Otsikosta saan hyvän aasinsillan Pian ja Tuplan kultamitalista, joka on niin edelleen niin liikuttavaa. Sen lisäksi me eletään Aronin kanssa nyt jotain kulta-aikaa. Ollaan nyt viime keskiviikosta tehty joka päivä kaikenlaisia pk-juttuja ja joskus luulin että pk-tottis on tylsää. Kissanviikset. Siinähän on miljoona palaa, joita tehdä paremmaksi. Ja meillä on Aronin kanssa ollut ihan huippukivoja hetkiä. Maali on mielessä, (jälkikoe) mutta toistaiseksi ei mitään suuria paineita ja nautitaan tästä nyt sydämen edestä.
Tänään vein tva-kakkua tokon valkkuryhmälle ja sen jälkeen emme tokoilleet vaan teimme Aronin kanssa omalla vuorollamme mm.3x ilmoittautumista tuomarille, henkilöryhmää 2 ihmisen ympärillä sekä kilon painavan kapulan kanssa pari tasamaanouto vauhtijuttua.
Kotipihassa jatkoin eteenmenoprojektin parissa, jossa opetellaan menemään eteen ja maahan ilman näkyvää palloa. Ei ollut ihan helppoa, vaati aika monta toistoa, mutta selvästi osaa mennä eteen ja noudattaa käskyä maahan, jos näkee sen pallon. Mikäli pallo piilossa, pysähtyy käskystäni, muttei mene maahan. Vaiheittan tänään sitten niin, että Aron näki, kun vein pallon puskaan ja sitten lähetys, ennen puskaa käsky ja kävi maahan, hain pallon pois puskasta ja tämän sai palkaksi. Kuumahan näissä toistoissa tuli.
Tämän jälkeen kerrattiin jäävät asennot, kaikki hyvin.
Huomenna on varmaan pakko jo pitää ainakin yksi treeneistä vapaapäivä, mutta ei millään malttais, tää on niin hienoo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti