Olen viime päivinä aktivoitunut, ehkä siitä syystä, että kumpikaan koira ei suuremmin rapsuta enää itseään. Aronin ab-kuuria on vielä reilu viikko jäljellä ja täyttä päätä ei vielä mennä, mutta ei tässä nyt enää malta olla paikoillaan. Peruskuntoa on siis pikku hiljaa nostettava tasolta nolla ja ollaan tehty pitkiä kävelyjä Elviksen ja Aronin kanssa ke, pe ja la. Normi-oloissa tavoittelen 50 lenkkikilometriä per viikko, mutta tällä viikolla ei vielä ihan niin paljon.
Tänään myös kotipihan pohja näytti hyvältä ja pystytin Aronille jumppasarjan. Pikku-ämpäreistä, hiihtosauvoista ja toko-esteestä kasasin 4 perusrimaa 6 jalan välein ja suoran loppuun toko-este. Viimeisen hypyn korkeus vaihtui joka kerta, käytiin siellä 80 cm, siinä tuli esteeseen kosketus, tämän jälkeen este putosi taas 50 cm korkeuteen ja sieltä lauta kerrallaan kohti 80 cm, nyt tuli puhdas ja kaunis hyppy, hassu koira tuli vaan tässä vaiheessa koko sarjan takaisin päin napattuaan sarjan päässä olevan lelun suuhun ja tässä vahinkohypyssä 80 cm puhtaasti takaisin päin. Viimeinen sarja päättyi 50 cm tokohyppyyn. Aronista oli oikein kivaa, mutta selvästi jatketaan siitä, missä oltiin tammikuussa, eli kun päästään hallille, tulee ruotsalainen okseri kehiin :-)
Kävin myös Kyötikkälän kentällä tokoilemassa hetkeä ennen illan hämärtymistä. Aron oli loistava. Yhdessä käskyllä mentiin ensimmäiselle merkille perusasentoon ja tässä palkkaus. Haluan, että se oppii, että yhdessä mennään kehään aina.
Kehässäni oli ohjatun merkit valmiina, koira jäi siihen aloituspaikkaan katsomaan, kun vein ohjatun kapulat paikalleen, sitten käsky "olehyvä" ja Aron lähti laukalla kohti merkkiä ja asetteli itsensä suoraksi merkin taakse, vau, tästä sai pallon palkaksi. Sitten sama uusiksi ja koira meni taas hyvin merkin taakse, nyt sai sitten jatkaa ja oikea kapula haettiin, vauhdissa palkka kun tuli kapulan kanssa takaisin. En vielä tiedä missä kohtaa sanon kokeessa sen top-pysäytys käskyn, että vähiten näyttäisi ennakoinnilta, mutta tänään en sanonut pysäytyskäskyä ollenkaan, kun olehyvällä koira saa tarjota mitä osaa ja näytti oikein hyvältä!! Samanhan teen ruudussa, koira kyllä pysähtyisi sinne itsekin, mutta sen oman seis-käskyn ajoitus ratkaisee tuossa liikkeessä.
Sitten merkin kautta ruutuun, ruudussa ei ollut nauhoja eikä mitään muuta kuin kulmamerkit, Aron meni merkille meidän perinteisellä merkkikäskyllä, Aronin ruutumerkki on erilainen kuin ohjatun merkki, vauhdikkaampi, mutta ei asetu suoraksi sinne, vaikka sen nenä näyttää eri suuntaan kuin ruutu on, lähti ruutu-käskyllä ihan oikein, suoraa ja täysillä ruutuun, stoppasin just ennen takarajaa ja siellä se Aron oli täydellisellä paikalla, palkkasin koiran ruutuun. Ai miten olin tähän tyytyväinen, kun Aron osasi noin hyvin mennä :-) Ehdottomasti kannattaa tehdä ruutua ilman niitä naruja, nyt vaan pitää kokeilla jossain vaiheessa, että mitä se tekee narujen kanssa, hiljenteleekä ruudun eturajalla?
Tämän jälkeen luoksetuloja. Ensimmäinen koiran jättö ja kävelin tosi kauas, kutsuin ja palkka parhaasta vauhdista, toinen jättö ja palasin 10 m päästä palkaamaan koiran, kun jäi niin hyvin, tästä lopulta kutsu ja taas palkka parhaasta vauhdista. Sitten kolmannella stoppi käyttäen käsky+ käsimerkki, pysähtyi kuin seinään, kävelin koiran luokse ja palkka, neljäs luoksetulo oli suoraan eteen istumaan, palkka heti kun istui edessäni. Hyvä tekemisen meininki tässäkin.
Sitten vuorossa z-liike. Ensin tehtiin seuruuta ilman jääviä, keskityin siihen, että naksautan hyvästä seuruusta tai hyvästä kulmasta, ihan jees oli. Sitten tein asennot läpi palkaten tänään jokaisen, joten ekalla sivulla maahan, tokalla istu ja kolmannella seiso, kaikki asennot teki varmasti. Tästäkin hyvä mieli.
Sitten pelkkää seuruuta, tästä ei jäänyt niin hyvä mieli. En tiedä mikä ihme juttu tässä on, mutta nyt seuruu muuttui sellaiseksi, missä Aronilla on vaikeuksia. Ei ollut siinä se oma innokas itsensä, vaan hiihtelisi vieressä, pää alhaalla, on levoton ja ääntelee :-( Menettää jotenkin aktiivisen roolin tässä. Vein koiraa ihan nami nenässä ja olipas se vaikeeta pitää sitä päätä ylhäällä, parani, mutta tässä tarvitsen kyllä apua, en tiedä mikä mättää.
Lopuksi tein vielä vauhtinoutoja, ettei jäisi huonoa mielikuvaa. Jätettiin pk-kapula kentän toiseen päähän ja juostiin Aronin kanssa toiseen päähään, siitä hae ja Aron paineli hippulat vinkuen kapulalle, kaksi noudoista palkkasin vauhdista, viimeisen siinä hetkessä kun sai pepun maahan edessäni istuen kapula suussa ja tämä oli kyllä loistava nouto. Lopuksi sitten kirmailin ja leikittiin vielä narulelulla niin, että itsekin hengästyin. Huh, nyt kelpaa loppu-ilta vaan hölläillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti