Ou jee!!

Tänä aamuna omat koirat olivat heitteillä, odottivat nimittäin aamulenkkiään, mutta piti jännittää Pk-sm tuloksia. Ihan täydessä jännityksessä mietin, kuinka siellä tutut koirakot selviävät. Facebuukki ja netti auki ja sieltähän niitä tuloksia sitten alkoi tulla. Suureksi harmiksi Kurt ei ollut löytänyt viimeistä keppiä, kaikki voi olla niin pienestä kuitenkin kiinni. Silti todella loistavaa työtä Sarilta ja Kurtilta, joilla täydellinen jana, hyvä jäljen ajo, esineet nousi ja tuo tottis, suuret onnittelut loistavalle parille! Saatte meistä jälkiseuraa jatkossakin :-)

Kyyneleet tuli kyllä silmiin kun kuulin, kuinka hyvin Pia ja Tupla olivat tehneet. Kaikki kuusi keppiä, kolme esinettä, eilinen johtoasema huipputottiksessa, ihan järjettömän hyvin 291 pistettä kaiken kaikkiaan. Pia ja Tupla kruunataan tänään siis Suomen jäljen mestareiksi ja uskallan paljastaa, että olen tehnyt pari jälkeä Tuplalle ja tänä kesänä oli näkyvissä jo se, että hyväksi jälkikoiraksi kehittyminen kestää hetken, sitä ominaisuutta ei mielestäni voi saavuttaa yhdessä eikä kahdessa kesässä. Se taito vaatii kypsymisen kun viinin teko (no en mä nyt ole tehnyt viiniä, mutta luulis). Joten suuren suuret onnittelut tätäkin kautta Pia ja Tupla. Aika huikeaa heillä, että alkukaudesta tokon sm-finaalissa, vaatimaton tokon piirinmestari ja nyt Suomen mestari-pari. Huh huh!

Monet muutkin tekivät hienoja tuloksia pk-smeissä, kaikille osallistuneille onnittelut, sillä onhan tuo se suomen suurin pk-tapahtuma. Kaikkien niiden, joilla ei mennyt tänä viikonloppuna ihan putkeen pitäisi muistaa, että seuraavanakin vuonna on uudet mahdollisuudet. Jo osallistuminen on mielestäni voitto!

Lenkkeilimme kuitenkin Aronin ja Elviksen kanssa kohti Kyötikkälän kenttää. Onneksi on sopiva kävelymatka, niin tulee tehtyä hyvä alkulämmittely. Kentällä ensin seuraamista ja seuraamista, nyt ihan hyvä vire.
Sitten päivän asiaan eli pk-hypylle. Nyt oli hyvä namikippo mukana ja Aronin paras pallo. Rakensin pk-esteen ja paloja vaihdelle korkeus vaihtuu. Aluksi ihan matalaa kerran, sitten estekorkeus oli ehkä sen 80 cm. Mennessä vähän rapsahti, mutta namikipolta tullessa hyppäsi puhtaasi. Otettiin vielä kerran ja nyt mennen tullen puhtaasti. Ok, vaihdoin palaa esteeseen ja nyt korkeus näytti noin käsituntumalla ehkä 95 cm, kun vertasin korkeutta siihen perus metriseen esteeseen, mikä kentällä on. Vähän jännitti, mutta vietiin nami kipolle ja lelu jää mun taakse, Aron hyppäsi puhtaasti menohypyn ja puhtaasti takaisin. Jes ja jihuu. Juostiin pallon ja Aronin kanssa ympäri kenttää, sillä olin niin onnellinen! Tämä todella lupaa hyvää, sillä selvästi hyppy vaatii vielä toistoja, että se oikea tekniikka kehittyy. Nyt on pakko pitää maltilla pari hypytöntä päivää, pelkään, että koira on kohta jumissa, jos hypätään liikaa. Mutta edelleen jatketaan kaikenlaisia hyppyjä ja sarjoja, kapula suussa ja ilman. Olen niin toivekas nyt tämän suhteen!