Tämän blogin päivittäinen päivittäminen on hiukan vaikeutunut, sillä meillä töissä on kiristynyt tunnelma netin käytöstä työaikana. Joten kahvi ja ruokatunnilla ei saa istua koneen ääressä esim. päivittämässä blogia, joka on aika ankeeta. Joten nyt täytyy yhdessä rimpussa päivittää kolmen päivän reenailut.
Maanantaina oltiin Aronin kanssa ensimmäistä kertaa pirkanmaalaisten bc:den tokoreeneissä ja näitä Aron todella tarvitsee. Parkkipaikalla oli kymmenen bordercollieta ja nämä nähdessään Aron oli melko kiihtynyt. Joten reenimme päätarkoitus oli rauhoittua keskittymään, vaikka ympäristössä on paljon häiriötä. Palkkasin paljon ruualla, syöminen rauhoittaa. Päädyimme paikallamakuuseen, varmuuden vuoksi reunapaikalle ja siellä sitten kymmenen koiraa oli rivissä. Aron pysyi hyvin, mutta oli selvästi vähän tilanteesta epävarma, ilmeni muutamana nytkähtelynä. Kun ensimmäinen minuutti tuli täyteen, kävin palkkaamassa koiran antamalla makupalan etutassujen väliin ja uusi jättäminen. Kahden minuutin kohdalla kuului aika ja tulin koiran viereen, käskystä istu ja palkitseminen. Sitten tehtiin useampi lyhyt jättö ja näissä onnisuminen. Selvästi Aronia häiritsi se, että ihmiset kävi palkkailemassa koiriaan, joten sellaista edestakaista trafiikkia oli paljon siinä lähellä. Sitten reeni jatkui perinteisellä kontaktireenillä ja pujoteltiin Aronin kanssa kaikki koirat ja palkkasin runsaasti kontaktista. Onnistui näin tehden hyvin. Samoin tein, kun muut koirat pujottelivat meitä. Ja tällä tahdilla makupalatasku oli melko pian tyhjä, Aron selvästi rauhallisempana ja hyvä lopettaa tähän.
Tiistaina reenailin itsekseni Aronin kanssa ruutua ja kiertoja, otin myös ensimmäisen kerran pysäytyksen luoksetulossa, koira vähän yllättyi mutta pysähtyi.
Tänään meillä olikin sitten Miinun kanssa reenit ja Aron harjoitteli ensin luoksepäästävyyksiä Miinun tullessa meidän luo, sitten näyttelykopelointia ja hampaiden katsomista. Sitten vähän samallla teemalla harjoittelimme ilmoittautumista. Tässä Aron paransi hienosti suorituksiaan, mutta ensimmäinen ilmoittautuminen meni ihmetellessä, kun pitää istua sivulla ihmisen edessä ja äiskä vielä puhuu eikä edes koiralle.
Toisella kierroksella harjoiteltiin noutoa ja tässä kierrokset nyt nousee ja ääntelyä riittää. Syynä on epäselvyys ja epävarmuus. Miinun avustuksella kehuin pitkään ja hartaasti sitä kohtaa, kun koira on tullut kapula suussa eteeni istumaan. Ja sitten sitä, että liikuttelen käsiäni ja kehun rauhallisesti siitä, että kapula pysyy suussa. Selkeästi Aron rauhoittui keskittymään ja ääntely heti väheni. Tämän jälkeen katsottiin kaukokäskyjä, Miinu seisoi Aronin takana. Tekniikka ei ollut ihan niin hyvää kuin kotona, sillä istumisesta maahanmenoissa takaosa tekee jotain, mitä ei pitäisi. No hyvin häiriöllinen ympäristö vähän rikkoo tätä liikettä, joten lisää sitä eri paikoissa. On tehty näköjään vaan tätä sisällä. Loppuun sitten seuraamista, joka onnistui todella hyvin. Aron teki hienosti töitä, piti paikkansa ja Miinun sanoi, että seuraamispaikka on jopa siirtynyt vähän taaemmas, mikä on hyvä, kun Aron on tähän asti ollut aina vähän edessä. Tämä seuraaminen oli siis oikein oikein hyvää ikään ja kouluttajan tasoon nähden ja siihen oli hyvä lopettaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti