Ja näin onnelliselta näytti Aron aamun hyppytekniikkatreenien jälkeen. Ajelin heti aamusta kohti Sport dog Parkkia, joka nykyään kai Best In Areenana tunnetaan. Verryttelyjen jälkeen Aron teki treeninsä kahdessa erässä ja Elvis kävi siinä välissä treenailemassa myös.
Aron hyppeli hyppytekniikoissaan:
-perussarja 5 esteellä x1
-perussarja edestakaisin, jonka päässä kierrettävä kohde x1
-perussarja, jonka päässä kierrettävä kohde noutokapula suussa x3
-perusarja, jonka kuudes este oli tokohyppy, vaihtuvin korkeuksein x 4, tokohyppyä ei saanut 60 cm korkeammaksi.
-vauhditon okseri, aloituskorkeus oli 40 cm ja kaksi kertaa Aron hyppäsi maksimikorkeuden takariman ollessa 65 cm, maksimikorkeudessa tehtiin yksi hyppy kerrallaan ja sitten taas laskin rimaa alemmas. Joka hypyllä itseasiassa korkeus vaihtui, lopuksi tosi matala okseri, Vapun neuvo päättää harjoitukset aina helppoon hyppyyn.
- kasvava sarja x3
Aron selvitti kaikki hyppytekniikka-treeninsä loistavasti!!
Vähän tehtiin myös agijuttuja, kontaktitreeneissä ei nyt hidastellut mennessään kohti kontaktia, mutta tänäänkin vapautin heti, kun tassut osuivat on-offiin saadakseni koiran kiihdyttämään kohti kontaktia. Kerrattiin kontaktia kaikilla kolmella kontakti-esteellä.
Tehtiin myös pujottelua ja siinä vanha ongelma nosti päätään, eli ei pujottele tarkasti loppuun saakka vaan meinaa lopettaa juuri ennen viimeistä väliä. Taitaa katsella minua ja liikettäni tai sijaintiani. Laitoin hyppy-esteen keppien päähän ja hyppyesteen taakse lelupalkan, että Aronin suunta olisi koko ajan eteenpäin, mutta nyt lelu hidasti hommaa entisestään. Höh. Kaikki putki-esteet olivat ihan toisella puolen kenttää enkä jaksanut nyt niitä raahata, mutta aikaisemmin olen saanut Aron etenemään suoraan eteenpäin, kun putken suu on palkka hyvästä pujottelusta. Tehtiin monta toistoa ja päädyin heittämään lelu heti sinne eteenpäin kun oli pujotellut kaikki kepit. Lisäksi tein vähän putki-muuri-kepit yhdistelmää ja tässä ihan kaikki kerrat eivät onnistuneet, mutta kun ajoitin oman sijaintini ja ohjasin paremmin kepeille, onnistui luonnollisesti :-)
Kaiken tämän jälkeen tuo aloituskuva on otettu, kyllä treeni tekee bordercollien onnelliseksi, varsinkin kun treeneissä oli mukana rakas Eestin lammas, joka todellakin sai välillä kyytiä. Intohimoisen bordercollien kanssa on niiin kiva!
Elviksen kanssa oli erilaista. En tiedä miksi sen pitää olla kovin epäluuluinen kun se tulee halliin, mutta menee aina hetki, että se voi varmistua siitä, että se voi treenata. Siksi ensimmäinen 5 minuuttia pitää pyhittää sille, että innostan sitä leikkimään kanssani narulelulla, Vasta kun se vapautuu niin, että voi lähteä laukkaamaan heitetyn lelun perään, tiedän, että nyt voidaan treenata.
Elviskin hyppeli perussarjaa. Siinä ei ensin voinut jäädä heti istumaan minun ollessa sarjan toisessa päässä, mutta kun namilla kävin palkkaamassa pelkän istumisen ekan esteen takaa, ei ollut tuon kanssa ongelmia. Itse hyppysarjan Elvis teki oikein hyvin. Otettiin ehkä 4 toistoa ja sarjan päässä oli lelu.
Agilityesteillä jatkettiin putkiteeman kanssa ja punaisen putken Elvis jo hyvin muistikin. Homma on Elviksen mielestä kuitenkin tosi eri, jos pitää mennä se putki eri päästä sisään mistä on aloitettu. Tässä vaadittiin kehuja ja kannusta ja lopulta Elvis meni putkea edestakaisin. Ja putki ei ollut tänään ihan suora, joten uutena juttuna oli se, että putki voi olla vähän mutkallakin. Ainoa mikä mua Elviksen tekemisessä häiritsee, on se, että kun se saa lelun palkaksi, rallattelee Elvis lelun kanssa kohti ulko-ovea ja on sitä mieltä, että eiks tää nyt jo riittänyt. Ja itse olen siellä putken luona huutelemassa, että tulehan nyt takaisin ja tehdään vielä tämä pari kertaa. Elvis seisoo kaukana lelu suussa ja tuijottaa, että ei voi olla totta, vieläkö mun pitää mennä?
Ja pitihän sitä nyt vielä tehdä niin, että putken jälkeen piti hypätä yksi hyppy perään ja kun sain onnistuneita toistoja totesin, että kyllä tämä Elvikselle nyt riittää. Lopettiin siis homma yhdessä eikä niin, että Elvis saa sen päättää.
Ulkona ilma oli mitä kaunein ja keväinen, joten tehtiin vielä hyvä loppukävely (1½ tuntia) Savon tien varressa lähtevällä Birgitan polulla, Aron rallatteli siellä ja täällä, Elvis kulkee enemmän mun kanssa polulla.
Kotona pojat saivat vielä rustoluut välipalaksi, joten kyllä täällä nyt lepää aika rauhallisia koiria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti