Tänään reenailin kotinurkilla.
Ensi kotipihassa Aronin kanssa paikallamakuun piilo-alkuja, eli jätin koiran, kävin piilossa, palasin ja palkkasin, sitten uusi jättö jne. kävin kahdessa eri piilossa ja viimeisellä kerralla laskin mielessäni kymmeneen ja sitten koiran luo. Eli tärkeintä on, että Aron oppii luottamaan, ettei ole hätää, vaikka menen pois, tulen kyllä takaisin.
Sitten lähdin kävelemään Aronin kanssa kyötsyyn. Siellä tähtäimessä oli pikkuinen toko-este. Tämän luona hyppy+ istu+ naks ja nami. Useampi toisto ja meni hyvin, istui aina käskyn kuultuaan. Myös muutama takaisin hyppy ja siinä tarvitsee käsiavun, että lähtee tulemaan oikeaan kohtaan.
Tämän jälkeen 3 kpl suoraa luoksetuloa seiso-asennosta, en ottanut loppuun asti vaan palkkasin lelulla heti kun lähti tulemaan, eli intoa ja varmuutta tänne-tuloon.
Sitten yksi uusi askel kohti pk-koiran uraa eli mentiin ensin matala pk-este kaksi kertaa, jätin lelun esteen taakse ja lähetin koiran kiipee-käskyllä yli esteen lelulle. Sujui oikein hyvin. Sitten päätin uskaltaa, nimittäin tehdä saman sillä jyrkemmällä esteellä. Ja jestas, Aron ei edes epäiröinyt kun lähetin sen kiipee käskyllä esteelle, vau ja vau, mutta toisella kertaa huomasin, että hyppää alas aika korkeelta, joten tätä pitää ottaa seuraavan kerran jonkun fiksun kanssa, joka osaa neuvoa, että miten saan koiran tulemaan estettä pitkin vähän alemmas. Joten tässä vaiheessa olikin hyvä lähteä lenkkeilemään takaisin kotiin, kuljettiin metsän kautta ja kotipihassa vielä yksi päivän harjoitus.
Petri pakotettiin tarkkailemaan koiraa, Aron makuuseen, minä menin piiloon, kellosta 15 sekuntia ja palasin koiran luo. Petri sanoi, että Aron makasi aivan rauhallisena. Joten huomenna pidennän aikaa ja viikon teema on, ettei Aron huolestu tilanteesta missään vaiheessa.
Koska partikset ei olleet tehneet vielä mitään, (tosin jouduimme aamulenkillä maa-ampiaisten uhreiksi ja eniten sai Elvis pistoja ja näytti vielä töistä tullessa takapäätään kipeäksi) lähdin niiden kanssa tekemään oman kierroksen. Kotipihaan tultaessa reenailin seuraamista myös Elviksen kanssa. Sen hyvän seuruun kriteerejä on, että ei pompita eikä edistetä. Kun nämä onnistui, työstin sen vasemmalle käännöksiä tekemällä käännös vasemmalle ja seis. Olipa vaikeeta. Loppuun lelun kanssa riekkumista ja Elvis oli tohkeissaan.
Eiköhän riitä siis tältä päivältä nämä reenailut :-)
Agilityssa kun nuo a-esteen alastulot on tärkeät, niin on tullut niitä treenattua... Meillä siis lelu alastulon juurella tai ainakin aika lähellä, koira kohdentaa sitä eikä pomppaa sua kohti (kun olettaa tietysti, että lelu on sulla).
VastaaPoistaRemo-rukka yritti pk-a esteellä tehdä pysäytys-kosketuskontaktia kuten agilityssä <3, vähän oli vaikeeta ja vapautin nopeaa kun huomasin mitä himmailee siinä jyrkällä alastulolla :D Taidetaan jättää se este rauhaan siihen asti kun on jotain oikeaa treenitarvetta.