keskiviikko 8. elokuuta 2012

Se on nyt vaan pk, ainakin tänään oli

Kaksi kokonaista päivää maltettiin Aronin kanssa vaan olla. Eilen käytiin aamutuimaan tekemässä reipastahtinen 12 km lenkki ja loppupäivän mielessä alkoi pyöriä jo treeniajatukset. Illalla siivosin treenitavaraboksista ne turhakkeet pois, joita ei nyt ehkä tässä kuussa tarvita eli ruutunauhat, merkkitötteröt, metalliesine ja ohjatun kapulat. Tilalle tuli starttipyssy, eteenmenopallo ja painavammat kapulat. Olipas se mullistava hetki. Seuraavaksi kertasinkin netistä tämän vuoden sääntöjä ja tein paperille suunnitelmaa, että mitä kaikkea miedän pitää harjoitella pk-tottista varten. Paljon tuli kyllä tekemistä!

Tämän aamun lenkki veikin sitten Kyötikkälän kentälle ja mielessä on kolme treenattavaa asiaa: aloitusperusasento, luoksetulon tänne-käsky ja eteenmeno pallolle.  Kaikki nämä kerrattiin ja Aronilla näytti olevan oikein hauskaa.

Illalla oltiin Koivumäessä viettämässä jälki-iltaa. Pyysin Liisaa tekemään Aronille haastejäljen ja sellainen saatiin. Noin 600m, maastona ensin hakkuuaukeaa pitkillä heinällä ja horsmalla, sitten metsään, siellä Liisa oli kulkenut Aronin pään menoksi vaikka mistä ja jäljen päässä yksi keppi. Jana ei tänään ollut hyvä ja takajälkikin siitä tuli, mutta itse jäljen ajo oli loistavaa. Liisa oli todellakin keksinyt kaikenlaisia, mistä piti ihan kysyä, että menitkö todella tästä, mutta mennyt oli ja niin meni Aronkin. Keppikin sieltä löytyi joten loistavaa harjoitusta, sillä 600m jäljellä oli vaikka mitä ja sitkeästi Aron meni vaan eteenpäin. Kiitos Liisalle!

Kotipihassa sitten vielä tein koirakokeita, jotka alkoivat sillä, että naksuttelin Aronia kiertämään hiekkalaatikon reunoja pitkin, jos otti tukea hiekan puolelta ei hyvä, mutta sukkelaan keksi, että naksu tulee silloin, kun kaikki tassut on sillä laatikon reunalaudalla. Siinä se Aron sitten tasapainoili laatikkoa ympäri, rankkaa oli, sillä keskittyä piti tai tassut lipesi :-) Yritän tehdä tästä sellaisen sisäisiä lihaksia ja vartalonhallintaa tempun.
Sitten vähän painavalla noutokapulalla temppuilua, mutta jostain syystä Aron ei tykännyt mun tempuista vaan alkoi äännellä kun ei tajunnut, että mitä mä nyt oikein haluan. Myöhemmin piti ottaa monta vauhtinoudon tyyppistä juttua, että sain hyvän fiiliksen noutokapulan kanssa touhuamiseen takaisin.
Sitten koirakokeissa eteenmeno. Jos meidän eteenmenopallo on näkyvissä, menee lujaa sille. Kiva. Jos pallo on piilossa, hakee sitä katseellaan samalla kun laukkaa, jos tähän yhteyteen huusin maahan-käskyn, pysähtyy kyllä mutta ei mene maahan, kun ajatus on koko ajan missä pallo on. Erikseen harjoittelin siinä pallon ääressä sitä, että sanon vapaa, koira lähtee kohti palloa, sanon maa, koira menee maahan, saa vapautuksen ja pallon taskustani palkaksi. Eli nyt meidän pitänee harjoitella eteenmenoa ilman palloa, jotta oppisi menemään maahan ilman näköhavaintoa pallosta. Helppoa??

Tästä pääsinkin sitten pk-tottiksen ytimeen, sillä koiran pitäisi olla kaikessa tekemissään iloinen, korkeampi vireinen kuin tokossa ja kaikki pitäisi tehdä voimakkaammin jne. Ja kun koirana on helposti syttyvä Aron, vaatii todella tarkkaa suunnittelua, että homma pysyisi lapasessa. Osaisinpa nyt viedä sitä oikein eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti