Piirinmestaruustokot Nokialla

Aamulla ajelin Aronin kanssa kohti Nokiaa. Oltiin menossa 9:sänteen tokokokeeseemme. Toivoin parasta ja pelkäsin pahinta, mutta kuka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön.

Paikanpäälle oli ilmoittautunut 13 evl-koirakkoa. Tuomarina oli Ossi Harjula ja liikkurina Jari Kujanpää. Liikejärjestys oli meille täysin uusi ja aika paha. Koe alkaisi yksilösuorituksilla, joista ensimmäisena ruutu, sitten keskittymistä vaativa seuruu, sitten luoksetulo ja tämän jälkeen z-liike. Auts, seuraaminen ja z-noiden vaudikkaiden liikkeiden välissä. Ennen kehään menoa seurauttelin Aronia kehän vieressä, että se tottuisi liikkurin käskytykseen ja kehä-ääniin. Pidin oman mieleni positiivisena ja sitten olikin jo meidän vuoro.

Ensimmäisenä ruutu-liike. Melko rauhallinen meidän suoritukseksi, ruudussa ihan ok paikka, mutta maahanmenoon vaati kaksi käskyä (tätä on ollut nyt treeneissäkin, on tehty niin paljon pelkkään seis-käskyyn päättyviä ruutuja). Sivulle tuli turhankin terhakkaasti ja laukkasi vähän ohitseni. Pisteitä ihan oikeutetusti 7.
Tämän jälkeen alkoi sitten seuruu, joka oli ihan hirveetä. Koira äänteli, välillä haukahti, vaihtoi paikkaa, kontakti katkeili, haisteli kerran maata jne. Jostain syystä sen mielentila menee kaaoksen puolelle ja liikkurin käskytys vain ruokkii sitä. Tuomari antoi säälistä 5 ja tässä vaiheessa keltainen kortti, varoitus, jos vielä haukkuu. Siunaa varjele!!!
Eipä auttanut kuin olla kiitollinen säälivitosesta, että saatiin vielä jatkaa. Seuraavaksi luoksetulo, josta 8.
Tämän päälle meidän huonoin z-ikinä. Siinä kaksi ensimmäistä asentoa oikein, ensimmäisellä suoralla tehtiin seiso, kääntyi minun ohi mennessäni katsomaan minua, keskimmäisella suoralla yhtä levoton, mutta oikea asento istu ja viimeisellä suoralla väärä asento, piti mennä maahan, ei pystynyt. Tästä arvosana 5.5.
Todella surkein mielin kehästä ulos, ollaan huonoakin huonompia. Lopetan tokoilut tähän, ihan hirveetä, 3 vuotta ollaan treenattu ja huonommaksi mennään. Kaikki vielä näki sen.

Pakkohan siinä oli sitten vaan kasata ajatukset. Seuraavaksi on meille kivoja liikkeitä. Onhan se nyt kuitenkin jonkinlainen saavutus edes päästä tälläisiin kilpailuihin mukaan. Porukassa oli monia tva-koiria, päteviä ohjaajia ja hyvän tuloksen tekijöitä, saadaan osallistumismaksun edestä sentään olla mukana. Eikun toiselle kierrokselle vaan tekemään se mitä me osataan. Tva-jää ihan varmasti meiltä, mutta eikai sitä auta kuin vaan jatkaa näitä iänikuisia treenejä.

Ja mitä tapahtuikaan, kun mentiin rennommin kehään, liikejärjestys ja pisteet alla.
Ohjattu noutaminen 9
Kauko-ohjaus 9½
Hyppynouto 9½
Tunnistusnouto 9

Kuvat Miinu Mäkelä

Aron teki parhaan mahdollisen tasonsa mukaan :-)

Viimeisenä paikalla-olot kaikkien evl-yksilöitten jälkeen.

Tehdäänkö istuminen?

Paikka-istuminen 10
Paikkamakuu 10

Kaiken kaikkiaan pisteitä kertyi siis 262. Aloin itkemään kun kuulin pisteet. Tämä tarkoitti, että kolmas ykköstulos tuli kaikesta huolimatta ja näin ollen tva-arvon unelma muuttuu todeksi.

Kuvassa ihmetellään Aronin kanssa kultaista kennelliiton laattaa

Kuva Katri Mure

 Minulla ei ole koskaan ollut tähän astisessa elämässäni koiraa, joka olisi tottelevaisuusvalio. Minulla ei ole ollut edes sellaista koiraa, jonka kanssa oltaisiin päästy evl-luokkaan. Moni saa ehkä tämän tavoitteen paljon helpommin, mutta tää oli meidän juttu. Aronin kanssa tavoite oli ensin päästä sinne ylimpään luokkaan ja vuoden verran ollaan haaveiltu salaa siitä oikeasta tittelistä, mikä kolmella ykköstuloksella saadaan. Itse suoritus ja erityisesti ensimmäinen setti oli todella ala-arvoista, mutta tänään näillä pisteillä saavutimme tavoitteemme. Todellakin ollaan kolme vuotta treenattu. Aron on ihan juuri ollut meillä sen kolmevuotta ja ensimmäiset treenit tehtiin jo Outin pihassa 5 viikkoisille pennuille. Treenaaminen ei ole aina ollut hauskaa. Huomaan, että minulla on tällä hetkellä viharakkaussuhde siihen, sillä kukaan ei voi tietää, miten ärsyttävää on, jos päivän tunnari ei onnistu tai luoksetulo näyttää kauhealta. Koiraa ei sovi syyttää, omia virheitähän ne on. Silti jostain olen vaan kaivanut motivaatiota, että tänäänkin treenataan tai suunnitellaan, miten onnistuisimme paremmin. On mietitty jokaista palaa, tehty treenejä talvella, kesällä, sateessa, pakkasessa, aamulla ennen kuutta, keskellä yötäkin. Joskus kolmetkin treenit päivässä, kun on pitänyt hinkuttaa jotakin. En tiedä onko meillä aina ollut hauskaa, varsinkin seuraaminen ja ääntely saa ihan vatsahaavan. Hirveesti vaatii oman mielen ja ajatusten hallintaa. Välillä meinasi mennä yöunet, joskus riemulla ei ollut rajaa, kun tunnari onnistui tai koira juoksi täysillä ruutuun.
Silti Aron on kestänyt nämä kaikki treenini ja mikä työvoitto, se teki loistavan tunnarin päivä viimeisessä liikkeessä. Miten hieno koira se onkaan! Se on just niin hyvä kun se nyt on, eikä sen tarvitse olla yhtään parempi.

Kiitos Riikka ja Jari, paras taustatuki mitä voin edes kuvitella. Kiitos Outi, Aronin emän omistajana näytit meille, että tva- on mahdollista, en tiedä toteutuuko sanonta "pojasta polvi paranee", mutta yritystä on. Kiitos Anna, olet aina kuunnellut murheita ja ilon hetkiä, jatketaan niillä iloilla. Kiitos Pia P, joka on yksi tärkeimmistä kolmen vuoden aikana mukana olleista. Kiitos Lentsu, ilman monia neuvojasi ei oltaisi tässä. Kiitos Sari Kärnä, Sarilta olen saanut paljon näkökulmaa, mistä tässä treenaamisessa on oikein kyse. Kiitos Tamskin tokon valmennusryhmä. Kohta puolitoistavuotta ollaan treenattu tuossa ryhmässä ja ryhmän jokainen koira on edistynyt huikeesti kuluneena aikana. Säännöllinen tokoryhmä kaikkine liikkurointineen ja paikalla-oloinen on kullan arvoista.  Päätin kuitenkin, etten hae enää uudella kaudelle. Syynä se, että annan paikan jollekin sitä enemmän tarvitsevalle. Meidän tokoilumme tuskin koskaan on suomen huipulla ja arvokisoissa, niin paha tuo äänenkäyttö on tällä hetkellä. Meillä ei kuitenkaan ole mihinkään kiire, jatkamme toki tokoilun parissa, mutta nyt on aika olla tekemättä tunnareita tai kaukokäskyjä. Haaveilen tunnariroviosta, kokko sytytetään tänään ;-) Pidemmän tähtäimen suunnitelma on tehdä hiljakseen seuraamista koekestäväksi ja vielä tokoilla, mutta tänä syksynä panostan seuraavaksi pk-tottikseen. Lisäksi me halutaan kehittyä agilityssä, kaikkea ei voi treenata täysillä samaan aikaan. Tämän vuoden tokotavoite on saavutettu.

Koe kun oli piirinmestaruustoko, vei piirinmestaruuden Pia ja Tupla. Onnea heille, vaikka Pia ei itse ajattellut ansainneensa sitä, ampiainen pisti Tuplaa paikalla-makuussa, niitä oli siellä kentällä paljon liikkeellä ja Tupla häiriintyi tästä (kukapa ei) ja tuomari antoi makuusta tämän vuoksi kympin, olettaen, että ilman ampiaista näin olisi tapahtunut. Joten tuomari ratkaisia asian näin eikä tuomarin päätöksen voi itse vaikuttaa.
Pirkanmaan käyttökoirayhdistys vei joukkuekisan voiton, heidän joukkue teki ihan huipputuloksia, joten suuret onnittelut myös heille. Ensi vuonna piirinmestaruudet ratkotaan siis täällä Kangasalla. Tosi hyviäkin tuloksia tuli treenikavereille. Katri ja Benson ottivat avoimen luokan voiton, todella hienoa työtä! Miinu ja Bertta olivat ainoa koirakko voittajassa, jotka saivat tuloksen, tällä luokka voitto siis. Salla ja Risto oli hyviä, Lea ja Kina oli hyviä, Marke ja Molla oli hyviä, Minna ja Velho oli hyviä, vautsit kaikille!!