Mahtava keli ulkona, sitä ei sovi kyllä sohvalta ihailla, joten puuhasteltiin Aronin kanssa:
-kotipihassa yksi tunnari, kapulat rivissä, itse tehtynä, joten muissa kapuloissa ei hajuja. Aron meni hyvin kapuloille, haisteli aloittaen oikealta ja oman kohdalla reagoi heti ja toi sen laukalla, tästä vauhtipalkka.
-peruuttamista niin tasaisella maalla kuin lumipenkkaan.
-seuraamista, tuntui hyvältä kotipihassa
Sitten kävin kouluttamassa Niihaman kentällä toisia koirakoita ja siellä koulutettavien jälkeen oli yhteisampuminen. Otin Aronin mukaan, että samalla saadaan muistutella sitä laukausten sietoa. Aron ei reagoinut laukauksiin, mikä on loistavaa, mutta se seuraaminen, voi voi. Edistää, on levoton ja ääni liittyy tähän mielentilaan vahvasti. Heti kun oli enemmän porukkaa kentällä, ei jotenkaan pystynyt työskentelemään rauhallisena.
Kävin vielä Kyötikkälän kentällä, kun tiesin, ettei siellä ole ketään. Tein samanlaisen tilanteen kuin eilen, eli rakensin kehän ensin ilman koiraa valmiiksi, ruutu oli nyt vastaikkaisella suunnalla kuin eilen. Yhdessä-käskyllä kehään ekalle merkille perusasento, siitä ole hyvä ja koira paineli merkille, siitä välittömästi käsky ruutu, jossa pallo valmiina. Meni hyvin ja olin tyytyväinen tähän loistavaan ketjuun. Aron tuntui tosi hyvältä.
Sitten jatkettiin ohjatun kanssa ja siinä vein itse kapulat, ensin palkka merkille menosta, sitten toisella lähetyksellä sai lähteä suullisen kehun jälkeen ihan noutamaan, haettiin ensin vasen. Sitten taas yksi merkki, josta palkka ja tämän jälkeen koko homma alusta ja sai hakea oikean kapulan. Ihan loistavalta tuntui ja sai palloa palkaksi. Hyvä Aron!
Tämän jälkeen z-liike, jossa ensin seurautin koko kuvion läpi. Tässä liikkeessä alkaa olla nyt mielentila kohdallaan, keskimmäisellä suoralla vähän painaa jalkaan, mutta muuten ei ääntele eikä edistä, jolloin kulman tekokin onnistuu. Sitten sama jäävien kanssa ja kokonaisena liikkeenä, asennot seiso-istu-maa. Aron teki rauhallisena töitä, asennot oikein, ainoa miinus on siinä, että mukaanottoa saattaa nyt vähän ennakoida ja viimeisellä mukaanotolla maasta noustessa vinkaisi. Viimeisen perusasennon jälkeen kisapalkka ja kisakehujen jälkeen vasta pallo esiin, voi kun muistaisin tehdä tätä enemmänkin. Kokonaisuus kuitenkin meidän suoritukseksi ihan loistava, joten jatkan edelleen ensi viikolla vahvistamalla tätä pienissä paloissa ja tehdään taas joskus tää koko homma putkeen. Lopettiin tähän, vaikka mun olis tehnyt mieli hinkata sitä peevelin seuraamista, joka omana liikeenä on ihan onneton meillä.
Heippa!
VastaaPoistaEksyin blogiisi googlaillessani canicrossin harrastustoiminnasta Pirkanmaalla. En löytänyt täältä ainakaan näin nopeasti mitään tuoreita juttuja canicrossista, mutta osaisitko kertoa järjestetäänkö täällä Tampereen suunnalla mitään toimintaa? Jos järjestetään, osaisitko myös kertoa kenen toimesta tai mistä saisin lisätietoa? :)
Kiitos vastauksestasi!
Tampereen vetokoiraseuralla oli viime vuonna vähän canicross-treenien alkua, mutta tälle vuodelle hommassa ei ole vetäjää. Sekä viime että tänä vuonna vähän katseltiin, löytyisikö saman aihepiirin sisältä kouluttajaa, joka kertoisi meille enemmän tuon lajin oikea-oppisesta treenaamisesta, koko laji siis kaipaa innokasta puuhahenkilöä ja Tavesissa sitä tällä hetkellä ei ole, kun lajista kiinnostuneitakin on kovin pieni määrä. Muiden seurojen canicross- tilanteesta minulla ei ole mitään tietoa
VastaaPoistaterkuin Heidi