Tänään lähdin hyvissä ajoin kohti illan agitreenejä. Ajan aina SDP-hallille Savon tien kautta ja sen varrella on kilometri tolkulla metsäteitä, joita tänäänkin verryttelynä lenkkeilin. Ketään ei tullut vastaan ja pojat paineli vapaana, mentiin reippaaseen tahtiin melkein 10 km lenkki ja sitten sukkelaan autolla kohti hallia.
Olin tänä aamuna päässyt yövuorosta ja nukkunut vain muutaman tunnin aamulla, joten 21 esteen rata tuntui mahdottomalta muistaa. Aloitin vielä ensimmäisenä meidän ryhmästä, joten en päässyt oppimaan rataa toisia seuraamalla. Radalla oli monta kivaa kohtaa, jotka eivät ensimmäisellä yrittämällä onnistuneet ja se oma treeniaika meni niin äkkiä. Aron olisi niin hyvä, jos mä osaisin paremmin ohjata sitä, nyt tuntui sellaiselta saippuapalalta tänään, että heti jos näytin vähänkin epämääräisesti tai en katsonut koiraa, se meni jo. Treeniä me tarvitaan lisää, sillä nyt jäi sellainen polte, että tätä lisää. Tuntui vaan niin kivalta saada tehtyä oikein edes kaksi peräkkäistä estettä radasta. Anu joutuu vaan vääntään mulle rautalangasta joka kohdan. Meidän pitäisi siis ehdottomasti saada lisää tuntumaa erilaisiin ohjaustekniikkajuttuihin. Onneksi sain ylipuhuttua Miinun kanssani viikonloppuna treenaamaan. Lauantaina on vaan palveluskoiraliiton jälkiteoria koulutus, joten onkohan jälkifiilikset huipussaan sen jälkeen.
Käytiin vielä porukalla treenien jälkeen jäähdyttelykävelyllä, mietittiin jo syömisiä heinäkuiselle bordercollieleirille, syöminen ja treenaaminen on elämän kohokohtia :-)
Tarkoitatko SBCAK'n leiriä? Jos niin siellä sitten nähdään!
VastaaPoista