Lisäksi olen seurautellut erilaisten houkutusten läpi ja viljellyt pitkin kenttää palloja, tötteröitä sekä muita leluja. Kriteerinä on ollut, että kontaktin täytyy pysyä houkutuksista huolimatta.
Keskiviikkona käytiin tekemässä viimeisin treeni ja kentällä oli ihan sikakuuma. Ray oli ehkä 5 min treenistä ihan läkähtynyt. Tein kolmessa eri pikkupätkässä, niin että välillä käytiin varjossa juomassa. Ray pääsi myös lopuksi harjoittelemaan kahden bordercollien kanssa aloluokan paikalla-olojen alkuja ja lopetuksia ja oli näissä ihan pätevä.
Nyt ei auta toivoa kuin kylmää, mutta sateetonta sunnuntaita. Rayn turnauskestävyys ei ole mitenkään bordercollien tasoluokkaa, mutta jos saan sen pidettyä oikeassa mielentilassa sellaisen sopivan terävänä, niin se on loistava pikku rally-japsi. Odotan siis innolla tulevia rally-kisoja.
Tosin Ray yritti taas kerran syödä itsensä hengiltä. Kolmen vuoden sisään minunkin luulisi jo oppineen, että Rayn ulottuville ei tule jättää mitään syötäväksi kelpaavaa. Jopa Elviksen kilpirahaslääkkeet on sen mielestä herkkua ja se osaa irroittaa ne kivasti tablettilevystä.
Mutta joo, olin jättänyt koulureppuni raolleen eteiseen, jonka sisällä oli fazerin sinistä. Onneksi lähes koko suklaalevy oli syötynä, mutta pari riviä oli jäänyt sinne repun pohjalle. Ray luonnollisesti sen haistoi ja söi kaiken. Ja minä sain luonnollisesti Rayn omistajalta tulikivenkatkuisen palautteen. Olen pahoillani!
Kaikkien mielenrauhaksi googlettelin suklaamyrkytyksen oireita, mutta nettilähteet kertoivat, että pari riviä maitosuklaata ei ole vielä niin vaarallista. Tarkkailun alla pikku-Ray sitten oli tämän illan ja pari kertas kävin sen herättämässä tarkastaakseni, että onhan sen tajunnantaso normaali. Taidettiin selvitä säikähdyksellä, jälleen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti