Tokotreeniä Pirkkahallilla

Kylläpäs nyt on ihanaa, takana on onnistuneet treenit Pia P:n kanssa, joka on ollut kyllä merkittävä tekijä meidän tokouralla. Kiitos kaikista vinkeistä ja neuvoista taas kerran. Sain paljon mietittävää, sillä voittajan kokeeseen on vielä hetki aikaa ja eteen tulee juttuja, joita me ehkä kohdataan kokeessa itse liikkeiden lisäksi. Mm kehään meno pitänee vielä miettiä.
Tämän pohjalta aloitettiin treeni siitä, että ensimmäinen liike on seuraaminen, minulle näytetään aloituspaikka ja Aron on perusasennossa. Tarkoitus on, että koira ottaa itse minuun kontaktia ja olemme valmiit aloittamaan seuraamisen. Käytännössä Aron kylläkin kiinnittää huomionsa heti ruutumerkkeihin ja niiden lisäksi siihen liikkuriin, joka kysyy onko ohjaaja valmis. Joten harjoiteltiin tätä, palkkaa siitä kontaktista. Kun Aron otti sen kontaktin, palkka ja tämän jälkeen vaihdettiinkin perusasennon suuntaa ja nyt se niin ihana ruutu ei ollutkaan enää koiran silmien yhteydessä. Nyt olikin vaikea ottaa suoraa perusasentoa ja nähdä ruutu samaan aikaan. Piti sanoa Aronille ihan, että älä nyt pelleile. Saatiin onnistuminen, mutta ihan yksinkertaista ei ollut. Tiedän siis mitä jatkossa harjoitellaan.

Sitten tehtiin yksi suora luoksetulo liikkuroituna, kutsuminen vasta toisesta käskystä. Hyvä vauhti oli koiralla eikä ennakoinut Pian kutsu ja käskysanoja. Lelu esiin vauhdin ollessa hyvä.

Sitten se maailman kivoin juttu eli ruutu. Pia vei lelun valmiiksi, Aronin kanssa katseltiin ihan muualle sillä aikaa. Ja sitten ruutuun, nyt Aron taisi varastaa sinne. Pidin pienen hetken Pian käsky-sanan jälkeen ja huomasin, että kun suuni oli muodostamassa sanaa ruutu, lähti koira juuri silloin, kun suu teki ensimmäisen liikkeen. Tätäkin voitaisiin ottaa ensi kerralla, että ruutuun lähetys vasta toisen käskyn jälkeen ja tai että itse sanon jotain muuta. Mutta Aron paineli ruutuun, missä odottikin lelu. Ihanaa tuumasi Aron. Sitten ruudun loppuosaa, kahden käskyn jälkeen kutsu ja hyvin tuli. Kun liike loppui, palkkasin ensin kisapalkalla ja sitten vasta pallolla.

Tämän jälkeen tunnarille. Meillä on tällä viikolla takana useampi onnistuminen kotipihassa pihan perhepäivähoitajan hajustamilla kapuloille, joten itseäni ei nyt jännitänyt tämä. Pia vei kapulat käsissään (selkeästi vaikeampi, kuin että nostelisi kapulat rasiasta paljain käsin) ja Pia sai päättää kapulan paikan ja muodostelman. En antanut nyt apuanamia siinä kohtaa, kun sain kääntyä kapuloiden suuntaan ja sievä käsky koiralle, etsi. Meni kapuloille, haistoi heti oman, mutta hätäisen näköisenä kävi ympyrää läpi, nosti sen oman ja toi, siisti luovutus, siitä sivu ja vasta sitten kehut ja iloiseminen+ pallo. Vau se oli oma, olen niin onnellinen tästä. Tunnari on niin kovin vaikea liike ja kun koira tuo väärän, tuntuu se maailman lopulta. Aron on kuitenkin aloittanut tunnarin opiskelin elokuussa ja läpi talven sitä on tehty erilaisella menestyksellä. Nyt näyttää siltä, että kyllä siitä vielä hyvä tulee. Palkkaus on vaihtunut tuossa liikkeessä namista leluun, pitänee tarkkailla sen vaikutusta.

Lopuksi kaukot. Se aloitusmaahanmeno on näissä vaikein kohta. Nyt otan tämän kyllä ehdottomasti työn alle. Tein meille tutun järjestyksen istu-seiso-maa-seiso-istu-maa, lopuksi palasin koiran sivulle, siitä istu, kisapalkka ja lelupalkka. Itse vaihdot meni ihan oikein, näistä taka-käsky voisi edelleen olla varmempi ja tehokkaampi, eli sitä tehdään lisää.
Ihana Aron ja ihana Pia, onnistuneet treenit saa niin hyvälle tuulelle, että pakko lähteä juoksemaan vielä suoraman järvi ympäri ennen pimeän tuloa.

Ihana Aron