Ja jotain ihan muuta kuin onnistumisia

Tänään olikin sitten vuorossa ei niin huikeeta menestystä kuin eilen. Tavattiin Hanna R ja koirat Heimo sekä Enni Tampere-talon lähellä ja kiva oli nähdä pitkästä aikaa. Tehtiin yksi koira kerrallaan ja Aronin vuorolla tehtiin juttuja tokoilin merkeissä.

Seuraamisessa tuli piip-ääntä enkä saanut tänään oikeastaan yhtään hyvää liikkeelle lähtöä. Sitten kun pidempään seurauttaa, pysyy hiljaisena, mutta jotenkin siitä puuttui nyt positiivinen ilme. Liikkeestä istuminen sujui liikkeenä ihan kivasti, mutta se liikkeelle lähtö ja seuraaminen ennen käskyä eivät tuntuneet hyvältä. Huoh.

Metallinnoutamista harjoiteltiin liikkuroituna ja piste siitä itselle, että maltoin antaa käskyn hakemiseen vasta sen jälkeen kun Aron otti kontaktin minuun eikä tuijottanut kapulaa. Kapulalle siis lupa suorittaa, kun otti kontaktin. Aron meni vauhdikkaasti kapulalle, mutta sellaista lapsellista leikkimistä ennen nostoa, kun nosti toi toi hyvin ja suoraan asettui eteeni. siitä sivulle siirtyminen oli Aronin elämänsä paras ja teki sen ilman ääntä. Tästä voi sanoa, että sivu-jumppa kannattaa. Ja että mitäs me Pian kanssa puhuttiin silloin kurssilla, että Aron ei nosta kapulaa nätisti vaan siihen liittyy vähän muutakin. Joten kotona iltasella sitten kapulan viereen limsapullo ja ensin käsky kierrä ja heti kun kiersi sai luvan nostaa ja tuoda kapulan. Ensin yritti monta kertaa mennä kapulalle suoraan kierrä käskyllä ja Aron joutui oikein miettimään, että mitä nyt halutaan. No sitä, että Aron juoksee kapulan taakse ja nostaa sieltä kapulan. Ja jos saisin limsapullon avulla mielikuvan, että kapulan taakse ja sitten kohti minua. Tätä jatketaan huomenna.

No takaisin siis Tampereen treeneihin. Jatkettiin tunnarilla. Ja sama vanha ongelma tuli esiin, Aron ampui kapuloille, nosti vaan jonkun. Sitten kun tuo sitä minulle, totean, että ei ole oikea, menee takaisin tunnareille ja tuo sen oikean. Ärsyttävää! Vaikka ei pitäisi uusia niin sittenkin halusin uusia ja uusinnalla sama homma. No tämänkin sitten paikkasin kotipihassa illalla ja laitoin 15 kapulaa maahan ja se oma oli takimmaisena. Hyvät haistelut ja oman tuonti, tästä 10 pistettä Aronille. Mutta miten tämä nyt parantuisi?

Ja taas sinne Tampereelle. Tehtiin vielä pari suoraa luoksetuloa, joissa totesin, että tulee lujaa, peppu nytkyi pitkästä aikaa taasen liikkurin käskyillä ja tuli eteeni istumaan vinoon. Tässä edesssä suoraan istumiseenkin pitää taas tehdä miljoona toistoa, että koira muistaa pysyä suorana. Tätäkin sitten tehtiin vielä illalla sisällä.

Loppuhuipennus meillä oli se, että Aron sai noutaa elämänsä ensimmäisen kerran Hanna 2 kg pk-kapulan ja sehän pystyi nostamaan sen ihan maasta kaatumatta siihen. Kapula on kauhean iso ja raskas heittää, onneksi Aron ei ajatellut niin ja vauhtipalkkasin sitä tuon raskaan ja hirvittävän kapulan nostoista. Hyvä uusi juttu!
Terkkuja Hannalle, treenaillaan taas!