Aamulla Elviksellä oli vielä vähän vaikeuksia istua pepullaan, joten soitin eläinlääkärille ja kyselin, mitä pitäisi tehdä. Aamulla Elviksen lämpö oli normi, joten siitä tiesin, että vaiva on varmaankin helpottanut, mutta epävarmuus on epävarmuutta. Sain iltapäivälle ajan ja oli se hassua, koko perhe oli mukana ja mitä tekee Elvis, istuu niin hyvin kuin vaan voi olla. No ollaan siellä odotushuoneessa ja kova ruuhka tuntuu olevan. Odotellaan yli puoli tuntia ja siinä ajankuluksi otin kaukokäskyjä Elviksen kanssa ja totean, että tämä koira on täydessä terässä. Kun meidän vuoro lähestyy, sanon eläinlääkärille, että luulen, että eilinen vaiva on helpottanut ja eläinlääkäri käskee palata heti aiheeseen jos vaiva uusiutuu. Ja niin perhe Salminen lähtee terveen partacollien kanssa kotiin, hyvä niin.
Ja eikun kentällä. Oli pakko päästä varmistamaan tilanne ja Elvis oli mitä parhaimmalla tuulella. Tein ihan motivaationnostatusjuttuja, eli paljon naksua perusasennosta ja lyhyitä seuraamisen aloituksia, joista kehuja ja iloista mieltä. Tein myös loppuun sellaisia sivulletuloharjoituksia, että kun koira on sivulla oma-aloitteisesti, käskynä tässä oma jäykistynyt asento, saa se palkan ja juoksen karkuun kunnes jähmetyn taas ja palkkion laukaiseen sivulle tuleva koira. Elvis tykkäsi ja tuli aina nopsaan sivulle. Kentältä lähtiessä vielä kehuin sitä ja ainakin se oli itseensä tyytyväisen oloinen koira.
Aron teki tänään sisäreenin ja kenttäreenin. Sisällä tein joitakin noutoja, tärkeintä oli pitäminen, joten jos Aron luovutti esineen vähän kaukaa, en takertunut siihen. Noudeltiin kevyttä kapulaa, nahkavyön palaa, tiskiharjaa ja lopuksi kuulakärkikynää. Lisäksi tehtiin muutama sarja jääviä istu ja seiso, sekä sivulla peruutuksia.
Kentällä oli hyvin rauhallista, eli siellä ei ollut mitään häiriötä, joten koira sai kulkea kentälle vapaana ja asetuin itse alkuasentoon. En tarkoituksella kutsunut Aronia, sillä halusin nyt kokeilla ja ottaa ohjelmaan sitä, että koira omalla toiminnallaan laukaisee reenin alun. Aron haisteli ihan hetken kentällä jalanjälkiä ja sitten se tuli luokseni sivulle istumaan, naks ja nami ja reeni voi alkaa.
Seuraaminen oli hyvin intensiivistä ja kiinteää, mutta piippailua kuului. Naksutin vain niistä pätkistä, missä se oli hiljaa. On hyvin hassua, että heti kun aloin harjoitella jäävistä istua, piippaus loppuu vaikka sitä ennen on seuraaminen. Nämä jäävät vaatii vielä kotipihan toistoja, tarjoaa seisomista kaikkein mieluiten. Sitten otin kaksi paikalla makuuta. Pointtina oli aloitus ja lopetus, ei niinkään makuun aika. Aron toimi näissä pointtikohdissa erinomaisesti, se nousee hyvin maasta yhdellä käskyllä ja malttaa odottaa istu-käskyä, kun tulen siihen sivulleni. Maasta nousu tehdään samalla tekniikalla, kuin kaukokäskyissäkin maasta istu. Ja nyt toimi loistavasti. Loppuun hauskanpitoa eli heitän makupalan kauas, Aron lähtee makupalalle, sitten huudan läpi ja koiran pitää laukata jalkojeni läpi ja saa heti palkaksi narulelun joka lentää ja leikitään. Muutaman toiston jälkeen Aron tuli tosi lujaa läpi käskyn kuultuaan ja leluleikit on siitä niin kivoja. Hyvä mieli jäi siis kummastakin koirasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti