Terkkuja Tartosta!

Tere!
Perjantaina lähdimme syyslomalle. Suuntana oli Tarton kv-näyttely, jossa oli itseasiassa kaksi näyttelyä tarjolla. Eli yhdellä iskulla kaksi kertaa näyttely-elämystä. Matkassa mukana minulla oli Jimmy-partis, joka lähti esiintymään veteraanikehiin ja Aron, joka nyt vaan kaipaa yleistä matkailu/ näyttelykokemusta. Seuruuemme sisälsi kaksi autoa, joista toisessa matkasi Jimmy, Jimmyn kasvattaja Katja, tämän mali-narttu Gini, Katjan kaveri Katja ja tämän karkeakarvainen holsku Risa. Minä nautin matkasta Annan farmari-Audissa, kyydissä Aron, Pipsa ja Nelli.

Meille oli etukäteen varattu kiva majoittumispaikka läheltä Tarttoa. Majapaikka sijaitsi Tarton maaseudulla ja pihapiirissä/ laitumilla oli paljon muita eläimiä. Majatalon emännällä oli itsellään bordercollie ja hän ihmetteli kovasti meidän koiria, että kuinka saamme pitää niitä, jos meillä ei ole omia lampaita. Emäntä kertoi myös, että ympäristössä on susia, jotka ovat heiltä vieneet joskus lampaita, joten kaikki eläimet otettiin yöksi sisään. Ja koska pimeä tulee Eestissä ihan yhtä aikaisin kuin meillä, oltiin iltaisin ja aamuisin ihan säkkipimeässä paikassa, kun ei katuvaloja ollut missään.
Majapaikan suihkut olivat hiukan haasteellisia. Meillä oli siis huoneessa suihku, joka toimii hyvin ihmiselle, vesi tulee yhdestä suuttimesta katosta. Ja siinä pitäisi pestä koiran tassut, mahanalus ja parta, joiden pitää hohtaa valkoisina näyttelypaikalla, koko koiraa ei ole tarkoitus kastella. Toisin sanoen näyttelypartacollien omistajan painajainen. Hätä keinot keksii ja löysin kastelukannun, sen avulla hitaasti ja hartaasti koirieni valkoiset osat ehkä vähän valkeni. Katjat vietti aikaa yöllä nukkumalla, meitsi lotraili kastelukannun kanssa....

Meidän majapaikka:

Majapaikan pihaa

Ja laidunnäkymää

Itse näyttelypaikalle piti startata lauantaina jo klo 8, koska seurueestamme Gini ja Risa olivat kehissä heti aamusta.

Ja niin taas mennään

Bordercolliet ja partacolliet olivat vasta iltapäivästä, joten vietimme aikaa sitten tutkimalla näyttelypaikan myyntikojuja jne. Ja kun meidän kehäosuus alkoi,oli se sitten aika vauhdikasta. Annan Nelli-japsi oli täsmälleen samaan aikaan kehässä kuin bordercolliet, vieläpä molempina päivinä ja japsikehä oli ihan eri hallissa. Sipsipussipalkalla suostuin esittämään siis Pipsan kehässä omieni lisäksi. Ja koska urosbordercolliet ja nartut ja veteraanipartacolliet olivat ihan peräkkäin, juoksin kehässä kolmen koiran kanssa ja Katjat toimivat apukäsinä kun vaihdettiin lennossa koiria.

Näyttääkö tää nyt hyvältä?

Lauantaina tuomarina oli Israelilainen Myrna Siboleth ja Aronin lopullinen tulos oli ERI1 PU2 vara-CACIB. Sunnuntaina Espanjan Josefina Gomez Toldra arvosteli samat koirat kuin la ja tulos oli ERI1 PU2 SERT vara-CACIB. Valioluokassa esiintynyt Borderiinan Elävä Legenda vei ansaitun voiton kumpanakin päivänä, mutta ehkä meille jäi käyttöön sitten sunnuntain osalta tuo cacib.

Pipsa oli vähän ihmeissään kanssani kehässä, mutta täysin treenaamatta Pipsakin pärjäsi ihan mukavasti, varsinkin kun tämä neiti oli tiputtanut turkkinsa juuri hetki sitten. Pipsan viikonlopun tulokset: ERI1 PN3/ERI1 PN2 vara-CACIB.

Japanin pystykorva Nelli vakuutti suomalaisen tuomarin Tapio Eerolan sunnuntaina ja sai sertin, oli rodussaan vsp ja keräsi tällä Eestin muotovalion arvon. Nellillä on monen muun maan valion arvo ennestään, joten yksi maa tittelirimpsuun lisää. Ei siis ihan turha reissu Nellille.

Sitten oli Jimmyn vuoro. Ainoana veteraanipartiksena saimme esiintyä ja molempien päivien tuomarit olivat ihmeissään näin vanhasta koirasta. Arvostelutkin olivat mukavaa luettavaa, joissa kerrottiin, että on ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa ja liikkuu hyvin. Jimmyhän on maailman reippain matkaaja eikä ollut moksiskaan suosiota. Kumpikin tuomari oli sitä mieltä, että ansaitsee rop-veteraanin arvon. Näitä rop-veteraanikortteja tarvitaan 3 kpl tullakseen Eestin veteraanivalioksi ja koska Jimmyllä oli yksi kortti jo kesän reissulta, sai Jimmy vielä vanhoilla päivillään Eestin veteraanivalion arvon.
Arvokkaasti edustettiin sitten partacollieita veteraanien ryhmäkehässä. Lauantaina koiria oli varmasti yli 20 kpl, joista pääsimme 8 parhaan joukkoon, valitettavasti ei oltu sitten enää 4 parhaan joukossa. Varmasti Jimmy oli kuitenkin porukan vanhin.

Itse näyttelypaikalla tunnelma oli mukava. Paikalla oli suurimmaksi osaksi suomalaisia, vähän tyhmää kisailla suomalaisten koirien kanssa Tartossa saakka. Meidän seurueemme esiintyi kehissä niin, että lauantaina oltiin siis paikalla aamu yhdeksästä eteenpäin ja ryhmäkehissä esiintyivät Risa ja Gini vielä illallaklo kuuden jälkeen. Eestissä voi kilpailla myös parikilpailussa ja suomalainen Nina Brusin sijoittui näyttävällä partisparillaan muistaakseni kolmanneksi lauantaina.

Näyttelutouhun välissä ehdittiin Annan kanssa ulkoilla ja kovin suurilla nurmialueilla koirat saivat hyvää liikuntaa. Sunnuntaina meillä oli hyvää aikaa päivällä, joten ajeltiin Annan kanssa Tarton keskustaan ja ehdittiin parin tunnin ajan pyöriä kauppakeskuksissa tehden ostoksia. Ruoka ja juomahan tuolla oli halpaa, juustot ja makkarat nam, joten tuli kyllä herkuteltua ja nautiskeltua vaikka mitä. Harmi, että meidän majapaikasta ei päästy nauttimaan liikaa, sillä oli aina jo pilkko pimeää kun palattiin nukkumaan ja aina aamuhämärää kun sieltä lähdettiin.

Anna ja koirat

Kotiinlähtöaamuna

Maanantaina kun piti kiirettä, ehdin tehdä Aronille yhden jäljen majapaikan metsään. Meidän piti olla yhdeksän aikaan jo matkaamassa kohti Tallinnaa ja kun aamu valkeni noin klo 7, ei aikaa treenaamiseen juuri ollut. Aron sai siis ajaa 1½ tuntia vanhan jäljen, jossa oli 5 keppiä, kävelin sitä ehkä 10 min, ettei kovin pitkäkään. Jälki eestin maaperällä ei tuottanut tuskaa, paitsi minulle, joka yritti jarruttaa Aronin menoa. Aron oli sitä mieltä, että jälki jihaa, laitetaan kaasu pohjaan. Meinas ihan mennä hermo ja kaksi keppiä jäi ilmaisematta tuon suuren innokkuuden takia. Onneksi koiran jäljestys tasaantui loppua kohti ja viimeinen pätkä oli jo ihan asiallista. Metsää olis ollut vaikka kuinka paljon, joten harmi kun ei ehditty enempää.

Ihana syysloma reissu meillä oli, laivamatkat sujui taxfreessä ja koirat nukkuivat autoissa. Annan kanssa tuli höpöteltyä viikonlopun aikana yhtä ja toista, mutta päädyttiin siihen, että lomailu ja koiraharrastus yhdistetään kyllä uudestaankin.