Metsässä sielu lepää

Ihana Käämi (Myytin pelasta maailma) tuli meille tiistaina viikoksi hoitoon. Etukäteen mietin, että kuinka kolme urosta ottaa laumaansa yhden lisää, mutta kaikki on mennyt paremmin kuin uskoinkaan. Elvikselle Käämi on oikeastaan ilmaa, Aronia ei haittaa, kunhan se saa nukkua mun sängyn vieressä ja Ray on ainoa, joka päivysti ensimmäisen illan uutta tulokasta. Mutta hyvin voivat elellä koko porukka keskenään.

Ja päästäänkö koska aamulenkille?

Ja nyt kun Käämi on meillä, ajattelin, että hyödynnetään tämä aika jälkitreenaillen. Kevääni on ollut superkiireinen ja koulu painaa hermoja. Aikatauluihin on ollut lähes mahdotonta sisällyttää jälkitreenejä, mutta nyt on koulussakin jo vähän kevyempää. Ollaan siis tätä ennen ajettu peräti yksi jälki Käämin kanssa ja se meni täysin tuntumaa hakien. 

Mutta tänään me se sitten aloitettiin, tähtäimenä jälkikoulari. Koulupäivä olikin yllättäen ihan kovin lyhyt ja mihin sitä eniten haluaisi aikaansa käyttää kuin metsässä olemiseen ja treenaamiseen. Ajelin yhteen ihanaan jälkimetsäpaikkaan ja jälkien vanhetessa pojat sai juosta sammalmetsässä. Käämi tykkäisi kovasti kuljetella keppejä ja Aronkin oli sitä mieltä, että jos kaverilla on keppi, niin hänellä myös. Mun mielestä keppileikit on vaarallisia ja kielsin ne pojilta. Ilmeet oli molemmilla sellaiset, että älä nyt viitsi olla tommonen.

Hei comoon, yks keppileikki vaan please!

Metsä vaan oli niin unelmametsää. Paljon hirvenjälkiä, mutta sammaleikkoa silmän kantamattomiin. Tosi monen koiraa on tänä keväänä purrut kyy ja näköhavaintojakin on ollut paljon. Hiukan vauhkona tarkkailin kyllä mihin astun. Onneksi ei nähty ainuttakaan.

Mutta sitten jäljestyksiin. Käämin jälki:

Oli tunnin vanha, sisälsi 5 keppiä, pituus 410m. Kolmen kepin alla oli namipurkit, janaa ei ollut vaan lähetin suoraan tieltä. Käämi ei ole opetettu jälkikeppejä varsinaisesti, siksi namipurkit oli tukemassa, että Käämi saa positiivista palautetta maasta käsin.

Käämi lähti innokkaasti jäljestämään ja se teki heti ensimmäisen pätkän todella hyvin. Pysähtyi ihmettelemään namipurkkia ja keppiä ja siitä tietysti palkitsin kovasti. Pitelin keppiä ja syötiin namia. Leikittiin myös kepillä. Ja näin me jatkettiin eteenpäin. Yhden kepin yli se meni, keppi, mutta en tiedä, että mihin se jäi. En ollut merkannut jälkeä mitenkään, enkä keppien paikkoja. Käämi sai minut villiksi onnesta, kun se nosti keppi nro 4, jossa ei ollut namikippoa apuna. Myös viimeisen kepin se haistoi, mutta toi minulle ensin sen pienen namipurkin kepin alta. 

Joten taidan unohtaa namipurkit ja keskittyä vaan nyt vahvistamaan keppejä. Hyvin Käämi kyllä jäljesti, että palan halusta päästä huomenna työstämään sitä lisää.

Aron oli luonnollisesti autossa ihan raivona, kun se näki, että kaveri pääsi jäljelle, mutta se ei. Aronin jäljen ajoin vähän alle 2 tuntisena, joten sen vuoksi Käämin nuorempi jälki piti ajaa ensin. Aronin jälki oli kilometrin pitkä ja sisälsi jonkin verran kulmia. Keppejä laitoin 7. Maasto oli melko kuivaa kangas ja sammalmetsää. Viimeisen kepin vein kallion päälle. 

Kaavio näytti tältä:

Janalla Aron meni täysillä kohti jäljeä ja itsevarmasti nappasi oikean suunnan. Kateus oli tehnyt sen, että se painoi janalla kuin henkensä edestä. Ja jäljesti niin hyvin. Kepeistä nousi 6/7. Sen yhden yli kävelin itse, joten en tiedä, että miksi se jäi ilmaisematta, mutta kaikki 6 keppiä Aron nosti minulle innokkaasti. Viimeinenkin löytyi sieltä kallionpäältä.  

Voi miten se Aron oli niin hyvä, ylistin sitä maasta taivaaseen. Sen varmuus ja motivaatio oli niin kohdallaan, että sen kanssa voisi koska vaan mennä jälkikokeeseen hermoilematta (koskee luonnollisesti vain maastoja).

Toimin nyt ensimmäistä kertaa Tavesin jälkikokeen koetoimitsijana. Koe on sunnuntaina ja koejärjestelyt on menneet toistaiseksi todella hyvin. Ensimmäisen kerran talkoolaisia on enemmän kuin hommia ja kun on tekijöitä, ei koe kuormita ketään liikaa. Ja tällä samalla metsäreissulla käytiinkin bordercolliepoikien kanssa tarkastamassa, että Koivumäki, jossa koe pidetään on kunnossa. Ja oli se. Käämikin on nyt niin Tavesilaista, kun pääsi virallisen kentäntarkastajan hommiin.