Käämi jälki nro 3

Kävin tänään tekemässä Käämille hautuumaajäljen. Nimi tulee siitä, että meidän lähellä olevan hautausmaan takana on juuri yhden jälkikoiran kokoinen metsikkö. Ja miten helppoa onkaan alokasluokan koiran treenaaminen. Jälki kun vanhenee sen tunnin, ehtii käydä koirien kanssa sillä välin 45 min kevyellä lenkillä ja sitten onkin aika siirtyä jäljestämään. 

Eka keppi tähän!

Käämille tänään siis 500m, 5 keppiä, tunnin vanhana. Maasto oli mäntyjen alla olevaa mustikanvarpumetsää. Pohja oli kuiva. Sisälsi yhden vähän ryteikömmän kohdan ja yhden kävelytien ylityksen. Keppien kohdat varmistin käsiavuin, laappasin aina maata siitä kepin kohdalta ja näin ollen myös enemmän hajua jäi maahan, kun hetken siinä seisahduin. Hiekkatien ylityksen varmistin myös vähän tiiviimmällä askelluksella. Jana oli tänään noin 2 metrin mittainen. Ennen jälkeä nostatin 2 keppiä saadakseni Käämin orientoitumaan mitä ollaan etsimässä.

Ja treeni oli menestys. Lähetin Käämin jäljelle ja se nosti sen siitä kahden metrin päästä. Se lähti oikeaan suuntaan ja puksutti kuin kone ekalle kepille, jonka se nosti ja laukkasi se suussa minua kohti. Vau miten hyvä. Ja näin mentiin kepiltä toiselle. Kun Käämi on palkattu kepistään, se ei vielä yhtään muista, että mistä se nosti sen kepin. Se ikään kuin sinkoaa vaan johonkin ja sitten tulee hätä, että missä se jälki on. Toki kokemuksen myötä tämä kyllä paranee, mutta itselle muistiin tämä homma, että kiinnitän siihen huomiota. 

Tien ylityskohdan se ajoi hyvin. Samoin sen ryteikön. Kaikki kepit nousi yhtä iloisesti eli 5/5. Sairaan hieno Käämi!

Ja nyt Aronin kanssa kohti rallyn valkkutreenejä.