tiistai 29. marraskuuta 2011

Kotipihan treeniä

Aivan liian kiireinen päivä, harmittaa, että koiraparat pääsivät niin pienelle lenkille tänään, mutta nyt jo pimeetä ja ällöä, jos illan viimeiseksi vaan korttelikierros.

Virkitykseksi 5 min tokot kotipihassa.
Ensin tunnari, tässä kapulat 3 rivissä ja se oma oli ensimmäisessä rivissä, hyvät ja rauhalliset haistelut ja oma löytyi. Luovutus inasen löysä ote, mutta otin kapulan vasta suusta kun koira paransi otettaan kapulaan. Kotipihassa näyttää siis ihan loistavalta, ei voisi uskoa, että eilen toisaalla oli niin suuria vaikeuksia.
Sitten pari noutokapulan tuontia, selvästi nyt on vähän hämminkiä tuossa eteentulemisessa, kun Aron paineli sujuvasti suoraan sivulleni kapula suussa. Ja tämä kun ei ole se juttu, joutui Aron korjaamaan tilanteen. Uusinnalla tuli suoraan kapulan kanssa eteeni istumaan.

Sitten seuraamista, laittelin pihaan tötsiä ja narulelun maahan. Oli jännä huomata, että narulelu toimii samalla tavalla kuin häiriöseuraamistreeni. Kun Aron pinnistelee, ettei vaan katso sitä lelua, on sen seuraamispaikka täydellinen, kontakti loistava, se tekee kaikkensa ettei tule ääni ja vaikuttaa ihan sairaan hyvältä. Tein monta käännöstä, sivuaskelia jne ja se oli hiljaa. Itse olen epävarma sitten tuon lelun kanssa, että toiminko kuitenkaan oikein, kun lopulta vapautin sen sille narulelulle. Ajatus on, että luopumalla lelusta saat lelun. En tiedä siltikään onko se hyvä juttu vai pitäisikö se mistä luovututaan jättää vaan sinne ja palkata lopulta jollakin samanarvoisella lelulla, joka tulee minulta? Kuitenkin tunnen kuinka hyvään Aron pystyy ja en taida olla enää niin positiivisen salliva sen lusmuiluun.
Lopuksi pari suoraa luoksetuloa ja siinä se.

Jotain kivaakin tapahtui tänään. Sain nimittäin Vappu Alatalon kanssa sovittua meille yksityistunnin vuoden alkuun. Se metrinen pk-hyppy ei vaan sujunut meiltä viime kesänä niinkuin olisi pitänyt ja Vappu on kuuluisa hyppytekniikka kouluistaan. Tamskin hyppykurssi täyttyi 9 minuutissa, eikä sinne päästy ja onneksi pääsen Vapun luennolle lauantaina. Ja kun hyppyyn on pakko saada apua, vaihtoehtona on lopettaa meidän pk-ura tähän, laitoin Vapulle sähköpostia ja näin ollen yksäri varmistui. Joten matkataan Espooseen tammikuussa ja luulen, että on kyllä vaivan arvoista. Saamme sieltä varmasti näkemystä, mistä hypyn vaikeus kiikasta ja miten sitä voimme parantaa. En malta odottaa!!!

5 kommenttia:

  1. Herranjestas et kai sä ollut lopettamassa teidän pk-uraa yhteen "pieneen" hyppyongelmaan?! Huh Heidi nyt kyllä taas ne positiiviset lasit silmille :D :D Ehkä yksi kisasuoritus ei esteen hipomiseen (Vai mikä se teidän ongelma oli?) kaadu vaikkakin erittäin ärsyttävä ongelma on. Katsomme esim erästä Hannaa ja Enniä esimerkkinä tässä ;) ja ihan hyvin on pärjätty. Ei sillä etteikö ongelmia pidä ratkoa kuten niin teetkin, oon ihan kade tuosta sun motivaatiosta ratkoa kaikki ongelmat juurta jaksaen!

    Kiva että saat Vapulta apua, varmasti hän osaa auttaa.

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maija, ihana kommentti ;-) mutta tää valoton marraskuu saa mut äärimmilleen. Mutta tosiasia on, että Aron räpiköi sen esteen yli, ei edes hyppää. Ja loukkaantumisen riski tuossa on, jos ei hyppää. Ja kun niin haluan saada sen tottiksen toimimaan, ei sovi, että siellä on iso tahra, siksi tässä on pelissä kaikki tai ei mitään :-) Uskotaan siis, että Vappu osaa antaa meille hyvät treeniohjeet ja mekin oltain joskus ihan pontentiaalisia 90pisteen tottiksen tekijöitä. Terkuin Heidi

    VastaaPoista
  3. Loukkaantumista ei tietenkään haluta ja räpiköinti ei kyllä ole hyvä juttu! Vappu osaa asiansa, kyllä siitä vielä hyvä tulee.
    Lisää suklaata niin marraskuu taittuu! (Ai niin nyt on jo melkein Joulu! ja marraskuu on ohi)

    VastaaPoista
  4. Tosi kiinnostavia nuo hyppytekniikka-asiat. Heidi, kirjoittelethan niistä tänne!

    VastaaPoista
  5. Yhdyn Maijan kommentteihin 100-prosenttisesti :)
    Loukkaantumisen vaara on, mutta mitä vaan voi käydä missä vaan. Suklaata ääntä kohti ja positiiviset lasit silmille =) T. Hanna

    VastaaPoista