perjantai 25. maaliskuuta 2011

Argh mikä tunnari

Eilen pieleen mennyt tunnari, voi että mua vaivaa se!
Käytiin kaverini Elinan kanssa tekemässä hyvä lenkki ja siinä autoilla pyysin Elinaa hypistelemään kapulat. Sitten noin puolen tunnin päästä olin tekemässä tunnaria. Paljon löytyy selityksiä miksi ei onnistunut, kuten kova tuuli, häiriöt tunnarin aloituksessa, mutta tosiasia oli, että Aronin on kovin vaikea tunnistaa sitä omaa kapulaa, jos kaikissa on tuoretta hajua. Viimeksi tehtyssä tunnarissa oli onnistuminen, mutta äitini oli hypistellyt ne kapulat edellisenä päivänä. Ja kun siellä kokeessa se liikkuri vie ne kapulat jopa paljaissa käsissään sinne, jolloin kaikissa muissa on enemmän hajua parhaassa tapauksessa kuin siinä omassa. Ja nyt mietin kuumeisesti, että miten teen varmasti onnistuneen tunnarin tänään, sillä työkaveri Minna on nyt hypistellyt kapulat...Voihan tunnari minkä teet!
Huomenna kuitenkin positiivisin mielin Tamskin kisatreeniin tekemään metalli, hyppynouto ja sen jälkeen ruutun lähetys :-)

Ja Elvis on syönyt nyt kasvissoseen seassa naudanjauhelihaa muutamana päivänä ja se sulaa Elviksen vatsassa, jee!

1 kommentti:

  1. Voisihan palata takaisin päin ja tehdä tunnareita niinkin tuon normi treenin lisäksi, että on tosi hyvin ja juuri hetki sitten hajustettuja tunnareita ja sitten piilotettu oma erillään. Eli vähän helpompaa, mutta myös vahvistaisi sitä, että se on se OMA mitä etsitään eikä sitä haiseeko ne kapulat tuoreelle vai vanhalle hajulle :-)

    VastaaPoista