Tänään se sitten alkoi, nimittäin kevään juoksulenkit. Elviksen kanssa lähdettiin juoksemaan Suoraman järvi ympäri ja alku ja loppukävelyn lisäksi juoksuosuus oli sen 6 km. Ja jaksoin vaikkei ollakaan juoksenneltu koko talvena. Salainen tavoite on 10 km pari kertaa viiikossa, saa nähdä kuinka käy. Aron olisi myös erittäin mielellään halunnut mukaan, mutta parempi kai odottaa siihen vuoden ikään saakka vähintään. Alkuviikosta kyllä kokeilin lyhyen pätkän, että miten ne Elviksen kanssa juoksee ja täytyy sanoa, että vauhdista tulee kyllä vähän liian kova meikäläisen kunnolla. Ne paineli nimittäin rinta rinnan kovaa ravia eteenpäin ja on siinä perässä pysymistä.
Kun perhe oli ruokittu, lähti perheen miesväki tapparan peliä katsomaan ja naisväkin kera Aronin sai kyydin Pikkolan koulun pihaan. Petra meni torstain jumppaan ja minä lähtin Aronin kanssa harjoittelemaan vastaan tulevien koirien ohituksia ja muuta sellaista. Taskut täynnä makupalaa ja vain kaksi collieta bongattiin heti alkulenkistä ja sitten ei yhden ainoa koiraa koko Kangasalan kirkonkylällä. Onneksi lenkkelikijöitä ja muita liikkujia tuli tasaiseen tahtiin vastaan, mutta näiden kohdalla Aron osaa pitää melko kivasti kontaktia ja kävellä sivullani. Samaa ei voi sanoa vastaan tulevan koiran kohdalla ja haluaisin päästä vahvistamaan sitä kohtaa, mitä Aronin kuuluisi tehdä sen sijaan, että se kiihkoilee vastaan tulevien koirien luo. Se on alkanut nyt nostaa jalkaa ja en ole sille kovinkaan merkityksellinen, jos haukkuva koira tulee tiellä vastaan. Joten tämän asian pitää nousta nyt koulutusten top kymppiin sijalle 1. Toisella sijalla pitäisi olla se koiran käsittely ja hampaiden näyttäminen paikalla pysyen.
No kun nameja oli taskussa, käytiin sitten tekemässä Kangasalan uimahallin edessä yksi paikalla makuu. Tämä onnistui nappiin, meni maahan hyvin, kävelin hyvän matkan päähän, meidän välissä kulki ihmisiä uimahalliin. Reilun minuutin makuun jälkeen palasin koiran sivulle, siellä Aron makasi paikallaan terävän näköisenä ja nousi istumaan ekalla käskyllä. Tästä rauhalliset kehut ja ruokaa palkaksi. Sitten lenkki jatkui ja linja-auto asemalla oli monta ihmistä odottamassa bussia, harjoiteltiin kontaktia pujottelemalla näiden vieraiden ihmisten seassa ja meni hienosti. Kehuin Aronia ja ne ihmiset tuijotti meitä aikalailla :-) Sitten pitikin palata jo Petran jumppasalin eteen ja jumpan jälkeen käveltiin Petran ja Aronin kanssa se pari kilometriä kotiin. Nyt mun jalat huutaa lepoa, mutta täytynee vielä viedä kaikki pojat korttelikierrokselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti