Virheistä kasvaa treenisuunnitelma

Eilen oltiin pitkällä kaavalla Kyötikkälän kentällä Miinun ja Taijan kanssa. Treenasimme pk:ta ja tokoa, mutta pk-jutuilla aloitettiin. Näissä Aron oli Taijan molempien koirien parina ja otettiin useampi tuomarille ilmo ja siirryin Aronin kanssa paikallamakuuseen. Miinu oli tuomari ja ampuja. Itse makuu ei ollut mitenkään pitkä, laukauksia tuli eikä Aron mitenkään reagoi näihin. Ongelma löytyy siitä asetelmasta, että ilmon jälkeen koiran kuljetus yli kentän on vaikeaa. Aron ei millään malttaisi kulkea sitä kanssani ja joudun matkan varrella aunakin viisi kertaa huomauttamaan siitä. Pysähdyn ja Aron hakee sivulleni, että voimme jatkaa matkaa. Ilmeisesti tämä ketju aiheuttaa sen, että kun jätän koirani makuulle, se pomppaa kuin jousi maasta ylös. Palaan ja laitan sen uudestaan maahan, nyt jää hyvin. Tämä toistui molemmilla kerroilla ja tänä kesänä samanlaisia tilanteita on ollut useita. Miinun kanssa sitä pähkäiltiin ja todettiin, että mun täytyy rikkoa se kaava. Aronilla on kauhean vahva mielikuva mitä kentällä tapahtuu ja nyt mun täytyy vain rikkoa se kaava. Jatkossa teenkin ihan lyhyen kuljetuksen ilmon jälkeen ja makuupaikka voi vaihtua joka kerta, pois kaikista "näin tehdään joka kerta". Yritän pitää mielessä, ettei virhe saisi toistua enää kertaakaan.

Samanlainen ajatus on Aronilla laukauksista seuraamisen yhteydessä. Eilen ammuttiin melko paljon ja jos seurautan Aronia jossakin muualla kuin ns. sillä ensimmäisellä suoralla, se pystyy pitämään kontaktin laukausten ajan, vaikka en palkkaisi sitä laukausten välissä. Itseasiassa se osoitti olevansa vahvasti laukaisuvarma. Mutta taas vaikeinta oli siirtyä paikallamakuusta aloituspaikkaan ja se ensimmäinen seuruusuora on ihan mahdoton. Eli taas Aron omaa vahvan mielikuvan, miten toimitaan.

Eteenmeno tuotti vaikeuksia. Ruoho oli pitkää ja Aron valitsi eteenmenokohteeksi yhden voikukan hapsun meidän kosketuskepin sijaan. Eteenmenoista tuli järkyttävän vinoja tämän vuoksi enkä voinut palkata. Kävin jopa näyttämässä kepin, että tänne juostaan, mutta Aron piti kiinni itsensä valitsemasta kohteesta. Voi miten ärsyttävää. Kävin sitten siirtämässä kepin ihan eripaikkaan ja pois voikukista, nyt laukkasi suoraan.

Toko-osuudessa Aron keräsi ensin mielentilaa muutamalla kaukokäskyllä. S-M-S se tekee hyvällä tekniikalla tassuakaan liikuttamatta. Siitä jatkettiin merkin kautta ruutuun. Ruudussa se selkeästi hidasti ruudun etureunassa ja itse ruudun paikkakin jäi melko eteen. Selvästi eilinen treeni, missä pallo oli kaksi kertaa sille valmiina ruudussa, hidasti sitä. Tuntuu, että Aron tekee selvästi voimakkaammin, kun se ei ajatuksissaan tsekkaa, onko ruudussa jotain. Yleensä mulla ei ole siellä mitään.

Seuraamista tehtiin myös ja on se kyllä hemmetin vaikeaa. En ole virheestä huomauttanut, vahvistanut vain oikeaa ja tuntuu ettei nyt päästä eteenpäin. Miinun kanssa mietittiin, että minun pitäisi pitää oikein kirjaa, kuinka monta askelta onnistuu naksujen välissä. Selkeällä kirjanpidolla voisi tätä seurata. Aron ei ahdistunut eikä heikentynyt Miinun liikkurointi äänistä, mutta silti homma ei mennyt sen paremmaksi, mitä enemmän tehtiin ja naksuttelin. Iso huokaus!

Tunnareissa Aron toi ensin väärän. Jostain syystä Aronilla on kiire siellä tunnareilla ja nappasi hyvin pian jonkun. Asetelma oli tehty mielestäni helpoksi, kun vain neljä kapulaa, mutta hukkuvat ruohon sekaan ja Aronin ensimmäinen tehtävä on löytää ne kapulat. Virheen jälkeen uusittiin liike, vaihdettiin paikkaa ja aloitettiin alusta. Nyt tuli oikea. Tästäkin lähdin miettimään, että miten saisin Aronin itsevarmemmin työskentelemään kapuloilla ja testasinkin uutta juttua Aronille illalla kotona. Laitoin 5 kapulan rivin, joista yksi oli oma. Viritin kapulat parvekkeen eteen laudalle, että Aron näkee ne kapulat kaukaa. Laitoin kapuloiden väliin muutaman namin ja ole hyvä- käskyllä Aron meni kapuloille, sli namit ja toi sen jälkeen oikean kapulan minulle. Jippii!

Vaikeutin tehtävää 8 kapulaan ja laitoin ne kahteen riviin. Yleensä en koskaan tee useampaa tunnaria peräkkäin, mutta pakko tämä oli testata, että miten tuo namien syönti vaikuttaa. Taas Aron lähti hyvillä mielin kapuloille, söi namit ja alkoi tarkistaa kapuloita. Vahingossa se tassullaan siirsi sen oikean viereiseen kapulaan kiinni ja jännityksellä seurasin, että kuinkahan nyt käy. Aron ei ole selvinnyt aikoihin tälläisestä vaikeasta tunnarista, missä kapula on virlä kiinni viereisessä, hirveä riski napata se viereinen, mutta nyt rauhallisesti se haistelu kapula kerrallaan ja lopulta nosti sen oikeaan. Voi vau miten mahtavaa!

Elvis treenasi eilen myös kentällä ja paikallamakuu kahden koiran ryhmässä ok. Yksilöliikkeissä tehtiin neljä kononaista liikettä palkaten välissä ja näissä sen vire selvästi jo laskee, sillä viimeisessä kaukoissa vaati pari lisäkäskyä toimiakseen. Lisäksi se ennakoi mielellään mm. noutokapulan luovutuksen jälkeen ja parissa muussakin kohtaa. Keskitymme nyt vain malttiin ja pienten palojen vahvistamiseen, kokonaisiä liikkeitä mahd. vähän.

Kaiken kaikkiaan loistavat treenit, vaikka ongelmakohtia löytyi pikvin pimein. Näiden jälkeen mietin, että pk-kokeet jätämme tuon tottiksen vuoksi nyt tältä vuodelta pois. Olin haaveillut syyskuussa jälkikokeesta, kun ne maastot niin mukvasti rullaa. Olkoon ensi vuosi se käyttövalion tulemisvuosi. Keskitymme tottiksessa yksittäisten palojen vahvistamiseen, hypyn parantamiseen ja mielentilan hallintaan. Tekemistä on paljon eikä ne yleensä koetilanteessa mene paremmaksi. Tokossa työstämme niitä viime viikolla jo suunniteltuja asioita ja tokon treenaaminen auttaa meitä myös tuonne pk-kentille. päätin, että  kirjoittan hakemusta Tamskin tokon valmennusryhmään, sillä vain ryhmän avulla voi tokossa päästä eteenpäin. Tuo ryhmä on erittäin kova tasoinen ja varaudun jo siihen, ettei meitä huolita sinne, kun näyttökokeen seuruu on meille paha. Mutta mitään ei saavuta jos ei yritä, joten eteenpäin sano mummo lumessa!!