Tällä viikolla olen vähän keventänyt meidän reeni-ohjelmaa. Maanantaina otin ennen iltaruokaa vähän hyppyä pihassa, varmistelin tulevaa alo-tokokoetta varten halua hypätä este ja sekä seistä sen takana paikallaan.
Tiistaina lenkkeilin koko porukan kanssa 1½ tuntia vapaana metsässä ja se riitti kyllä täyttämään kaikkien tarpeet, itse olin jotenkin väsynyt illalla että olin ihan hyvillä mielin tekemättä mitään. Tietysti tekis mieli varmistella sitä ja tätä koetta varten, mutta itseni tuntien on parempi nyt vaan todeta, että kaikkea on tehty ja harjoiteltu ja näillä mennään. Eniten minua jännittää, miten saan Aronin asettumaan siihen luoksepäästävyys/ paikallamakuu riviin, se voi kuikuilla muita ja jos siinä on sitten vieressä yhtään haukkuva/ provosoiva/ tuijotteleva koira, niin miten sujuu. Nyt ei auta kuin toivoa parasta ja yrittää olla pelkäämättä pahinta.
Mutta Aronin mielestä kevennetyt viikot on ankeita ja suunnittelin sille hyvän jäljen. Tein sen Kangasalan murronmaalle, meiltä 5 km matkaa ja joskus lenkkeillessäni löysin sieltä ison suoalueen. Nyt sitten tein sellaisen jäljen, että siinä oli monenlaisia maaston vaihdoksia. Jäljen vanhentuessa käytin lenkillä koko porukkaa ja sitten janalla Arono oli läähättävä, vaikkakin juuri juotettu koira. Lähti löysästi etsimään jälkeä, toisaalta oma lähetyskin oli löysä. Kohtasi jäljen ja lähti takajäljelle, jäljen häntä oli lyhyt ja vei nopeasti tielle, laskin liinasta irti ja annoin koiran itse ratkaista, että tiellä meni. Sieltä se tuli takaisin ja pyöri ja vaelteli ihmeen päämäärättömänä siinä jäljen äärellä. Mietinkin, että tuleekohan tästä nyt yhtään mitään, sanoin kerran, että jälki ja siitä se sitten lähti oikeaan suuntaan.
Jäljen ajo alkoi nopeasti voimistua ja Aron meni määrätietoisena eteenpäin. Aluksi mentiin sekametsässä, sitten sellaiseen vattupuska/ pitkäheinä ryteikköön, jossa en nähnyt koiraa lainkaan, liinan päässä kävelin perässä. Alkua oli ihan hyvän matkaa, muutama kulma ja kaiken ryteikön jälkeen oli eka keppi, jonka Aron ilmaisi. Sitten matka jatkui kohti sitä suota, oltiin kuivalla kanerva/ sammalosuudella, jossa melko pian toinen keppi, tämänkin ilmaistiin, tosin pysähtyy kepille ja aloitin kehut jo tästä. Kakkoskepin jälkeen edessä olikin sitten tämän turvesuon ylitys, siinä ei ollut mitään kasvillisuutta, sellainen turvepelto lähinnä, monta ojan ylitystä, oikein mätäisiä turvemättäitä ja hirven jälkiä. Yksi oja oli sellainen, että jälkeä tehdessä totesin, että liian iso hypättäväksi, joten siihen suora kulma ojan ja ojan reunaa vasemmalle 20 metriä ja sitten vasta pääsi ojan yli. Tämän Aron ajoi tosi tarkkaan käytyään ensin siellä ojan toisella puolen. Suo ja turveosuudet se ajoi tosi hyvin, sitten tultiinkin suolta metsään, tässä vaiheessa vauhti hidastui ja hetken se ajoi ihan maata nuolemalla, edessä oli metsäinen kuiva rinne, sitä ylös ja rinteen päällä oikealla, yli kaatuineiden puiden ja muutaman ryteikön, siellä odotti viimeinen ja kolmas keppi, jonka Aron ilmaisu myös.
Olin erittäin tyytyväinen Aronin työskentelyyn, kaikki kepit se löysi ja läähätti kieli pitkällä lopussa. Syötiin maksalaatikkoa siellä ja leikittiin vikalla kepillä. Nyt vain jännittää jo seuraava jälki, toivon, että se ilmaisee jatkossa myös vieraiden kepit. Sillä viimeiset kolme jälkeä on olleet omatekemät sekä omilla kepeillä ja toivon, että myös vieras keppi on yhtä mieluisa.
Mutta mikä ärsyttävintä, metsässä oli myös hirvikärpäsiä yök yök.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti