Tokoo

Tänään käytiin taas treenailemassa koulun pihassa, ohjelmana samaa settiä kuin aikaisemminkin tällä viikolla.

Ensin alkuun ruutu ja merkki. Jätin merkin taakse pallon yllätykseksi, mutta hassu Aron ei huomannut sitä, seuraavalla kyllä, kun jätettiin se pallo sinne ihan yhdessä. Sitten ilman palloja ja ensin merkille ja siitä heti käsky ruutuun. Aron meni hyvin, mutta lievästi vasemmasta reunasta sisään, ruutuni oli taas ilman niitä reunanauhoja. Ja kun menee vasemmasta reunasta sisään, ei se nappipaikka löydykään samantien, joten hetken Aron tarjosi ruudussa kylläkin, mutta vähän turhan edessä sitä paikkaa, lopulta oli keskellä ja sanoin seis, kävelin kohti koiraa ja palkka ruutuun. Seuraavassa ruutuun menossa oli pallo valmiina, tarkoitus oli saada koira menemään suoraan ruutuun ja näin teki. Lopuksi vielä kolmas ruutu, nyt tyhjään, meni luotisuoraan, stoppasin just ennen takarajaa, joten ihan nappisuoritus, ei siis ennakoinut ja kun stoppaa koiran just ennen takarajaa ja paikka näytti todella hyvältä. Kehuin Aronia niin, että piha raikui, sillä halusin kertoa koiralle, että juuri tämä on se fantastinen suoritus, mitä toivon.

Sitten puuhasteltiin ohjatun parissa. Harmikseni kaikki ne merkille menot, joissa lähdetään perusasennosta olivat niitä surkuja, Surku-suoritus on sellainen, että kaksi viimeistä metriä menee jo ravilla, yök näitä. Hieno suoritus on sellainen, että laukkaa täysillä loppuun saakka ja mun top-käskystä lopettaa sen laukan ja asettuu suoraan merkin taakse. Jos lähetin koiran lennosta, sain hienoja merkille menoja. Testailin myös tässä, että mitä tapahtuu, jos pallo on merkin takana. Testailin myös sitä, että itse ohjatun kapulan tilalla on lelu. Haluaisin sellaisen jännitteen, että koira haluaa äkkiä merkille, päästäkseen ketjun seuraavaan osaan mahd. äkkiä. Tehtiin myös yksi sellainen juttu, missä lähetin merkille 15 metrin päästä, tämä oli vaikea, selvästi Aron on tottunut, että merkki on yleensä 10 metrin päässä, koska se pysähtyi 10 metrin päähän ja ihmetteli, että missä merkki on. Ratkaisin epävarmuuden sanomalla koiralle, että kierrä ja lähti kiertämään yhtä tolppaa ja sieltä kierron kautta huusin merkki ja nyt merkki osui koiran silmiin, tästä pallo palkaksi, kun oli merkillä.
Itse ohjatun suunnat oli tänäänkin hyvässä hallussa ja kaari lelulle, joka oli kapulan tilalla oli kauniin pyöreä. Tehtiin myös yksi ohjattu lähes kokonaan siihen asti, että Aron haki kapuloista vasemman ja eteen saakka istumaan, irti-käskyllä itse vähän hätäilin, mutta Aron odotti hyvin kapula suussa edessäni ja sai siitä sitten palkan.

Yksi suora luooksetulo tähän väliin, tässä piti laukata nyt eteen saakka istumaan, heti palkka kun oli istumassa.

Sitten z-liikettä. Ensin pelkkää seuruuta, jossa edistää. Joten naksuttelin ja palkkailin namein taaksepäin. Sitten kun seuruu alkoi tuntua hyvältä, tehtiin jäävät liikkeet koemaisesti ja tämä onnistui; tehtiin maa-istu-seiso ja palkkasin viimeisen onnistuneen asennon kohdalla. Asennot tuntui varmoilta eikä ääntelyä esiintynyt. Tässä siis meidän kohdalla kyllä auttaa, että tekee vaan paljon pienissä paloissa tätä liikettä.

Sitten seuraamista niin, että tein vaan pitkää suoraa eteenpäin, edelleen huomio siinä, ettei edistä ja namit valmiina kädessä,naks aina kun oli hyvin ja naks erilaisin välein, välillä siis ihan pari askelta ennen kuin ehtii eteenpäin ja välillä piti pitää sitä paikkaa vähän pidempään. Aron tuntui lopussa niin hyvältä, innokkaalta ja intensiiviseltä, että tätä hetkeä ja tunnetta on ollut ikävä. Jatketaan siis tällä tiellä :-)

Lopuksi vielä stoppeja joko kiertämällä kohteita tai lähetin kiipeämään lumikasan päälle, sieltä takaisin tullessa saatoin stoppi-käskyn antaa tai sitten vapaa-käskyn ja sai vaan laukata pallon perään. Aron paineli niin, että ihan läähätys tuli ja nyt oli jo parempi lopettaa, meidänhän piti ottaa ihan rauhallisesti.

Olen lukenut viime päivinä "Tavoittena täysi kymppi"-kirjaa ja tykkään siitä kovasti. Teksti on selkeää ja yksinkertaista. Silti joitakin kohtia pitää lukea moneen kertaan ja mietittävää riitää, sillä esim. kappale Palkitseminen, on kiintoisa ja mitä tehdään, jos koira tekee virheen tai pitääkö harjoitus lopettaa aina onnistuneeseen suoritukseen?

Ja kapi mielessä edelleen, sillä aamulla Elviksellä kauhea takku oikeassa kyljessä, oli raapinut yöllä turkkinsa takulle ja iholla punoittavaa jälkeä. Jostakin luin, että kutina yltyy lääkityksen alkupäivinä, johtuuko sitten siitä, että porukkaa kuolee siellä ihon alla. Karmeeta, mutta olen aika varma nyt kapista. Mies huomasi imuroidessaan, että koiran karvaa on matoilla enemmän kuin koskaan, jossakin kapi tiedotteessa luki, että kapi usein alkaa karvanpudotuksena. Edelleen pähkäilen, että mistä ja milloin tämä kapi tuli meille ja miksi Elvis oireilee vasta nyt? No joissakin jutuissa lukee, että perheessä voi olla oireettomiakin koiria...Mutta saada nähdä, kuinka tässä käy.