On se vaan jännä juttu. Ei olla tokoiltu Aronin kanssa pariin viikkoon ja nyt alkaa olla vaikeuksia. Kun mietin meidän yhteistä aikaa, on ihan aina treenattu jotakin tokohommaa. Todisteina on mm. eteisen matossa ilmastointiteipin palat, laitoin joskus kaksi vuotta sitten ne merkiksi, että tiesin edestäpäin, liikkuuko koiran tassut. Nyt kun yritin repiä niitä irti, ne ei irtoo. Josko me tarvitaan niitä vielä?
Tokonkuumeiluun luvassa jonkinlaista helpostusta, kun Anna ja Pipsa on tulossa meidän nurkille viikonlopuksi. Niillä on kuulemma joku tokon merkkiprobleema, miten kivaa, kun ratkotaan sitä!!
Aronin kanssa kävin maanantaina Niihaman kentällä tekemässä pk-juttuja. Kannoin varastosta noutokapuloiden telineen ja treenin pääidea oli hakea koiran kanssa kapulaa telineeltä ja viedä takaisin. Tein myös erikseen pk-hyppyä punaisella pressuesteellä ja lopulta ihan hyppynoutokin tehtiin. Estekorkeus oli luultavasti noin 90 cm luokkaa ja itse nouto oli kaunis ja teki sen esteeseen koskematta. Kapulan luovutus ei ole nätti, siinä näkyy nyt se, että olen nipottanut hyppynoudoissa kun metallia luovutettiin, höh mulle!! Tasamaanoudossa ei tätä ankeuttajaa näy, joten tehdään sitten vaan vauhtinoutotyyppisiä estenoutoja. A-estenoudon tein kerran ja se oli hyvä, tämän Aron osaa, joten en ota sitä nyt sen ihmeemmin, metriseen panostus jatkuu.
Keskiviikkona ja torstaina minulla oli iltavuorot töissä, joten ke-aamuna kävin vähän treenailemassa itsekseni agilityjuttuja Best in areenalla. Kerrattiin kontakti-esteet ja sitten tein pieniä radan pätkiä, joissa kontaktiesteet mukana. Välillä Aron meni autoon huilaamaan ja Elvis pääsi myös, kuitenkin viimeistä kertaa treenaamaan agia. Viimeistä siksi, että oli kyllä niin toivotonta ja turhauttavaa. Elvis ei pyynnöstäni halunnut tulla autosta ulos, kun vaihdoin koiraa. Joten vein sen raukan kaulapannan ja hihnan avulla halliin. Siellä se olisi halunnut mennä heti pois, mutta joutui sitten menemään putkeen. Sai hirveesti kehuja, namia ja lelun. Sama putki olisi pitänyt mennä toisesta päästä, mutta ei pystynyt. Tuli aina kesken suuorituksen sittenkin ulos sieltä, halusi mennä vaan yhteen suuntaan. Ja kun sai pallon, paineli kiireesti kentän laidalle, ettei vaan joudu enää uudestaan. Olin kovin onneton ja totesin, että koska molemmilla pitäisi olla hauskaa, ei nyt kyllä ihan toteudu meikäläisen tavoitteet. Elvis jää sitten jatkossa kotiin.
Aronin kanssa treenaisin vielä kolmen hyppyesteen kanssa sitä välistä vetoa ja sainkin tehdä ihan liiankin monta toistoa, että sain koiran seuraamaan minun ohjausliikkeitä eikä vaan sitä, että se meni oman mielensä mukaan. Lelu kädessä yritin pähkäillä että kumpaan käteen laitan sen :-) Semmoisia meidän treenit tällä viikolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti