No niin. Nyt tää on kerännyt taas itsensä ja elämä jatkuu. Kiitos kaikille tsemppaajille!!
Aronin kanssa on tehty kontaktin pitämistä joka päivä. Eilen ylitin kynnyksen yleisiltä paikoilta ja siirryin Kyötikkälän kentälle. Pelkkä suunta kohti kenttää saa Aronin syttymään. Todellinen menestys oli meidän mittapuulla, sillä kontakti pysyi paremmin kuin koskaan ja ilman ainuttakaan ääntä. Aron istui perusasennossa tuijottaen minua mm. seuruun aloituspaikalla, a-esteen edessä, hyppyesteen edessä, esteiden välissä jne. Asenne oli loistava. Kyötikkälässä oli tien toisella puolen koulun urheilupäivä, josta saatiin vielä laukauksia tasaisin väliajoin, kun sillä käytettiin kunnon pyssyä juoksukisastartteihin. Aron piti keskittyneen ilmeensä. Siitä siirryinkin sinne urheilukisojen puolelle ja eipä tuo koira ole kyllä paukkarka. Piti kontaktin, vaikka aika lähellä ammuttiin. Korvan kärki heilahti, siitä tiesin, ettei se kuuro ole. Ennemmin juoksevia lapsia teki mieli kurkkia, mutta pääsääntöisesti kontakti piti.
Aikani kuluksi katselin facebookin kautta tokon sm evl-seuraamisia ja kertakaikkaan ymmärsin miten tärkeä se on, ettei koira luovu kontaktista vaan pitää sen koko kaavion ajan. Me kun pystytään siihen nyt paikalla ollen hetkiä kerrallaan. Miten mä en ole tarttunut tähän jo kolme vuotta sitten!
Tänään kontaktinpito jatkui Niihamassa. Kävin agitreenien verryttelymatkalla Niihaman palveluskoirakentän kautta. Nyt meinasi tulla viikon enimmäinen takapakki, mutta osoitti, mitn vahva koiralla voi olla mielikuva pelkästään siitä, missä ympäristössä ollaan. Ei menty edes kentälle ( Aron olis kyllä halunnut) vaan kontaktin pito tapahtui kentän ulkopuolella. Tässä kohtaa tuli pientä ääntä, kun Aron oli ihan ymmällään, että pk-kenttä kutsuu eteenmenoon ja hurjat palveluskoirat siellä juuri treenasivat. Tiheän vahvistamsen kautta homma asettui hyvälle mallille, mutta ehdottomati vaikeinta oli nyt Aronille. Autoista räyhäävät koirat ja kovempi ääniset ohjaajat kuin tokossa saavat Aronin vireen nousemaan. Myöhemmin käytiin siinä vielä uudestaan ja kun kentä on tyhjillään, pysyy mielikin rauhallisena. Jatkamme harjoituksia!
Kehareissa oli tarjolla vaikea rata. Paljon takaakiertoja ja todella haastava keppien avokulma. Aikaakin oli ihan liian vähän, ihan hyväksi kyllä koiralle, mutta olis niin kiva ollut harjoitella eri asioita kohdilleen. Takaakiertoja ja ennakoivaa valssia harjoittelin viereisellä kentällä verryttelyksi ja näitä vois ottaa nyt joka kerta. Rima siivekkeen takana on hyvä keino saada Aron kiertämään siiveke kunnolla ja näin myös rimat pysyy. Itse radalla sai juosta ja se on kivaa.
Treenien jälkeen Aron oli onnensa kukkuloilla. Jäähkälenkki neljän tytön kanssa, kyllä sen kelpasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti