Tänään tavattiin Pia P ja Tupla metsäreenien merkeissä. Paikka oli meille ihan tuntematonta seutua, mutta hyvä että tulee tehtyä jäljestystä erilaisiin paikkoihin. Vaihtelua pitää olla. Kiitos Pia mukavista treeneistä. Tosin metsä oli aika haastavaa siinä suhteessa, että itselläni on kunnon haava etusääressä ja Pialla varmasti samassa kohtaa kunnon mustelmat, metsän louhikkoiset sammalmättäät oli petollisia.
Aloiteltiin esineruudulla, leveyttä noin 25 ja syvyyttä 50. Tupla kävi ruudussa ensin ja Aronille sama esineenpaikka kuin Tuplalla eli takana keskellä. Pia vei Aronin esineen ja tämä oli pikku-lapsen lenkkari. Tulin esineruudulle ajatuksena, että meillä olisi nyt kokeenomainen esineruutu, joten ilmoittauduin Rouva Tuomarille ruudun edessä ja sitten ohjeiden jälkeen lähetys ruutuun. Aron lähti hyvin suoraan, joskin taisi mennä enemmän nenä maassa Tuplan jälkiä pitkin. Melko suoraan kuitenkin eteni kohti takarajaa ja puuhasteli siellä hetken, kunnes paikallisti esineen ja toi sen hyvin minulle. Pätevä Aron. Oikein hyvä harjoitus.
Sitten jäljelle. Pia oli tehnyt meille 3 kepin jäljen. Siinä oli jana, jossa jälki oli melko lähellä lähetyskohtaa, tässä Aron meni vauhdilla yli jäljen, sitten kääntyi vähän palaten ja lähti oikeaan suuntaan. Janojen etäisyyksiä on kyllä hyvä vaihdella, ettei koira opi aina laukkaamaan into piukassa sinne 30 metriin, jälki voi lähteä lähempääkin.
Melko pian nousi ensimmäinen keppi ja Aron toi sitä minulle tosi innoissaan. Jatkossa myös kaksi muutakin keppiä nousi, mutta intoa niiden tuomiseen tai niillä leikkimiseen ei ollut, näytti siltä, että Aron odotti namia taskusta ja lupaa päästä jatkamaan. Tärkeintä tietysti oli, että kaikki kepit ilmaistiin, mutta seuraavalla jäljellä taidan tehdä niin, että palkkaan vain ruualla ja viimeisellä kepillä voidaan sitten leikkiä syömisen jälkeen. Eli kepit löytyi, mutta palkitseminen hakee vielä sitä Aronille parasta mahdollista tapaa. Muuten jäljestys oli oikein mukavaa, edettiin määrätietoisesti koko ajan, ainoastaan kulmatyöskentely oli vähän huikentelvaista ja tähänkin on tarkennus reeni mielessä. Eli yritän käydä jossakin välissä tekemässä kulmajäljen pellolle.
Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tosi tosi tyytyväinen Aronin asenteeseen ja työskentelyyn, huomasin itsekin, että sen ajatus koko hommasta on edistynyt. Tästä kiitos kuuluu Huin Hannalle, jonka ansiosta olen tehnyt Aronille haastejälkiä ja pitkiä jälkiä. Näiden kautta itse jäljestys on ehkä parantunut, minä olen saanut itsevarmuutta myös ja pystyn myös luottamaan koiraan, että se hoitaa hommat.
Miten ihana koira ja miten kivaa sen kanssa on työstää tätä hommaa. Voi tätä onnen määrää :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti