turvesuon ylitys, siinä ei ollut mitään kasvillisuutta, sellainen turvepelto lähinnä, monta ojan ylitystä, oikein mätäisiä turvemättäitä ja hirven jälkiä. Yksi oja oli sellainen, että jälkeä tehdessä totesin, että liian iso hypättäväksi, joten siihen suora kulma ojan ja ojan reunaa vasemmalle 20 metriä ja sitten vasta pääsi ojan yli. Tämän Aron ajoi tosi tarkkaan käytyään ensin siellä ojan toisella puolen. Suo ja turveosuudet se ajoi tosi hyvin, sitten tultiinkin suolta metsään, tässä vaiheessa vauhti hidastui ja hetken se ajoi ihan maata nuolemalla, edessä oli metsäinen kuiva rinne, sitä ylös ja rinteen päällä oikealla, yli kaatuineiden puiden ja muutaman ryteikön, siellä odotti viimeinen ja kolmas keppi, jonka Aron ilmaisu myös.
Olin erittäin tyytyväinen Aronin työskentelyyn, kaikki kepit se löysi ja läähätti kieli pitkällä lopussa. Syötiin maksalaatikkoa siellä ja leikittiin vikalla kepillä. Nyt vain jännittää jo seuraava jälki, toivon, että se ilmaisee jatkossa myös vieraiden kepit. Sillä viimeiset kolme jälkeä on olleet omatekemät sekä omilla kepeillä ja toivon, että myös vieras keppi on yhtä mieluisa.
Mutta mikä ärsyttävintä, metsässä oli myös hirvikärpäsiä yök yök.

jälki Sysmässä

Viikonlopun treenisaldo on hyvin pieni, sillä oltiin perjantaista sunnuntaihin viettämässä mökkiviikonloppua kaverini ja lapsiemme kanssa. Koirat tietysti mukana, mutta pääsääntöisesti viikonloppu sisälsi lasten ehdoilla menoa. Lauantai-aamuna kävin kuitenkin tekemässä Aronille jäljen, sillä se vähän näytti käytöksellään, että aika tulee pitkäksi.
Joten rutikuivaan sammalmetsään tein alokasluokan pituisen jäljen, sisälsi 4 keppiä ja janan, jäljellä 3 kulmaa ja yksi ison polun ylitys. Ajoin jäljen vähän reilu tunnin vanhana, koira ensin järveen ja sitten jäljestämään.
Janalla lähetys ja koira lähti etenemään ihan suoraan, yhtäkkiä se kääntyi ihan kuin tarkastamaan jotakin, mutta jatkoi sitten taas eteenpäin jäljen etsimistä. Jäljen kohdatessa lähtikin sitten oikeaan suuntaan. Eteni ihan mukavan rauhassa ja nosti kaikki kepit. Olin nimittäin etukäteen miettinyt, että jarrutan se etenimistä, jos menee liian lujaa. Kepeillä palkkasin niin, että ensin nostatin kepin ylös asti ja kehuin, sitten leikittiin eli heittelin keppiä lyhyillä etäisyyksillä ja kun totesin itse, että nyt leikki riittää, annoin taskusta vielä makupalaa ja sitten keppi taskuuni ja matka jatkui. Viimeisellä kepillä ja taisi olla kaikilla muilla koira kuitenkin toimii niin, että kohtaa kepin ja pysähtyy siihen, kääntyy katsomaan minua, minä pysähdyn ja kyselen liinan päässä, että mikä siellä on, onko keppi, jolloin Aron nostaa kepin ja tulee sen kanssa kohti minua, kantaa sitä muutaman metrin ja pudottaa sen, kunnes lähden koiraa kohti ja kepin kanssa leikki alkaa. Nyt vain mietiskelen, että pitäisikö minun aloittaa kehuminen heti, kun se koira on pysähtynyt siihen kepille. Panostin siihen, että kehun koko ajan kun keppi on suussa. Haluaisin niin kovasti sitä lopputulosta, että se nostaa kepin ja kääntyy välittömästi keppi suussa minua kohti ja tuo sen minulle. No nyt se sentään pysähtyi ja ilmaisi kaikki kepit, mutta edelleen tämä keppi-juttu on meillä mietintämyssyssä..
Viimeisen kepin äärellä syötiin ruoka kupista ja sekä leikittiin pitkän matkaa kepin kanssa. Eli tätä nyt ainakin jatketaan.

canicross

Eilen oltiin Aronin kanssa Tampereen Kaupissa canicross-treeneissä. Oli aika kauheeta!!

Olin hyvissä ajoin paikalla, että ehdin verrytellä vähän Aronia, ettei tarvitse tempasta sitä suoraan autosta juoksuun. Siinä ennen lenkille lähtöä tenttasin porukalta, että mitä me tehdään ja miten. Ideana oli siis, että porukalla juostaan peräkkäin 3 km lenkki ja harjoitellaan ohituksia, että aina jonon viimeinen ohittaa koko porukan. Muut hidastaa sen verran vauhtia, että aina ohitustilanteessa se ohittava menee lujaa ohi ja muilla olisi koira hallinnassa. Ja nuo ohitusjutut jännitti minua jo etukäteen, sillä ihan arkielämän vastaantulevat koiratkin on meille vaikeita. Muut neuvoivat, että juoksen aluksi viimeisenä ja katson miten ohitukset tapahtuu ja ohitan sitten muut omalla vuorollani.

Homma lähti hyvin käyntiin, Aron veti ihan umpihulluna muiden perään ja meikä juoksi. Ja juostiin sillä tavalla koko se 3 km.
Ohitukset oli ihan kauheita, muutama ohitus ja yksi vastaantuleva koira me juostiin ihan ok, mutta noin 10 muulla kerralla koirat rähisi toisilleen, Aron oli megakierroksilla, kun se vauhdin hurma oli yksi asia ja sitten kun se kuuli muiden koirien rähinöitä, ne vielä entisestään sitä korosti. Ja ohitus oli siinä just vaikea, että koira juoksee valjaissa edessäni, en saa koiraan katsekontaktia, sitten jos se ohitettava koira jo kääntyy valmiiksi ottamaan katsetta Aroniin, oli siitä ihan mahdoton päästä ohi niin, että oma koira vaan juoksee suoraan lähes silmät kiinni. Ihan viimeisessä ohituksessa Aron kääntyi edessäni ympäri ja kohdalla kääntyi suoraan kohti sitä ohitettavaa koiraa ja tilanne oli kamala. No jatkossa me ei ihan äkkiä lähdetä harjoitelemaan ohituksia toisten koirien kanssa juosten, oli se niin stressaavaa koiralle sekä aivan mahdotonta hallita kiihkossa olevaa koiraa. Joten jatkossa hallitut ohitukset, ensin ihan kävellen.

Itse juoksu kulki hyvin ja se oli kivaa. Aron meni kuitenkin niin täysillä, että kun tultiin parkkikselle ja pysähdyttiin juottamaan koirat, lysähti Aron maahan, nousi siitä aivan tönkkönä ja takapää laahaten, käveli todella vaikeesti eteenpäin ja olin itse aivan järkyttynyt. Itku ei ollut kaukana. Oli siis pakko vaan kävelyttää koiraa, viedä sitä hiljalleen eteenpäin, vein järveen missä se vähän viilensi itseään ja alkoi elpyä, sitten mentiin vielä porukalla rauhallinen 3 km kävely/ hölkkä, jossa Aron tasaantui. Sitten kun lopulta laitoin sen autoon, näytti ihan ok:ltä.

Itsenä nyt soimaan monesta asiasta. Tää oli meidän kolmas kerta tälläisellä juoksumatkalla. Miksi en siis tyytynyt siihen/ tehnyt vaan muille selväksi, että antaa muiden ohitella ja me oltais tultu vaan perässä ja tunnusteltu sitä, että me nyt vaan juostaan muiden ja vieraiden koirien kanssa. Tämä olisi säästänyt monelta. Tosin ne kaikki muutkin koirat rähisi erinäisissä ohitustilanteissa. Ohitustilanteet olisi myös voinut tehdä sellaisissa kohtaa, että mahtuisi kunnolla ottamaan sivusuunnassa tilaa siihen ohitettavaan, nyt mentiin samaa tietä aika lähekkäin. Ja voi Aron parkaa mihin sen vein. Nyt taitaa olla iso työ edessä, että saisin sen joskus ohittamaan ilman suurempaa kierrosten nousua ja toinen homma, nyt vaan tänäänkin kävelyttää Aronia, ettei sen lihaksisto mene ihan jökkiin.
Voi surkeuden surkeus!!!

koetta varten virittelyitä

Tänään käväisin pikaisesti ennen koirien iltaruokaa Aronin kanssa virittelemässä sitä tulevalla koekentällä. Elikä ohjelmistossa oli ottaa yksi onnistunut paikalla-olo ja vielä siihen vaikeimpaan suuntaa. Viereisellä jalkapallokentällä oli kunnon jalkapallopeli menossa, joten sieltä tuli ihan kivasti häiriötä. Sitten joku pariskunta pelasi jalkapalloa potkien sitä siihen seinään, jonka taakse joskus aiemmin menin Aronia piiloon ja yritin harjoitella avoimen luokan makuita. Aron kävi maahan, pysyi siinä, tosin oli harvinaisen virkeän näköinen, katseli sitä pallon peluuta ja käänsi kerran päätään taakse, kun siellä pyöräili porukkaa. Aron makasi yksin keskellä kenttää. Noin 2 min päästä palasin takaisin, istumisen kautta ylös, kehut ja makupalaa.
Sitten seuraamiseen. Siinä naksuttelin oikeaa kohtaa ja palkkailin tiheästi. Otin monta vasempaan käännöstä ja Aron oli oikein kivasti mukana hommassa. Nyt seuraamisen paikka oli inasen taaempana kuin eilen ja näin ollen ei painanut jalkaani vasten. Sitten otin yhden kokeenomaisen seuruupätkän ja se oli kontaktin, käännösten ja perusasentojen puolesta loistava. Kontakti ei katkennut kertaakaan ja kehuin Aronia runsaasti makupalojen kera näin hyvästä pätkästä.
Sitten vielä yksi pieni reenattava asia, joka muuttuu joka kerta, nimittäin tänne-pitäisi tarkoittaa, että tule eteeni istumaan suoraan ja pidä siinä kontakti. Eilen tuli vino asento, joten tätä piti oikoa. Otin lyhyen kierron kautta tänne-käskyjä ja aluksi ihan ohjasin kädellä, sitten kädet sivulla suorina ja tänne. Tuli pari vinoa ja sitten kaksi ihan oikein hyvää, viimeisellä otin vielä siitä edestä sivulle, mikä oli oikein hyvä siirtyminen. Jes ja jes.
Olisi pitänyt lopettaa tähän, mutta siirryttiin toiselle tolpalle ja ajattelin, että vielä yksi, no nyt Aron tuli suoraan sivulle, kun otin viimeksi yhden edestä sivulle siirtymisen. Äh- mees nyt vielä kerran, mutta sivulle tulee. Just joo. Otin yhden käsiavusteisen ja sitten kiireesti kotio, ei yhtään enempää reeniä.

Tiukkapipona vaadin vielä kotona ruokakupille yhden suoran luoksetulon, tässäkin ekalla tuli sitkeästi suoraan sivulle, nätistikin vielä, mutta kun tätä ei haettu. Lähetin kiertämään koivua ja sanoin tänne ja nyt jes se tuli suoraan eteeni, siitä hyvät ja vapautus iltaruualle. Nyt päätän, etten hinkkaa sitä enempää, kun jos alkaa hinkkaan, tulee kaikenlaista mukaan.

reenilöitä Hannan kanssa Kyötikkälässä

Sunnuntai pidettiin vapaata reeneistä, käytiin ainoastaan lenkeillä. Heti su-aamu kävin kokeilemassa, jaksanko juosta canicross-vauhdilla Aronin kanssa 3 km pätkän, jaksoin ja ihan lopussa Aron meinas ekan kerran nostaa koipeaan, muuten se veti tukka putkella kanssasi. Verryttelyt tietysti ennen ja jälkeen. Ja treenivapaata piti pitää vielä maanantaikin, mutta kun Rajalan Hanna niin pakotti :-) lähdin yhteisreenilöihin iltasella Kyötikkälään. No ei Hannan niin kauheasti tarvinnut suostutella.

Kirjoitan kenttäreenistä pikaisesti.
Ensin otin esineruutua varten muutaman valmistavan harjoituksen, esineen nostoja siis istuen eteen.
Sitten tulikin jo Hanna ja Enni kentälle, jotka meni paikalla makuuseen ja itse otin jotenkin kauhealla kiireellä liikkeestä ja narulelusta toiseen. Ei mitään järin hyvää reeniä siis, mutta jotakin tehtiin. mm. pientä a-estettä noutokapulan kera. Tässä Hanna huomasi, että Aron hyppää alas aika korkealta, tätä voitaisiin vielä tehdä niin, että tulee alemmas esteeltä. Seuraamisissa painoi jalkaa vasten ihan kunnolla, tätä pitää taas muokata naksulla.
Sitten päivän kohokohta: Aron kävi tauolla hetken autossa ja otettiin sitten seuraamisen yhteyteen laukauksia eli kaksi laukausta seuraamisen aikana ja vasta käännöksen jälkeen palkka. Meni todella hyvin, ei siis reagoinut laukauksiin ja seurasi melko tiiviisti. Askel lähempänä ollaan taas siis pk-kenttäsuorituksia.

Sitten käytiin esineruutuilemassa ja tähän oli tosi tosi tyytyväinen. Ruutu 20m leveä ja 50 syvä. Takakulmissa jo Heimon nostamat esineet, hanska ja lomakko. Kumpikin nousi, ei ihan luotisuorilla pistoilla, mutta palautus oli loistava ja esineiden luovutus istuen. Ei ollut siis mitenkään iso homma siirtää esineiden luovutus seisten tilanteesta istumiseen. Aron sai maksalaatikkoa palkaksi ja oli hulluna palkkaan.
Hyvä reenit ja kiva Hanna ja bc:t Enni ja Heimo!!

pk-tottis kyötikkälän kentällä

Riikka kyseli, että tavataanko treenailujen merkeissä ja koska tokon alo vähän kyllästyttää, suunnittelin pk-tottis reenit Aronin pään menoksi. Niissä tarkoitus oli pitää vähän hauskaa, antaa koiran vireen nousta ja naruleluilla riekkua.

No aloitettiin kuitenkin ihan rauhallisesti, olin suunnitelut paikallaolon siihen alkuun. Sillä välin kun Loisto ja Riikka otti seuraamista, oli Aron makuussa, kävin kerran palkkaamassa ja sitten poistuin vielä hetkeksi seisomaan selin Aroniin. Olisin voinut ottaa pidemmänkin, olin ehkä vähän hätäinen. No Aron pysyi kuitenkin paikallaan ja makuu siis onnistui.
Sitten odoteltiin hetken vuoroamme. Aloitin muutamilla seuraamisen virityksillä ja muutamasta askeleesta narulelu palkaksi. Tämä usein aiheuttaa edistämisen seuraamiseen ja siinä saan ollakin tarkkana, ettei lelu tule ainakaan silloin esiin, kun on edessä. Yritän sijoittaa palkan taakse ja palkan suuntakin saisi olla sinne. No näissä olen kyllä tosi huono.
Sitten otettiin yksi suora luoksetulo, siinä aloin kaivaa palkkaa taskusta silloin kun vauhti oli parhaimmillaan, lelu ei ihan vaan ajoittunut juuri siihen parhaimpaan kohtaan. Jäi kuitenkin istumaan hyvin ja laukkas lujaa kohti minua. En ottanut siis eteen asti. Tässä vaiheessa jätettiin narulelu sille linjalle ja poistuin koiran kera kentän etulaitaan ottamaan noutoa. Tässä meillä oli mukana 650g kapula, yleensä tokonoudot ja tähän asti kaikki noudot tehdään vähän pienemmällä kapulalla. Näissä tänään oli tarkoitus vaan vahvistaa sitä, että koira nappaa hyvin kiinni kapulaan ja nostaa sen. Näin kyllä kävi, mutta hauska huomata, ettei Aron ihan edes irroittanut kapulasta juostessaan minua kohti, vaikka lelu oli esille ja hihkuin sille jo jotain jes-juttua.
Sitten matalamman pk-a-esteen luokse. Tässä yksi ylitys, juoksen siinä esteen vieressä ja palkaan koiran kun se tulee alas esteeltä. Sitten lykkäsin kapulan suuhun ja sama homma, nyt kapula tippui Aronin suusta juuri sillä hetkellä kun sen pitäisi ponnistaa ylöspäin. Riikka sanoi, että hätäilin itse joten uusinnalla sama homma, mutta kuljin itse vähän rauhallisemmin mukana. Nyt Aron tuli kapula suussa tämän pienen aan yli. Otettiin vielä toinen ja tämäkin onnistui. Ja palkaksi narulelua ja riekkumista.
Tämän jälkeen oli mielessä enää eteenmeno, narulelu oli jo jätetty sinne kentän takaosaan. Höpötin Aronille "kohta täpöö"-virityssanaa ja hienosti se otti jo katsellaan oikean suunnan ihan perusasennossa istuessaan, sitten seuraa ja seurautin muutaman askeleen ja yritin poimia kohdan, missä koira ikäänkuin kontaktilla minuun saa luvan lähteä eteen. Käskystä lähti ja laukkasi hyvää vauhtia kohti lelua, lopulta lelun luona nappas sen suuhunsa ja tuli luokseni, tämän jälkeen juostiin ja leikittiin hetki. Huh, itse läähätin yhtä paljon kuin koira, rankkoja nää hillumiset :-)
Lopuksi käytiin vielä Riikan ja Loiston kanssa kävelyllä metsässä ja sisko ja sen veli tulivat niin hyvin juttuun, samaa voi myös todeta ihmisistä. Kiitos Riikka treeniseurasta ja ihanasta Frosty Fields- bordercolliesta.

lyhyt jälki+ 4 keppiä

Iltasella kävin poimimassa perheelle vähän mustikoita Vehoniemen metsissä ja ihan vähän houkutti tehdä pieni keppitreeni Aronille. Päädyin siihen, että meidän tai minun täytyy nyt opetella Aronin kanssa sitä kepeillä palkkiintumista ja kävin tekemässä lyhyen pätkän jälkeä ja laitoin 4 keppiä siihen matkalle. Sillä välin kun jälki vanheni, kävin poimimassa Jimmyn ja Aronin kanssa kipollisen mustikoita. Sillä välin kun meikä kykkii mustikkapensaassa ja jahtaa Jimmy Aronia ja toisinpäin.

Tein jäljen vähärisuiselle ja tasaiselle alustalle. No jäljellä oli helppo jana ja janan suoralla oli eka keppi, Aron nosti kepin ja sai yhden broilerpyörykän palkaksi + kepin kanssa leikkiä, itse ihan istukelin mättäällä ja leikitin kepillä, panostin tasaiseen kehumiseen kun keppi oli Aronilla. Sitten matka jatkui. Jäljellä oli kaikkiaan 4 keppiä ja kaikki Aron nosti, viimeisellä kepillä leikittiin autolle asti ja homma vaikutti lupaavalta. Matkaa jäljellä ei ollut juuri nimeksikään ehkä 150-200 kaikkiaan mutta homman pääpaino oli vaan niiden keppien löytämisessä. Eli ihan onnistunut harjoitus. Ja toisaalta ihan hyvä harjoitus pitkien jälkien ajamisten jälkeen, vaihtelua ennenkaikkea.