Maanantaina huomasin illalla, että tauti alkaa helpottaa,joten pakko sen on sitä kapia olla. Luin Stronghold-esitteestä, että lääke on suurimmillaan plasmassa kolmantena päivänä ja maanantai oli se kolmas. Tämän päivän jälkeen kummallekaan koiralle ei ole enää tullut yhtään uutta ihottumapaikkaa, punaiset läikät Elviksenkin iholta on kadonneet. Vain kaljut kohdat Elviksen kyljissä ja kainaloissa kertoo, että jotakin on ollut. Jonkin verran kumpikin rapusttelee itseään, mutta vähemmän kuin aikaisemmin. Näinhän siellä eläinlääkärissäkin sanottiin, että rapsuttelun pitäisi loppua vasta toisen hoitokerran jälkeen. Että tämän vuoksi todella loistavan hyvä mieli!!
En malta olla jo haaveilematta, että heti kun Aronin ab-kuuri loppuu, voin varata meille treeni-aikaa hallilta ja päästäisiin taas kesken jääneisiin projekteihin, tammikuun 26.päivä ollaan viimeksi oltu treenihallissa hyppelemässä ja siitähän on jo ikuisuus. Eli noin 2 viikkoa vielä ja sitten saa kyllä jo taudit meidän kohdalla olla tässä. Päätin myös viime yönä, että Elvis voi alkaa opettelemaan agiesteitä siinä sivussa, nyt kun on vaan kaksi koiraa, on asetelma jotenkin muuttunut, nyt nuo kaksi menee samalla lenkityksellä eikä kotona odota enää toisen lenkkikierroksen tyyppejä. Elviksellä on valtavasti energiaa, mutta se myös jännittää tosi paljon treenihalleja, joten mun on vaan ajateltava, että hyväksyn sen tekemiset sellaisena kuin se on eikä verrattava sitä Aroniin. Ja en vedä Aronia hyppytreeneissä piippuun, kun tekevät vuorotellen. Joten 2 viikkoa vielä.....
Sunnuntaina käytiin Aronin kanssa maneesitreenissä. Kävin itseasiassa lenkillä ensimmäinen treenitunnin ajan ja tultiin sitten vain paikalla-oloihin ja lopuksi tekemään. Ja Aron teki maneesin toisessa päässä ja oma paikka paikalla-oloissakin oli sen pään reuna. Kapinen koira on karanteenissa, mutta tuolla maneesissa tiedettiin se ja treenattiin sitten sen mukaan, hevosmaneesissa kun oltiin, ei tarvinnut ajatella seuraavan treeniryhmän koiria. Ulkona on ollut jäiset tiet ja kentätä, eikä oikein missään pysty nyt treenaamaan, kun pääkallojäätä vaan näkyvissä.
Aronin toko-asenne on nyt loistava. Piia ja Sari puhuu aina siitä oikeasta ilmeestä ja Aronilla on nyt mun silmään se oikea ilme. Se ei nyt piipannut yhtään tuolla treenissä, seurausta kohonneesta itsetunnosta ja varmuudesta. Otin luoksetulon paloissa ja Aron tuli hyvällä laukalla joka kerta. Jäi makuuseen hyvin. Piialta saatiin uusi ajatus meidän ohjatun-merkille menoon ja tsadaa, Aron lähtee perusasennosta laukalla kohti merkkiä! Tehtiin vain niin, että annan Aronin tarjota merkkiä minulle, joten ole hyvä-käskyllä se saa tehdä sen, mitä sen mielestä siinä kohtaa pitäisi tehdä ja niin se poika paineli merkin taakse ja asettui sinne luotisuoraan minua kohti. Näytti loistavalta! Joten tällä hyvällä asenteella jatketaan :-) Kiitos terkut siis Karisen Piialle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti