Onnistuttiin silti tekemään jälkemme vähän ristiin, sillä Aronin jälki loppui siihen, mistä olin lähtenyt tallaamaan Kurtin jäljen. Tiesimme siis vähän etukäteen, että jälkitreenissä treenataan nyt myös harhaa. Jälkien vanhentuessa tuli vielä rankkasade, vettä tuli ihan täysillä. Siinä muisteltiin sitten, että kuinkas viimeksi kävikään, kun sade huuhtoi jälkeä pois.
Aronin jälki oli 1½ tuntia vanha, 1 km pitkä, sisälsi 6 keppiä, kulmia oli ja yksi piikki.
Janalla Aron meni innokkaana suoraan eteenpäin, meni mielestäni ihan vähän yli jäljen, sieltä kääntyi ja lähti oikeaan suuntaan, teki mieli hihkua onnesta tässä kohtaa. Etukäteen pelkäsin jo sitä, ettei se haista koko jälkeä, kun satoi hetki sitten niin rankasti.
Koko jälki ajettiin rauhallisesti, pidin liinaa tuntumalla ja mietin koko ajan, että nyt jää keppi, jos päästän koiran vauhtiin. Katsottiin myöhemmin, että aikaa jäljellä kului 25 min, jolloin palkkasin joka kepillä hetken ja jäljen ajo oli sellaista, ettei tarvitse juosta perässä. Jokaisen kepin jälkeen lähetin koiran rauhallisesti jatkamaan ja keskityin koiran jäljestämiseen. Lopussa meinasi tulla paniikki, sillä näin, että meneekö Aron nyt just sinne, mistä olin itse kulkenut Kurtille. Sarii, mitä mä teen? Sari sanoi, että jälki menee nyt just sinne, joten Aronin perässä vaan. Aron kyllä haistoi, missä minä olin kulkenut, mutta valitsi sen jäljen jota oltiin jo ajettu ja sai hyvin pian viimeisen kepin palkaksi. Loistava harha ja työskentely koiralta. Kirjoitinko jo, että kaikki kepit nousivat tänään. Myös ne, jotka olivat ehkä heinikossa, niin että ainakin yhtä keppiä Aron ihan etsi ja etsi. Huomasin, että sen nenässä oli kepin haju, mutta sen piti ihan etsiä se heinästä. Valtavan hienoa!!
Eli ehdottomasti ollaan tehty nyt jotakin oikein. Paljon vaikeita jälkiä, joissa keppien määrä ollut vähäinen. Ja nyt sitten pitkästä aikaa taas "normijälki", josta näki, että motivaatio jäljen ajoon ja keppeihin on kunnossa. Seuraava jälki voisi taas olla joku haastejälki, sillä näin koira ei voi koskaan ajatella, että taas tätä samaa :-)
Esineruudussa oltiin myös. Siinä Kurt oli jo käynyt hakemassa 4 esinettä ja Aronin tavoite oli vaan saada onnistunut ruutu. Itse esineet oli helpot, Sari vei ne valmiiksi taakse. Halusin vahvistaa helpoilla esineillä sitä motivaatiota, joka on ollut jo viimeksi nähtävissä. Koiran pitää siis juosta suoraan eteenpäin täysillä kunnes kohtaa esineen. Jos se ei löydä esinettä ja lähtee laukkaamaan takaisin minua kohti, kehun sitä tässä kohtaa, hyvän piston teit. Tämä siksi, etten haluaisi koiran lähtevän laukkailemaan ruudussa sinne tänne, vaan että ajatus olisi aina suoraan eteenpäin, mikäli ei esinettä löydy, ei ole häpeä palata takaisin luokseni. Tänään kolme pistoa, jotka luonnollisesti päätyivät sitten esineille. Hyvin meni ja Aron oli sankari!
Kentälläkin tehtiin yksi paikalla-oleminen Kurtin suorittaessa, mutta tässä vaiheessa kaato-sade keskeytti treenin, joten ei siitä sen enempää.
Kiitos Sarille ja Kurtille kivasta seurasta metsässä! Kurt oli myös oikein pätevä, sillä sen jäljen alussa oli harha, kun Aronin jälki loppui siihen, hyvin ylitti Kurt tämän ja jäljesti 1.2 km pitkän jäljen, jonka olin heille tehnyt. Jännnittää jo nyt tulevat pk-sm:ät, vaikka en itse niihin osallistukaan, mutta monta treenikaveria osallistuu ja pidän peukkuja teille kaikille pystyssä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti