lauantai 11. elokuuta 2012

Reipasta treenailua

Tänään aloitettiin reippaina jo klo 9 Kyötikkälän kentällä. Kun ne suomen parhaat olivat tosi toimissa Hyvinkään pk-sm-kokeissa, me niistä haaveilevat treenailimme. Kiitos Miinulle ja Katrille treeniseurasta.

Kertasimme ilmoittautumista tuomarille, laukauksia seuruun aikana, paikalla makuuta laukausten kera, sekä pk-hyppyä. Aronin mielentila on kyllä liian levoton, mutta yritän kovasti, ettei lelut lennä vaan keskitytään nyt tasaantumaan, ruokapalkalla siis seuruut sun muut. Jakomielitautisen asenteen vuoksi ei tänään luoksetuloja eikä eteenmenoja, josko se nyt vaan alkaisi tasaantua, mutta odotusarvo sillä on kyllä nyt ihan liian korkea.
Pk-hyppyesteestä olen niin kiitollinen Pky:lle, kun kentältä löytyi nyt koottava hyppyeste, jonka korkeus on vaihdettavissa. Aronin korvien välissä on niin se, että tuolla kentällä oleva hyppy ei voi onnistua, sillä esteen aloituskorkeus oli tänään 90 cm, korkeus minkä se ainakin kotipihassa selvittää, nyt piti siis vaan hypätä namikipolle, Aron kieltäytyi hyppäämästä. Sille tuli se vanha muistikuva, ettei selviä esteestä. Madallettiin estettä, että saatiin kiinni siitä tekniikasta, mitä on jo osattu. Tässäkin kohtaa tuli muutama tosi epävarma hyppy, mutta sitten Aron muisti, että se osaa kyllä ja lopetimme sellaiseen hyvään edestakaiseen hyppyyn, jossa 90 cm mennen tullen puhtaasti. Todellakin käyn tuolla huomennakin.

Kenttätreenin jälkeen jatkoimme Miinun kanssa SDP-hallilla teemalla hyppytekniikka. Nyt teimme vauhditonta okseria, joka on leveä, mutta takarimaa ei saa korkeammalle kuin 65 cm. Tätä okseria tehtiin joka kerran vaihtuvalla korkeudella ilman kapulaa ja sitten kapula suussa. Hyviä hyppyjä tuli kyllä.
Kakkoskierroksella tehtiin kasvavaa sarjaa, jonka välit olivat 5-6-7-8-9 eli koiran pitää venyttää itseään viimeisessä välissä oikein kunnolla. Vappu Alatalo sanoi tästä harjoituksesta, että tämän kaltaista venytystä ei itse pk-hypyllä tarvita, mutta kaiken muun harjoittelun tukena ja päivän päätöksenä se on hyvä harjoitus. Tämä tehtiin siis kolmesti.

Olipas meille kovin mukavaa, otetaan Miinu ja Katri sama uusiksi, tuostahan olisi vielä voinut jatkaa vaikka metsään jäljille ja esineille :-)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti