Tänä aamuna olikin vuorossa sitten meidän koetreeni. Olin hyvissä ajoin paikalla, ehdin tehdä Aronin kanssa pienet kävelyt ja lämmitellä sisällä hallissa. Itseäni ei sillä tavalla jännittänyt,koska tiesin, että treenimme on helppo ja tää me osataan. Alkuviritelyissä Aron oli ärsyttävänkin piipittävä ja äänekäs, mutta jostain syystä kun aletaan sitten hommiin, se hiljenee ja keskittyy. Siinä kun odoteltiin vuoroamme, halusi Aron kyllä jo kehään, mikä on kiva asenne. Se yritti kurkkia mitä muut saa tehdä ja varmaan piipitteli mulle, että tyhmää olla tässä vaan, voiks mä tehdä jonkun tempun aikani kuluksi.
Mutta sitten alkoi tapahtua. Menimme ensimmäisenä kehään ja otimme paikallamakuu paikan. Aron on kiva, kun se pystyy istumaan siinä perusasennossa tosi hyvin ja rauhallisena. Tuomari sai höpöttää vaikka miten pitkään, se ei meitä haitannut. Koira kävin hyvin maahan, oli ollut makuun paikoillaan, vähän kai pää oli pyörinyt ja nousi hyvin ylös. Tämän kerran piilo oli kävely ulos hallista, eikä tämä näyttänyt häiritsevän Aronin elämää. Hyvä niin. Itse makuuasento ei ollut kyllä suora, koira oli sellaisella kaarella kun palasin. Mutta hyvä siis näin.
Olimme myös ensimmäisen vuorossa, joten virittelin koiraa siinä kehän reunalla ja kun meidän vuoro oli aloitta, olimme valmiina. Ensin metallinouto, siinä koira odotti hyvin minun käskyäni, nosti nätisti kapulan, luovutus oli hyvä, mutta sivulle siirtymisessä tuli piip, vaikka yritin sanoa sen apaattisella äänellä. Koira teki koko liikkeen innokkaasti ja iloisesti. Tästä kisapalkka ja suullista kehumista. Sitten hyppynoudon alkuun, tässä Aron odotti hyvin käskyäni ja otti jopa katsekontaktin siinä vaiheessa, kun se katsoi, että joko saan mennä. Miinun mielestä hyppäsi huonosti, ei kylläkään osunut esteeseen ja haki kapulan innokkaasti eteeni tullen. Ihan luovutusvaiheessa kapula oli lähes koiran kurkussa ja siitä sivulle vauhdilla ja sen pienen äänen kera. Aronin heikkolenkki on edelleen tuo huono kapulan pito-ote ja nyt kun järjestäjän kapula on vähän meidän kapulaa painavampi, on se sitten kurkussa. Mutta kummasakin noudossa maltoin odottaa sitä liikkurin kiitos-sanaa, joka tuntui kyllä ikuisuudelta, ennen kuin se tulee. Tosin luin kyllä juuri eilen Tamskin lehdestä viikon toko-ajatuksen Pekkan Korrin sanomana: "treenatkaa liikkurin virheitä". Mutta hyppynoudosta sitten kisapalkkaus ja uskoisin, että tämä kantaa meitä kokeessa vaikka ei sitä todellista palkkaa vielä tulekaan. Siinä kun keskityin tähän kisapalkkaan, kertoi tuomari ja liikkuri jotakin huomioitaan liikkeestä, mutta en pystynyt keskittymään niihin, sillä omat ajatuksen oli vaan siinä minun ja koiran toiminnassa. Jotakin ne kuitenkin puhuivat pepusta ja perusasennosta.
Sitten loppuun vielä ruutuun meno, jonne oli meidän narulelu tupsahtanut jossakin vaiheessa. Aron meni ruutuun tosi hyvin ja sieltähän se kiva lelu löytyi kaiken palkaksi. Sitä vähän heiteltiin siinä kehujen kera ja sitten ulos kehästä. Jäi hyvä tunne, toivottavasti meille molemmille.
Sitten vielä palaan eiliseen tunnariin. Tein Pia P:n ajatuksen mukaan. Päivän ensimmäinen tunnari oli työkaverin aamulla hajustamana. Häirikkökapulat oli kasalla ja se oma siinä vieressä. Lähetin Aronin etsimään ja se selvästi taas vertasi näitä hajuja ja toi sen oman. Vau! Sitten tehtiin jotakin kaukojumppaa lisäksi ja koira hetkeksi sisälle. Eikun naapurin ovelle ja ensin tietysti kysyin, että tulin hakemaan Petraa kotiin sieltä leikkimästäja samaan hengenvetoon jo lykkäsin kapulat naapurin perheen isälle käteen. Ja hetken päästä laitoin nämä miehen hajustamat kapulat maahan ja sen oman siihen viereen. Taasen Aron vertasi näitä hajuja ja toi sen oman. Enempää en uskaltanut tehdä tätä tunnaria, mutta ehkä taas vähän eteenpäin mentiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti