Kun vuosi sitten näihin aikoihin Aronista tuli tokovalio, oli se kyllä makeeta. Palkinto kaikista niistä tokohetkistä, jota oltiin tehty kolme vuotta. Kun tämä tavoite saavutettiin, halusin keskittyä johonkin muuhun ja tunnarit, ruutumerkit sun muut jäivät pölyyntymään nurkkaan. Kuokkasen Elinakin silloin syksyllä jutteli, että pitäkää se toko nyt ohjelmassa. Niin vaan meni talvi ja treenattiin, mutta ei varsinaisesti tokoa. Toki laji on kuitenkin ollut läsnä, kun talkoilin sihteerinä tamskin järkkäämissä maajoukkuekarsinnoissa, koulutellen tamskilaisille tokoa mm. ruutu ja ohjattunoutokursseilla. Silti mikään ei liikahtanut suuremmin sisälläni.
Toko sm-meitä seuratessa liekki vaan alkoi kyteä. Nyt kuukauden sisällä olen käynyt itsekseni Kyötikkälän kentällä treenimässä ja jokusten liikkuroitujenkin tokohetkien jälkeen syttyi se taas; tokohurmos. Aron ei ollut vuoden aikana unohtanut mitään, vaan suorastaan parantanut suorituksiaan. Sillä on itseasiassa tosi hieno ruutu, ohjattunnoudon kapuloille meno on hieno, se tekee juuri niin hienon kaaren takana oleville kapuloille, kuin olen opettanut. Se itseasiassa osaa monta liikettä oikein mukiinmenevästi. Eilen oltiin Koivumäessä ja tokoiltiin esineruututreenien jälkeen nurmikentällä hieman. Aron tuli kehään hyvällä asenteella ja teki upean ohjatun ja sen perään seuraamista, missä palkkaan tiheästi naksutellen ja Miinu häiriköi liikkurinkäskyillä. Aron ei hämääntynyt näistä liikkurin käskyistä vaan tuntui niin hyvältä.
Nyt mä tiedän mitä me tehdään. Me parannetaan kaikkia meidän osa-alueita. Merkille voi mennä vauhdikkaammin, kaukot voi tehdä teknisesti napakammin, tunnaria voi vahvistaa itsevarmemmaksi, luoksetuloon lisää jännitettä ( Aronin luoksetulo on sellainen 8 luoksetulo, tekee stopit, mutta liikkuu aika löysästi). Niin ja ne heikot lenkit; noutojen luovutus, seuraaminen ja palkattomuus/ liikkeiden välit, kokonaisuuksien hallinta, mielentilan hallinta. Siinä on meidän ensi talven treenisuunnitelma. Ihan mahtavaa!
Samaan hurmokseen liittyy varmaan Elviksen ilmo syksyn piirinmestiksiin. Ne kun pidetään ns. Kotikentällä. Elvis on nyt muistellut vähän joka päivä, että mitä ne avoimen jutut pitikään sisällään. Paikallamakuuta ryhmässä se ei ole tehnyt ikuisuuksiin. Siksi aloitin sen eilen kotipihassa yksin kahdella koiralla. Ensin Aron paikallamakuuseen, poistuin ja seurautin Elviksen kehäämme myös ja asetin sen Aronin viereen makuuseen. Siinä ne sitten makasivat järkyttyneinä katsellen toisiaan, että mitä hemmettiä, kun itse kävelin talon taakse hetkeksi pois näkyvistä. Palasin Aronin viereen ja otin sen seuraa-käskyllä mukaani. Elviskin nousi tässä kohtaa, mutta jäikin sitten ainoaksi mokaksi koko treenissä. Seurautin Aronin Elviksen toiselle puolen ja jätin maahan. Sitten Elviksen vuoro seurata ja vaihtaa paikkaa. Näin tein useamman vaihdon, kunnes koirien rintamasuunta ja paikat oli vaihtuneet. Viimeiseksi poistuin taas talon taakse ja palasin hetken päästä. Makasivat kauniisti ja erittäin skarppina, että mitä mä nyt teen. Annoin samaan aikaan namit koirille ja vapautin ne siitä. Loistava harjoitus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti