Vihdoin vihdoin me päästiin karanteenista. Takana on lukemattomia viikkoja, joissa on otettu rauhallisesti, paranneltu ja toivuttu. Ja nyt olo on kuin elinkautisvanki päästetään vankilastaan, jee! Ja nyt ei sitten sovi maata hetkeäkään enää laakereillaan, ollaan jo 2 kk myöhässä meidän hyppytekniikan aikatauluista. Joten mitäpä muuta kuin treenihallille heti aamusta.
Molemmat koirani olivat tänään mukana ja saivat tehdä vuorotellen, toinen odotti aina autossa kun toinen sai tehdä. Alku ja loppuverryttelyt tehtiin märässä räntäsateessa, joten osasin todella arvostaa sitä, että pääsi sisälle treenaamaan.
Aronin treenit tehtiin kolmessa eri erässä.
-ensin perussarjaa, joka koostui 5 pienestä okserista, näiden väli oli 6 jalkaa ja itse okserin leveys 1 jalka.
Aron meni tätä sarjaa kuin pieni orava. Tehtiin se myös pari kertaa kapulan kanssa ja hyvältä näytti. Vaikeutin hommaa nostamalla sarjan viimeisen esteen rimoja ja tein siitä viimeisestä ruotsalaisen okserin. Tässä treenissä en nostanut sitä mitenkään isoksi, mutta yhden kerran Aronille tuli pieni virhe, sillä okseria edeltävä rima rapsahti, ehkä se siinä ensimmäisen kerran sadasosasekunin verran haki, että mitenkä tuo seuraava hypätään. Tämän jälkeen Aron hyppäsi taas loistavasti eikä rimoja rapsahdellut.
-vauhditonta ruotsalaista okseria tehtiin myös. Siinä aloituskorkeus oli suunnilleen näin, että eturiman korkeudet oli 40-50 ja takariman korkeudet 50-40. Koira hyppäsi tämän hienosti, tehtiin tämä korkeus myös kapula suussa ja hienosti edelleen. sitten nostin hyppyhypyltä rimoja ja kerran tehtiin maksimikorkeus, jossa eturima 55-65 ja takarima 65-55, esteen leveys 2 jalkaa. Aron teki tämän loistavasti. Tämän hypyn jälkeen laskin korkeutta, niin että seuraava hyppy oli rimoiltaan 40-50 ja 50-40 ja lopulta tosi helppo hyppy, jossa rimat olivat 30 cm korkeuksilla. Hyvin meni!
-sitten vähän agilityä; katselin vähän kontakteja ja puomilla Aron hidastaa kohti kontaktia. Haluan, että se kiihdyttää kohti kontaktia, joten tässäpä meillä jatkossa treenattavaa. Tänään tein sellaisia juttuja, että heti kun se oli on-off tilanteessa annoin sen samantien jatkaa vapaa-käskyllä eteenpäin, ei siis seisottanut sitä hetkeäkään siellä on-offissa. A-esteen alastulon lähelle laitoin vielä putken suun antamaan lisää imua, että koira haluaisi mahd. nopeasti päästä kontaktille ja siitä putkeen. A-esteellä ei tätä himmailua niinkään näkynyt, puomilla se jarruttaa ja saattaa seisahtua kontaktille askelta ennen kuin on on-off tilassa. Puomia otettiin monta kertaa, yritin myös erikseen vahvistaa namein ihan sitä lopun seisomistilannetta antamalla koiran tarjota sitä parasta paikkaa.
-hyppyytin Aronia myös 4 hyppyesteellä, jotka olivat pitkällä suoralla, estekorkeus oli esteissä eri enkä mitenkään mitannut estevälejä. Halusin, että Aron keskittyy hyppäämään ja ensimmäisellä kerralla 4 esteestä 3 riman tippui, ohhoh. Eihän tuosta voinut palkita. Häivytin omaa rooliani nyt tässä kohtaa, joten en käyttänyt suullista käskyä hyppy muuta kuin ensimmäisellä kertaa. Toisellakin yrittämällä kaksi ensimmäistä rimaa tippui ja keskeytin suorituksen, Hei Aron, ei voi hypätä kaikkia neljää samaan aikaan! Tämän jälkeen Aron keskittyi hyppäämiseen ja selviytyi sarjasta rimaa tiputtamatta kumpaankin suuntaan ja sai narulelua palkaksi. Lähetin koiran myös muurille ja sieltä kautta kutsuin tähän 4 esteen sarjaan, jonka Aron nyt hyppäsi hienosti ja puhtaasi.
-kepit tehtiin pari kertaa molempiin suuntiin, sitten 4 hypyn sarja ja siitä täydestä vauhdista kepeille, vau miten superisti meni!
-lopuksi vielä hyppytekniikkaa, joten kasvava sarja x 3. Sarjassa 5 hyppyä ja välit 5-6-7-8-9 ja Aron teki hyvin.
Elviksen treenit:
-Elvis aloitti myöskin okseriperusarjalla. Koska se ei ole miesmuistiin tehnyt 5 esteen sarjaa, aloitin mahd. helposta asiasta kuten jätin koiran viimeisen okserin eteen ja palkkasin siitä, että hyppäsi sen viimeisen esteen. Sitten vaikeutin este esteeltä ja lopulta Elviskin hyppeli okserisarjaa, jossa oli 5 estettä ja lopussa narulelu palkkana. Kerran nostin viimeistä okseria ruotsalaiseen malliin, jonka yli Elvis hyppäsi kevyesti.
-Elvis tutustui agilityesteisiin, uutena asiana putki, jossa tehtiin ensin punaisella ja lyhyeksi vedetyllä putkella. Elvis oli hurjan rohkea ja meni houkutelun sekä namien kera putkeen monta kertaa. Tehtiin jopa musta ja pidempikin putki ja Elvis oli hurjan rohkea. Elvis käveli myös puomin 3 kertaa, kiipesi a-estettä moneen kertaan edestakaisin, a-este on Elvikselle pk-puolelta tuttu, joten se ihan omatoimisesti meni sitä edestakaisin. Tästä ei nyt puutu kuin se, että opetan sille tavan toimia kontaktilla, sitähän se ei osaa.
- Elvis hyppeli myös sitä 4 esteen sarjaa, tosin 3 estettä oli ihan riittävän vaikea. Rimat oli melko matalat, halusin vain, että se menisi kolme hyppyä peräkkäin. Tässä vaiheessa hallin katolta alkoi valua lumet ja viereisellä kentällä oli häiriötä, joten luulen, että se haittasi Elviksen ajatuksen kulkua. Jossain vaiheessa muokkasin meidän perushyppysarjaa ja tässä vaiheessa Elvis istui kentän siinä reunassa, jossa on ulkovi. Se oli narulelunsa kanssa niin kaukana kuin ikinä pystyy minusta olemaan ja luultavasti se suunnitteli menevänsä takaisin autoon. Hmmm, ei mikään hirveen hyvä asenne, varsinkin, kun tarkoitus on vaan pitää yhdessä hauskaa. Onneksi Elvis luopui siitä oven suussa kököttämisestä sitten kun huutelin sitä, että tulehan nyt vielä vähän jatkaan. Loppufiilis Elviksellä oli kuitenkin varmasti plussan puolella.
Kaikkiaan hommaan meni monen tunnin edestä aikaa, varsinkin kun alku ja loppuverkkailtiin huolella, yksin okserisarjojen rakenteluun palaa aikaa, mutta mikäs siinä. Taidan mennä keskiviikkonakin aamusta jatkamaan näitä juttuja, kun mulla on vapaapäivä töistä.
Koiramainen ohjelma jatkui meikäläisellä iltasella ensin tavesin hallituksen kokouksella, sitten kuultiin Outi Hermiön pitämää esitystä tämän vuoden muuttuneista pk-sääntömuutoksista. Hyvä, että olin kuuntelemassa, sillä tottelevaisuudessa on jonkin verran uutta, sellaista mikä ohjaajan on hyvä tiedostaa, mutta koiran silmin ei ole mitään uutta. Vuosikokouksen alkessa luistin paikalta,sillä kello lähenteli jo puolta ysiä ja oltiin sovittu Miinun kanssa, että ehditään tokon valkkuryhmän viimeisiin hetkiin mukaan. Joten hetken päästä tallilla.
Verrytelyksi höntsäilin Aronin kanssa jääviä asentoja, näissä melko varmaa menoa ja Aron tekee oikean asennon vaikka itse peruutan koiran edestä pois tai niin, että koira on jossakin takanani. Viljelin namia aina oikeasta asennosta. Sitten pätkä seuruuta, mutta asenne on niin korkealla tässä tai oikeastaan asennetta ei edes ole. Kun koira vähän asettui, lopetin siihen. Sitten vielä itsekseni haettiin ruudun paikkaa ruudussa, jossa on vain kulmamerkit. Sitten Miinu tulikin liikkuroimaan meitä.
Tehtiin ohjattu liikkuroituna. Nyt se merkille meno on hyvä eikä Aronin asenne lässähdä sillä aikaa kun liikkuri vie kapula, Aron seuraa liikkuria ja ottaa katsekontaktilla minulta lupaa lähteä merkille, olehyvällä Aron lähtee hyvin ja on nyt suorana siellä merkin takana, palkkaamisen arvoinen juttu! Sitten Miinu käveli uudestaan kapulat ja tehtiin ensin merkille meno, siitä lähetys oikealle kapulalle, jonka teki nyt hyvin ja varmasti. Selvästi osasi lähteä oikein, joten eilinen virhe samassa kohtaa johtui ihan varmasti siitä, ettei Aron halunnut laukata toista koiraa kohti, joka oli juuri lähellä sitä haettavaa kapulaa. Nyt vauhdissa palkka heti kapulan noston jälkeen. Tuntuu hyvältä, että tämä ohjattu on kunnossa, joskin se on vielä tekemättä, että tulisi suoraksi eteeni istumaan.
Sitten tunnari uuden karheilla kapuloilla, kiitos Markelle niistä!! Haisteltiin ensin kissaruokaa ja sitten mentiin kehään, Aron lähti hyvin kapuloille, mutta sitten tuli paniikki, se kyllä nosti oikeaa kapulaa, mutta tiputti sen ja katseli minua ja muuta tyhmää. Pidin linjani ja vain odotin, lopulta toi minulle sen oikean kapulan, mutta piip-ääni tuli vielä luuovutuksessa, iloitisin kuitenkin siitä oikeasta ja koira sai maistaa kissaruuastaan. Joten kyllä sillä vaan on vahvassa se mielikuva tuolla tallilla tunnarista, että vaikeeta on. Nyt en suutu, kun sählää koska se vaan pahentaisi tilannetta. Tehtiin vielä toinen tunnari, mutta tein pari istumista siinä välissä ja sitten uusi tunnari eri suuntaan. Nyt Aronilla oli rohkeutta paremmin, meni reippaasti kapuloille, päätyi aika pian siihen omaan ja lähti heti tuomaan sitä minulle, jes heti kun lähti kapulan kanssa minua kohti. Heittelin sitä oikeaa kapulaa palkaksi ja sitten mentiin yhdessä syömään loput kissaruuat. Tähän oli hyvä päättää tämän päivän treenit, vaikka mua ihan hirveesti ahdistaa tuo tunnarisähellys ja syytän siitä vain itseäni. Miksi yksi negatiivinen kerta vaikuttaa kerta toisensa jälkeen koiran mielessä vaikka takana on kymmenittäin niitä positiivisia vahvisteita? Onneksi tänään kuitenkin tuo jälkimmäinen tunnari antoi vahvistusta, että tunnarista kyllä selvitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti