Kohtaamisia

Miten paljon yhden viikon sisään mahtuu kohtaamisia erilaisten koiraharrastajien tai ammattiaan siinä harjoittavien kanssa? Yritän edes vähän  saada niitä listattua.

Maanantaina kohtasimme fyssarimme Elina Karhumäen ja Aron pääsi hoitoon. Hoitohuone on Aronille tuttu ja sinne se Aron paineli suorinta tietä. Tietää myös missä siellä huoneessa säilytetään nameja. 

Edellinen fyssarikäynti meillä oli toukokuussa ja aktiivisen kesän kuormaa löytyi Aronin kropasta. Lannerangassa oli työstettävää ja Si-niveleen Elina pääsi käsiksi hännän tyveä kiertämällä. Vähän laseriakin piti antaa sinne lannerankaan, kun kipua oli käsittelyssä. Niskassakin oli vielä jotain pientä, mutta ei tokojumiin viittaavaa. Kaikkiaan Aronia veivattiin vähän yli tunti ja seuraava varmuuden vuoksi aika sovittiin 7 viikon päähän. Kyljet on jäykät, sanoi Elina, joten yritämme nyt muistaa tehdä meidän kyljenvenytysohjelman. Samoin pupu-istuntaa tai temputusta Elina piti hyvänä, sillä siinä Aron joutuu ikäänkuin suoristamaan selkäänsä. 

Fyssarin jälkeisiä vapaita Aron sai nauttia täydessä rauhassa, mutta Elviksen kanssa lähdettiin ma-iltana pyörälenkille. Ensin kohti kyötikkälän kenttää, tarkoituksena avo-liikkeiden treenaus. Aivan sattumalta kohdattiin Minna ja Marke, jotka olivat myös menossa tokoilemaan kentälle. Näin saatiin aikaiseksi kolmen koiran paikalla-olo sekä Elvikselle liikkuroitu ohjelma, jossa kävimme avo-liikkeet koemaisesti läpi.

Elviksen makuu sujuu hyvin, se on sillä muistissa. Tosin makaa löysästi kyljellään, mutta ihan itse olen tuon kouluttanut. Liikkeet se periaatteessa osaa, mutta kestävyys on heikkoa. Runsaan palkkailunkin turvin oli kaukokäskyissä jo näkyvissä väsymystä ja haluttomuutta, niin iloisen reippaasti kun homma alkaakin. Elvikselle sopisi niin hyvin sellainen 4 liikettä yhteen menoon. Tämä väsymys alkaa näkyä loppua kohden aina uuden liikkeen aloituksissa, tulee kerta kerralta tahmeemmin niihin. Hyvä treeni oli kuitenkin, sillä tiedän mitä yrittää vielä treenata ennen koetta. Kiitos Minna ja Marke.

Tiistaina Aronille oli varattu silmäpeilausaika ja verinäytteen ottaminen Tampereen veteriin. Tulevien pentuesuunnitelmien vuoksi nämä otettiin, toki mielessä oli ollut jo monta kertaa, että Aronin silmät olisi hyvä tarkistaa aikuisena. Veterin keikka meni hyvin ja silmät olivat kunnossa. Lääkärin aika oli vain sellainen, että olin jo joutunut anomaan pomolta ymmärrystä, kun myöhästyisin puoli tuntia iltavuorosta. Joten lennossa Aron kotiin ja samalla henkäyksellä töihin. Meillä on töissä Keniasta kotoisin oleva sairaanhoitaja, jolla on myös koira siellä kotimaassaan. Hän ei voinut uskoa, että koirani kävi eläinlääkärissä olematta kipeä. Kertoi, että heillä koirat kulkevat yksin, syövät mitä löytävät ja palaavat kotiin jos palaavat. Ei koirille osteta ruokaa, kun ei sitä ole edes omille lapsille. Niin meillä koiria pidetään paremmin kuin lapsia. En uskaltanut kertoa ääneen sitä kuinka koirani käyttää bot-loimea, syö erikoisruokaa, nauttii erilaisista harrastuksista. Niille ostetaan leluja, pantoja ja taluttimia. Käydään vesijuoksussa, valmennuksissa, näyttelyissä ja koulutuksissa. Treenataan halleissa. Lämmitellään ja loppuverrytellään. Juotetaan palauttavaa juomaa rankan treenin jälkeen. Lista on loputon. Hiukan elämme yltäkylläisyydessä.

Keskiviikkona ei ehditty treenaamaan eikä se edes haitannut, kun vettä satoi sinä iltana enemmän kuin koskaan. Tavesin hallituksella oli kokous ja siihen se ilta niinkuin huipentui. Suunniteltiin tulevia vetohiihdon sm-kisoja ja Taves täyttää ensi kesänä 60-vuotta, joten isojen juhlien suunnittelu voisi jo alkaa. Kiva oli kuitenkin kohdata muut Tavesin hallituksen jäsenet kesän jälkeen.

Torstaina päästiin keharitreeneihin. Päänsärky pisteli päätä, mutta yleensähän ne treeneissä helpottaa.

 Nyt ei käynyt niin. Rata oli aluksi ihanan etenevä, neljä ensinnäistä hyppyä mentiin kaarevalla uralla hyvin, mutta sitten rata vaihtui lyhyillä ja tiukoilla kurveilla meneväksi hyppikseksi. Eihän siitä hyvä seurannut. Ajoitus oli myöhässä, Aronilla ihan täys vauhti päällä ja rimaa alkoi tippua. Jäätiin hinkkaamaan yhtä hyppyä, jota ennen piti jarruttaa, mutta räiskis vaan rima lensi kun olin myöhässä. Alkoi ihan urakalla ärsyttään, mikä ei sovi agitreenaukseen. Ja näin ollen homma ei niinkuin parantunut senkään puolesta. Lopuksi piti yrittää iloita ihan pienestä.

Menin sinä iltana ajoissa nukkumaan ja aamulla ei särkenyt päätä enää.

Perjantai oli mukava. Töiden jälkeen pidin ohjatunnoudon ja ruudun- kurssiani ja alla pari kuvaa, kun kurssilaisten koirat niin kivasti osaavat seistä merkin takana. Kuvissa porokoira Kiki ja samojedi Pulla.

Itsekin innoistuin vielä tekemään omien kanssa tokotreeniä kotinurkalla ja ruututavarat reppuun ja kohti Suoraman kenttää.

Aronin treenien teemana oli ruutu ja kehäänmeno, Elvis harjoitteli liikkeen välejä.

Aronin pitää kyllä ohjaajaansa jännityksessä tuon ruudun suhteen, sillä pitkästä aikaa näkyi ennakoimista ruudun eturajalla. Se osaa kyllä korjata ruutu-käskyllä itseään jonnekin, mutta tavoite on tietysti, että se pääsee suoraan sinne parhaaseen kohtaan. Joten teimme ruutua eri suunnista ja välillä kävin muka jättämässä jotakin ruudun takarajalle, että sain sen suoraan sinne laukkaamaan. Hyvin se sitten laukkasikin ja palkkaa tietysti näistä. Viimeisellä kerralla se pallo oli sitten siellä ruudun takarajalla, joten toivottavasti Aron siitä ilahtui. Kehään menot sujuivat hyvin ja myös näistä palkkasin.

Elvis oli ihan täpinöissään ja eikä merkkiäkään väsymisestä. Tein joitakin perusasennon alkuja ja palkka näistä, sitten noutoliike, josta suulliset kehut ja siirtyminen uuteen liikkeen alkuun, josta namipalkka. Siirryttiin perusasentoihin sinne ja tänne ja tehtiin kaukot välissä. Hirveen kivaa, sanoi Elvis.

Lauantaina olin iltasella metsälenkillä ja kohdattiin kanttarelleja. Niistä saa sitä löytämisen iloa, vaikka en niitä itse syökään.

Sunnuntai huipentui ilouutiseen: Aronin sisko Pipsa saavutti kolmannen ykköstuloksen ja on nyt TVA. Niin valtavan hienoa ja onnittelut tätäkin kautta kyseiselle parille, joka kävi ensin lauantaina Vepe soveltuvuuskokeessa soveltuen lajiin ja sunnuntaina evl-1.tulos Pauli Härköseltä jossakin päin Keski-Suomea.

Sinne menkin suuntaamme ensi viikonloppuna ja ensi viikko on agilityä 5 startin edestä. Anelen niin nyt agijumalia, että antaisivat meidän nyt kerran edes onnistua ja antaisivat minulle sen agisertin ja pääsylipun kakkosluokkiin.