Aron sai viettää lakisääteisiä vapaapäiviä yövuorojeni välissä. Perheen yhdestä autosta ei riittänyt kaikille, joten torstain keharit jäi väliin, mutta jaksoin sitten ehkä vähän paremmin yövuoroissa. Venyin perjantaina kouluttamaan tokoa pariksi tuntia Niihamaan ja siitä yöksi töihin. Onneksi meillä ei yleensä ole kuin kaksi yötä kerrallaan, muuten tässä menisi terveys.
Samaan aikaan alkoi Kaupissa pk-sm:ät, joissa olisin niin halunnut olla mukana, kilpailijana tai turistina. Lauantai-aamun tottikset olisi ollut kiva nähdä, mutta pakko oli nukkua edes pari tuntia. Iltapäivällä päästiin onneksi jo liikkeelle ja Petra lähti Rayn kanssa sosiaalistumista harjoittamaan. Pystykorvamaiseen tyyliin Rayn pitänee ilmoittaa lähes joka asiasta...Anyway, kisapaikalla oli ihanan paljon putiikkeja sekä paljon tuttuja. Oikein mukavaa siis. Seurasimme meininkejä Petran ja Rayn kanssa parin tunnin ajan, kunnes jatkoimme matkaa sdp-hallille. Tunnin agivuoro oli varattuna.
Aronin kanssa kertasin viime kisoissa ollutta ykkösen ratapätkää, joissa meillä tippui rima. Etäisyydet ei varmaankaan olleet samat, mutta noin suunnilleen. 13 esteenratapätkäni meni heti kertalaakista puhtaasti. Mites se nyt noin onnistuikaan. Rata alkoi puomilta, josta kepit. Kepeillä juoksi rohkeasti eteenpäin tekemään jo seuraavalle esteelle valsia. Hienoa, että Aron malttoi pujotella kepit siitä huolimatta loppuun. Kisatilanteessa en ole uskaltanut tätä riskiä ottaa. Nyt kuitenkin ehdin valssaamaan oikein ja koira ei päässyt edessä näkyvään putkeen vaan kääntyi hypyille. Hyppyjen jälkeen vasta putkeen ja tämän jälkeen persjättö seuraavalle hypylle. Loppusuorana toimi kolmeen esteen hyppysuora. Uusintakierroksella sitten tippuikin taas kaksi rimaa, joten kolmannella kerralla sanoin Petralle, että huutaa mulle muistutukseksi heti seis, jos yksikin rima tippuu. Nyt mentiin puhtaasti ja ekan kierroksen treeni oli siinä.
Kakkoskierroksella kertasin kaikkia kontaktiesteitä ikään kuin ratamuodossa. Enin puomilta kepeille, sieltä keinulle, yksi hyppy välissä ja siitä a-esteelle. Puomilla erityisesti tuntuu olevan hyvä vauhti,
selvästi keinu on hitaampi.Hyvin meni ja Aron oli jaksanut tehdä vielä vaikka mitä, päätin kuitenkin, että lopetetaan ajoissa.
Petra ja Ray tekivät välissä putkia, 6 kepin pujottelua verkoilla ja rengasta. Rayn vatsa ja kestävyys olivat koetuksella, kun namia oli mennyt jo aika paljon pikkukoiralle kisapaikalla ja nyt se sai sitä vielä treenatessakin. Loppulenkin jälkeen meillä oli erittäin rauhallisia koiria.
Sunnuntaina lähdettiin katsomaan vielä palkintojenjakoa kisapaikalle. Otin taas Petran ja Rayn mukaan sosiaalistumaan ja tänään Raykin oli huomattavasti rennommin. Oli se vaan jännittävää jännittää tuloksia ja olinkin koko päivän seurannut netistä tuloksia, jonne ne päivittyi kovin hitaasti. Mestarit saatiin leivottua tänäkin vuonna. Iloisesti voin onnitella Kaarinaa ja Hiskiä haun hopeamitalista sekä ylpeänä miettiä, miten hienoa, että Zorron poika Covateco Thunderball voitti
etsintäkokeen kultaa. Zorro on jättänyt jälkeensä kyllä mahtavia koiria. Monen tutun kohdalla myös
epäonnistumisia sattui ja mm. jäljen viisi parasta erottuivat äärettömän pienillä piste-eroilla toisstaan. Kaikki voi olla niin pienestä kiinni.
Iltasella tekasin Aronille vielä jäljen pätkän Laureeninkallioden metsiin. Jäljen vanhentuessa kävimme metsälenkillä ja tämän jälkeen annoin Aronin vartin verran huilata ennen jäljestystä. Edessä oli jälki, jossa helpolla ja aukealla paikalla jana, jälki kulki 40m kohdalla. Matkaa olisi 600m ja vain yksi keppi lopussa. Jäljestä piti tulla sata metriä lyhyempi, mutta sinne loppuun osui odottamaton haaste. Jäljen lopussa oli polun ylitys, jossa juuri jälkeä kävellessä kulki pariskunta vapaana
olevan noutajan kanssa. Irtokoira lähti tietty mun perään, joten polun ylityksen jälkeen tiedossa oli vieraan koiran edestakaiset tallaukset. Miten hyvä että talloivat mun jälkeäni, sillä siinä mukava haaste loppuun Aronille. Tosin katsoin, etten jätä nyt sitä ainoaa keppiä ihan tähän hässäkkäkohtaan vaan vein vähän pidemmälle.
Janalla Aron meni superisti suoraan, 5 m ennen jälkeä se tarkisti enin oikealta, sitten vasemmalta ja meni inasen jäljen yli, kunnes päätyi oikeaan suuntaan ja lähti todella kiihkeästi sitä ajaman oikeaan suuntaan. Tää oli hyvä! Jäljestys oli superhyvää ja samalla vauhdikasta. Jälkeni kulki tarkoituksella läpi kallioaukeiden ja välillä varvikkoon, sitten taas kalliolle. Lopulta laskeutuminen terävän kulman autta alaspäin ja sinne polun ylitykseen. En nähnyt mitään muutosta Aronin jäljestyksessä, ehkä se vaan entistä tarkemmin ajoi sen polunylityksen ja siitä jatkuvan suoran. Hyvä, ettei se häiriinny, vaikka sen jäljellä joku vieras koira laukkasikin. Ainokainen keppikin nousi, joten hyvä treeni.
Näillä treeneillä mennään iloisesti eteenpäin. Huomenna Aronilla fyssari ja tiistaina silmäpeilaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti