paikallaolojen täsmätunti

Tänään oltiin Aronin kanssa paikkallaolojen täsmätunnilla. Koirakoulu Hihnaton järjesti kyseisen koulutuksen ja kokoontuminen oli samassa paikassa kuin maanantain bc-tokoryhmälläkin. Minulla oli paljon syötävää taskuissa, joten nyt ei ainakaan makupalat lopu kesken. Viikolla me muuten leivottiin Petran kanssa koirankoulutusnameja, sillä alkoi jo huolestuttaan hk:n lihapullien nitriittimäärät, kun niitä menee ihan mukavaan tahtiin. Joten tehtiin kananjauheliha-jauhettumaksa-porkkanamössöä uuninpellille ja tänään ne olivat oikein hyviä Aronin mielestä.

Täsmätunti alkoi ihan perinteisellä luoksepäästävyys ja kokeenomainen alokasluokan paikallamakuu-jutulla. Jo kentälle tultaessa porukassa oli mukana isohko paimenkoira, joka haukullaan haasteli Aronia moneen kertaan. Ja Aron oli aiheesta vähän kiihkeänä, tosin ne kaikki muutkin koirat kiihdytti Aronia, joten palkkailin aika paljon luoksepäästävyyksien aikana. Aron nousi omalla kohdallaan tuomaria kohti aivan viime hetkillä ja annoin sen tehdä niin. Paikallamakuuseen se kävi vasta toisesta käskystä, ilmeisesti märkä ja hiekkainen asfaltti ei ihan ole mukavin makuupaikka. Makuunaikana Aron oli selvästi levoton, oltiin kuitenkin sovittu, että jokainen katsoo oman koiransa tasoa ja itse haaveilin, että Aron pysyisi siellä sen kaksiminuuttia. Noin 1.30 kohdalla se kaukaasianpaimenkoiran näköinen tapaus haukkui siellä makuussa ja tästä Aron ponkaisi pystyy ja ihan valmiina lähdössä sen koiran luo häntä pystyssä. Huusin ei ja koira pysähtyi siihen ja palautin Aronin makuuseen paikalleen. Voi arggh, mikä takapakki. Mielessä pyöri pettymys ja murhe, sillä ryhmäolot pitäisi saada onnistumaan ja paikallamakuut varmaksi, joten takapakkia tuli.
Onneksi reenit jatkuivat. Tehtiin aina erilaisia paikallo-oloja joko istuen tai makuuttaen. Ryhmän kesken vaihdeltiin paikkoja, mutta kertaakaan en uskaltanut viedä Aronia sen paimenkoiranviereen. Aina välissä käytiin muutaman minuutin tauoilla ja sitten taas palattiin riviin erilaisiin harjoituksiin. Aron rauhoittui sitä mukaa kun reeni jatkui, ainoastaan pari kertaa se epäonnistui ja noin kymmenessä jutussa se onnistui hyvin. Liikkeiden välissä sillä oli vaikeuksia muutaman kerran olla ryntäämättä viereisen koiran lelupalkkaukseen mukaan. Eli epäonnistumiset: nousi paikallamakuusta kun käskystä haukkuvan koira menee ohi sekä yhden kerran kävin palkkaamassa jalkojen väliin ja Aron lähti perään palkkauksen jälkeen. Seuraavissa Aron onnistui:
-makaa rivissä ja minä kävelin koiran ympäri, kävelen takaa, astun hännän yli
-makaa rivissä ja minä sekä muut ohjaajat tekevät käsi ja jalanheilutteluja sekä kyykkyhyppyjä
-makaa rivissä ja rivin edessä toinen koirakko tekee luoksetulon
-makaa rivissä ja viereltä kutsutaan koira sivulle
-makaa rivissä häirittynä, Eve heittelee naruleluja koiran lähelle
-makaa rivissä häirittynä, Eve hokee pallosanaa ja pomputtaa tennispalloa
-makaa rivissä häirittynä, Eve heittelee noutokapuloita, joista yksi lentää vahingossa Aronin tassujen eteen
-istuu paikallaan minun käydessä piilossa
-istuu paikallaan toisten koirien kanssa ympyrässä, koirilla nenät toisiaan kohti
-istuu paikallaan koirien istuessa ympyrässä koirien ollessa hännät kohti ympyrän keskustaa

Joten oikein tarpeellinen ja tehokas reenikerta meille. Eve sanoi, että kaikkien näiden härdellien jälkeen on hyvä ottaa maanantaina taas yksi tavallinen ja kokeenomainen paikalla-olo. Nythän ympäristössä tapahtui koko ajan, joten saa nähdä miten tilanne muuttuu, kun kaikki on vain paikallaan.