Rayn kanssa rallykokeessa

Lauantaina oli Tamskin hallilla rallykisat ja alun perin minun piti kisata siellä avoimessa kahdella koiralla. Koska Elvis on poissa pelistä lääkitystensä vuoksi, lähdin kisaamaan Rayn kanssa. Matkalla harmitteln, että olis pitänyt treenata enemmän, olen tehnyt sen kanssa ihan liian vähän. Teknisesti se osaa tosi hyvin, mutta miten helposti sen ajatukset saattaa häiriintyä ympäristöstä. Ja kun se ei ole mun oma koira, on meidän suhde kuitenkin erilainen, kuin Aronin tai Elviksen kanssa.

Joten, mua alkoi näiden vuoksi jännittää ihan sairaasti. Luulisi, että tähän ikään alkaisi jo oppia, mutta käsissä oli vikkelä koira, jonka liikkeiden ennakointi on paljon vaikeampaa kuin ison koiran. Se lukee tosi tarkasti mun kehoa ja monia asioita pitää osata näyttää sille pienesti. Tarkoitus kuitenkin koko hommassani on, että oppisin itse paremmaksi, joten kiitos pikku Raylle opettajana olemisesta. Yritän kasvattaa sitä pitämään tekniikan kasassa, ilahtumaan sosiaalisesta palkasta ja kestämään häiriöitä. Periaatteet koiran kouluttamisessa on kaikille koirille ikään kuin samat, mutta on se vaan niin erilainen kuin iso partacollie. 

Tuomarina oli Tiia Hämäläinen ja voi miten helpon ja yksinkertaisen radan hän olikaan meille tehnyt. Vähän kylttejä, mentiin suoria linjoja eikä missään kohtaa tarvinnut miettiä, että mihin rata jatkuu. Ei pujotteluja eikä spiraaleita. Ei mitään pitkäkestoista. Ja vielä kotihalli, jossa oli mukavan rauhallista. Tiesin, että nyt voi olla mahkut tulokseen. 

Verryttelin Rayn kanssa pari eri settiä ja kun oma vuoro alkoi, katosi veri päästä. Lähdössä Ray jo kiinnitti katseensa edessäpäin näkyvään hyppyyn ja ensimmäiset kyltit mentiin sillä tavalla, että Ray irtosi sivusuunnassa kohti estettä ja itse yritin pysyä perässä. Saatiinkin ekalla suoralla -1 pisteen virheitä lähes joka kyltillä. Se tuntui kammottavalta. Vasta kun oli tehtäviä, joissa koira eteen ja takaa kiertäen sivulle, sain taas vähän otetta ja järkeä tekemiseen ja aloin ohjata koiraa niin, että tehtiin asioita yhdessä. Meille vaikea kyltti on istumasta seisomaan ja nyt se onnistui, Ray osasi seistä, muuta taisi liikuttaa jotakin tassuaan ja siitä luultavasti -1. Rata meni kuitenkin yhdessä hujauksessa ohi ja maalissa kehuin kovasti Raytä, vaikka mietin, että kylläpä me sähellettiin, ei varmaan riitä meidän tekeminen tulokseen. Tulos kuitenkin tuli ja vain -1 pisteen virheitä, joten 94 pistettä oli ihan hirmu hyvin. Voi kun se oli ilahduttavaa.

Viikon päästä onkin jo seuraava koe, vielä ulkona. Nyt on viikolla pakko tehdä vaan kovasti motivaatiota Raylle, että sen asenne pysyy virkeänä.