Tänään sitten kana-areenalle. Menossa mukana Miinu ja Bertta, Anna ja Pipsa ja Annan kaveri Saija ja Lara. Itselläni oli suunnitelmissa tehdä koetreeni, jossa tehdään kaikki voittajan liikkeet, kisapalkka joka liikkeen jälkeen ja oikea palkka joka toisen liikkeen jälkeen. Olin etukäteen yrittänyt miettiä omaa toimintaani ja siltikin kotoa lähtiessä oli jo kisamainen pieni jännitys päällä ja yritin kuumeisesti takoa päähäni, että ensin se ja se ja sitten vasta se.
Ensin tehtiin porukalla paikallaolo. Tässä ei mitään ihmeellistä, Aron taisi olla koko ajan hyvin ja rauhassa, joku siellä koirien keskuudessa piippas, mutta vaikea sanoa, oliko se Aron vai joku muu, kenties häkissä oleva, luulen Aronin olleen hiljaa, oltiin piilossa vähän reilu 3 min. Sitten tästä Aron hetkeksi tauolle.
Oman vuoroni alkaessa olin kauhusta kankeana. Aron oli erittäin innokas, piipitti ja äänteli ja olin taas tilanteessa, että miten tää tästä äkkiä puretaan.Saija, joka ei ole meitä usein nähnyt huomasi, että olen itsekin ihan kireä ja sehän vaikuttaa koiraan. Heti kun päätin henkäistä ja rentoutua, asettui koirakin. Ja näin ollen ilmoitin olevani valmis aloittamaan.
Seuraaminen: tässä kaavio oli kiva, Aron paransi seuraamistaan loppukohti ja oli mielestäni lähes äänetön, se saattoi liikkeelle lähdössä tehdä ehkä jonkun pienen äänen, mutta yritin tehdä kaiken rauhallisesti ja liikuttelin molempia käsiänikin rennosti. Ne mitä ei olla harjoiteltu, tuotti vähän koiralle vaikeuksia, eli kolme askelta taaksepäin tai kaksi askelta sivulle. Muuten ihmeen hyvin meni siihen nähden, että mulla on alitajunnassa ajatus, että me ei ikinä selvitä tästä, että meidän seuraaminen on niin surkeeta. Kun liike loppui, en tainnut odottaa liikkurin kiitos-käskyä, vaan huojentuneena kerroin jo koiralle, että hyvin tehty. Taisin antaa tässä vaiheessa namin palkaksi taskusta, mitä mun ei pitänyt tehdä. Jotenkin se oli vaan niin älyttömän huojentavaa, että me tehtiin se kaavio.
Liikkeestä istuminen: tämä tehtiin lähes samantien seuruun perään siitä paikasta mihin seuruu päättyi. Liikkeelle lähdössä saattoi tulla ihan pieni ääni, mutta luulen, ettei kukaan muu kuullut sitä. Itselläni on vaan tässä kohtaa kaikki kuuloaistimet isolla. Seuraaminen oli varmaan ok, istuminen ihan sellainen kuin aina tehdään ja loppu sujui kuin itsestään. Tästä ensin kisapalkka ja sitten lelu. Huh, nyt ne pahimmat on takana. Nyt voi hetken hengittää.
Luoksetulo: koska tätä ollaan tehty osissa paljon, oma asenne oli jo varma. Koko rimpsu sujui hyvin, pidin aina käsky-sanan jälkeen selkeän tauon, ennen kuin kutsuin ja stoppi oli mielestäni ihan hyvä, koira malttoi odottaa rauhassa seuraavaa käskyä, maahanmeno olisi voinut olla nopeampi ja viimenen pätkä maasta eteen olisi voinut olla vieläkin vauhdikkaampi. Tuli ja teki kuitenkin sen laukalla ja istui eteeni suoraan. Tästä edestä sivulle teki vauhdikkaasti piip-äänen kera. Anna myöhemmin sanoi, että oma sivu-käskynikin on melko kiihdyttävä ja yritän nyt työstää tuota kohtaa ja saada koira tekemään se ääneti. Jokatapauksessa tekee sivulle siirtymisen aika ponnekkaasti. Mutta nyt kisapalkka ja suullista kehumista ja siirtyminen kohti ruutua.
Ruutu: ihan kympin juttu, kaikkinen osineen oikein hyvä. Tämän päälle kisapalkka ja lelu. Huh, nyt ollaan jo puolessa välissä koetta ja elossa :-)
Tunnari: voi miten minua jännitti alussa, tämän aisti ihan varmasti koirakin, sillä se toi väärän kapulan. Meni kapuloille, haisteli, katsoi minua ja haisteli, nosti oman viereisen ja toi. Luovutus ok ja sivulle siirtymisessä meni edellisen liikkeen mukaan. Suulliset reippaat kehut kuitenkin, se sentään yritti. Tämä oli tämän kokeemme ainoa nolla ja nyt mietin, miten saan tämän onnistumaan kokeessa? Oma itsetuntokin pitäisi saada tästä nostettua. Laskin aamulla kotona mielessäni, että Aron on ennen tätä treenikoetta tehnyt viikon sisällä 5 tunnaria, joista 4 on tuonut oikean ja yhden kerran väärän. Eli voiton puolella oltaisiin, mutta tänään kävi näin.
Metalli: Tehtiin vieraalla kapulalla, Annan keskikokoinen metalli. Tässä Aron yllätti ja kapulalle mennessään se kiersi kapulan taakse ja nosti ja toi. Miten se nyt tuon oppi, vaikka eilen päätin, että ihan sama nyt tuon kierron kanssa, kunhan nyt vaan nostaisi minulle äkkiä. Kapula oli kevyellä otteella Aronin suussa, sillä kuulin sen kalkkeen, kun laukkasi minua kohti, saattoi olla edessä vähän vinossa sen kapulan kanssa, tässä kohtaa alkaa muisti pätkiä. Sivulle-siirtymisestä ei muistikuvaa, saattoi sanoa piip-tässäkin. Eikä mitään muistikuvaa, että palkkasinko tässä lelulla vai vain suullisin kehuin, olin niin ihmeissäni hyvästä kapulan nostosta, että loppuajan mietin vaan sitä :-)
Hyppynouto: tässä Aron ei hötkynyt liikkurin käskystä, teki hyvän hyppynoudon. Ainoa miinus on tuo edestä sivulle. Suullinen kisapalkka tässä.
Kaukot: Tässä onnistui kaikki muu, paitsi se, että ensimmäisen se ensimmäinen maahanmeno saattoi olla väärällä tekniikalla, mikä on sillä näissä ollutkin. Mutta etäisyys koiraan 10 m, teki kaikki vaihdot niin hyvin kuin ikinä pystyi. Saija liikkurina näytti käsimerkin aina vaihtoon ja tein tutun sarjan eli istu-seiso-maa-seiso-istu-maa. Joka ikinen vaihto onnistui ja tämä oli kuin lottovoitto tämän koesarjan loppuun. Väleissä koira vilkaisi liikkurin heilautusta, mutta teki aina käskyni mukaisesti, en pitänyt kiirettä käskyillä. Jopa eilen epäonnistunut taka-käskynkin teki hyvin.
Kaiken kaikkiaan hyvä treeni. Aronin vire säilyi loistavana loppuun asti. Kaukojen jälkeen leikittiin ja juostiin lelun kanssa, syötiin namia ja sitä rataa. Toivon, että sain kerrottua koiralle, miten hyvin se teki. Tunnari pitäisi saada vielä onnistumaan, sekä nuo edestä sivulle-siirtymät. Omaan asennettani voi vielä paljon kehittää, en tiedä miksi nuo tilanteet on niin elämän ja kuoleman kysymyksiä.
KOetreenien jälkeen Aron teki yhden onnistuneen tunnari helpotettuna, eli kasa vääriä ja se oma siellä. Nyt rennompi asenne itsellä, nami koiralle siitä, että odotti tunnarin teon ja sitten lupa etsiä. Toi oman ja sai namia ensin palkaksi, sitten leikittiin sillä omalla, heittelin tunnarikapulaa ja Aron sai juosta perään, nostaa sen ja taas jippii.
Tämän jälkeen yksi suora luoksetulo, jossa liikkuri sanoi kaksi käskyä, koira oli hyvin paikallaan ja lelu heti esiin käskyni jälkeen. Tuli hyvin.
Sitten suunnitelma nro 2 eli jumppasarjahyppelyä, jossa viimeinen este 4 perusjumpan jälkeen nousee ja lopuksi laskee. Koira hyppeli hyvin ja vika este oli tokohyppy, joka nousi 75cm saakka ja sitten laski kaksi lautaa viimeisellä kertaa. Kerran kiersi tuon vikan esteen, joku uskon puute tuli koiralle, muuten tuli hyvin. Viimeisen esteen väli oli 10 jalkaa ja jotakin siinä välissä mielestäni oli, kun sitä vähän muutettiin ja sitten hyppy näytti paremmalta. Teki yhteensä aika monta toistoa noilla hypyillä ja siihen oli hyvä lopettaa. Hyvä Aron!
Kiitos Anna, Miinu ja Saija. Oli mukavaa ja treenivinkkejä jaettiin ja toisillemme kommentoitiin mukavassa hengessä. Nyt pitänee suunnitella ensi viikkoa ja miettiä, miten jatketaan eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti