Kiva päivä takana Mouhijärvellä. Oltiin tokon valkkuryhmän kanssa viettämässä tokopäivää Pro Canis-hallilla ja Marian koulutettavana. Aamulla aloitettiin, päivällä pidettiin nyyttärihenkinen ruokatauko ja sitten taas jatkettiin. Kaikki treenasivat kolme kierros sekä paikallolot siihen päälle. Meidän tokoryhmä on hirmu kiva ja sangen hauskaa oli. Kouluttaja-Maria on kyllä tosi hyvä, sillä ihan jokaiselle ja jokaiseen ongelmaan tuli rakentavaa palautetta. Joten olen oikein tyytyväinen tuohon päivään.
Ihan aluksi oltiin mukana Helga-gorgin ryhmäongelmassa, sillä Helga menee näissä evl-paikallamakuukäskyissä muiden käskyllä maahan, samaahan Aronilla on joskus ollut, joten oltiin treenissä mukana. Laitettiin koiria vuorotellen maahan, Maria sanoi maahan ja me palkkailtiin koiriamme sen mukaan mitä ansaitsivat. Aron oli pätevä ja eikä tehnyt mitään muiden käskyjen toimesta. Sitten melko perään tehtiin Elli-westien treeniongelmaa, joka oli istuminen ryhmässä, Elli sai ryhmää ja Aron istui oikein hyvin.
Omissa ongelmissa aloitin seuraamisella. Jouduin heti sanomaan Aronille ensimmäisellä askeleella piippaamisesta ja Maria totesi, että huomautuksistani huolimatta se ei ole oppinut olemaan hiljaa. Jos Aron haukkuisi tai voimakkaammin ääntelisi, olisi siitä helpompi huomauttaa, mutta Aronin ääni on sellainen kurkusta tuleva piip, jota koira ei Marian mielestä itsekään oikein tiedosta tulevan. Samaa olen itsekin ajatellut, mutta jotenkin se piip on saatava pois. Marian treeniajatus tuohon ongelmaan oli se, että nami kädessä imutan käännöksiä oikeaan tai vasempaan, eli todella autan sen onnistumaan. Näin ääni ei tule, kun keskittyy siihen namiin. Tähtäimenä on mielentila ja suoritus, missä ei kuulu ääni. Sitten samaa namikädessä, mutta käsi ei mitenkään houkuttele ja nyt hitaita laiskoja askeleita eteenpäin tai käännöksiä. Jos tulee piip, sanon höpsistä ja autan onnitumaan namilla. Ja näitä tehtiin. En saa hosua käännöksissä ja oma käytökseni pitää huokoa rauhallisuutta ja varmuutta. Ylipäätään Maria sanoi Aronista, että sen saa tosi helposti nousemaan, jota voisin miettiä mm. palkkaustavoissani. Ja Maria kertoi, että mielentilanmuutoksiin menee ainakin puoli vuotta, että saan tuon ajatuksen laskemaan. Mutta onneksi meillä ei ole nyt mikään kiire.
Seuraavalla treenikierroksella ihmettelin, miksi kokonaisessa z-liikkeessä Aron epäonnistuu yleensä aina yhdessä asennossa, useimmiten se on istuminen, erityisesti koetilanteessa. Tehtiin vähän koirakokeita, ensin yksittäiset asennot läpi, sitten kaikki kolme asentoa, joista palkka vasta viimeisessä. Ja viimeinen harjoitus kertoi sen, mikä edellisissä näkyi. Tässä viimeisessä harjoituksessa piti jokaista asentoa naksutella mahdollisimman tiheästi 30 sekunnin ajan. Eli kuinka monta maahanmenoa saan 30 sekunnin aikana, entä seisomista tai istumista. Ensin käsky, koira toimii, naks ja nami, ja kun koira nielaisee namia tulee jo uusi käsky. Näistä näkyi, että maahanmeno oli vahvin, sitten seisominen, Istuminen oli kaikkein vaikein. Tämä vaati käsivahvisteen suullisen käskyn lisäksi. Yksinkertainen testi. Nyt meille tuli ohjeeksi vahvistaa tietty kaikki asentoja, mutta erityisesti tuota istumista. Maria heitti haasteeksi, että koitan keksiä mitä kaikkia vaihtoehtoja voin tehdä samaan aikaan kun sanon istu. Tavoite on, että koira istuu aina käskyn kuullessaan oli oma sijaintini sitten tuolilla, lattialla, sohvalla jne. Ja sitten tuolla 30 sekunnin testillä voi testata miten vahva käsky onkaan. Erittäin hauska ja yksinkertainen vinkki.
Kolmannella kierroksella Aron teki tunnaria.
Kisamainen rivi, jossa Maria oli laittanut kapulan rivin ensimmäiseksi. Oma ajatus oli, että Aron nappasi nyt väärän, eihän se voi olla rivin eka. Mutta toi siis oikein kapulan minulle. Hyvä Aron. Meni kapuloille tosi rauhallisesti, haisteli rauhallisesti ja lopulta nosti sen oman. Maria sanoi, että kaiken kaikkiaan hyvä suoritus. Palautusvauhti olisi ehkä voinut olla parempi, mutta edelleen Aronin koulutusvaihe on sellainen, että tärkeintä oli saada se vain bongaamaan se oma. Ja tähän meidän pitää tehdä varmuutta vielä ainakin puoli vuotta, ennen kuin taas alan kokeilemaan, että onko sen tunnarikäytös nyt vahva esim näillä tosi vaikeilla tunnareilla, kuten hypyn kautta tunnarille.
Nyt kuitenkin haluttiin tehdä vielä astetta vaikeampi tunnari, jossa tehtiin yksi liike alle ja palkatta ja sitten lähetys tunnareille. Tehtiin meille varma liike ruutu- kokonaisena settinä ja siitä siirryttiin tunnariliikeeseen suoraan. Itse ruutu oli ihan siisti kokonaisuus, melko rauhallinen, mutta virheetön. Siitä tunnarille, joka jännitti minua. Kääk tunnarikapulat ympyrällä, nyt voi tulla virhe. Aron teki hyvää työtä ja toi oman. Jes! Maria sanoi, että Aronin käytös kapuloilla on hyvä, se rauhallisesti haistelee ja malttaa etsiä. Tähän voin olla tosi tyytyväinen. Jatkossa pitäisi vaan pitää yllä nyt puoli vuotta onnistuneita tunnareita, joita voi sitten vaikeuttaa tekemällä alle liikkeitä palkatta. Mutta pääpaino pitää olla siinä, että koira tuo sen oman.
Lopuksi ryhmässä paikallamakuu. Aron oli rivin keskellä, vieressä oikealla Senni-flätti ja vasemmalla Eli. Itse alas ja ylös-menot meni hyvin. Oltiin piilossa varmastikin se 4 min ja Maria oli sillä välin kävellyt koirien välissä. Liikkeen jälkeen Maria kertoi, että Aron oli vähän yrittänyt urosmaista silmäpeliä Sennille, se oli vähän heiluttanut häntää ja katseella vikitellä. Elliä se ei ollut katsonut missään vaiheessa. Ei ollut noussut paikoiltaan ja luopunut sitten Sennistäkin, kun Senni ei ollut näihin kutsuihin vastannut. Ylipäätään Maria sanoi, että heti sen jälkeen kuin lähdin, oli Aron ollut vähän huolestuneen ja levotoman oloinen ja sen jälkeen tämä Sennin kohdistuva käytös. Miettiin, että johtuiko siitä syksyisestä paikallaolotapahtumasta, että nyt kun oli rivin keskellä, oli tullut vähän huolestuminen. Onneksi Aron nyt kuitenkin huomasi, että mitään ei tapahdu ja kannattaa vaan olla rauhassa maaten. Ja onneksi meillä on hyvä ja turvallinen ryhmä, missä voidaan työstää tätä, että paikallamakuu on meille ihan ok liike.
Kiitos valkkuryhmäläiset ja kiitos Pro Caniksen Maria. Päivä oli antoisa, sillä muiden treeneistäkin saatiin taas paljon kaikkea uutta ja vanhaa. Laitan kuvasatoa kaikista koirista huomenna myös valkkuryhmän blogiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti