Minun ei pitänyt enää tänä vuonna jäljestää. Aron teki alkusyksystä 25 erilaista makupalajälkeä ja sitten ajattelin, että parempi jatkaa keväällä heti lumien lähdettyä. Mutta talvea ei vaan näy ja metsät, joskin kovin märät sellaiset odottavat jäljestäjiä. Joten suunnittelin hyvin tulevan jäljen ja ajattelin nyt laittaa vähän haastetta Aronille ja katsoa mitä tapahtuu.
Eli tein Aronille sammalmetsään noin 100 m pitkän jäljen ( matka karkea arvio) ja ripottelin sinne aina epäsäännöllisin välein vähän lihapullanpaloja, väliin tuli siis makupalattomia kohtia, loppuun viimeiselle metrille enemmänkin niitä ja purkkiin kannen alle ruokaa, tarkoitus oli siis viettää siellä lopussa juhlat syöden. Jälki oli täysin merkkaamaton, tosin minulle tuttu metsä, Aron oli siellä ensi kertaa. Kotona kokeilin Aronille jälkivaljaita, vähän isot ne oli, kun ovat partisten kokoa, mutta eipä se Aronia haitannut, halusin vain, että se ehdollistuu heti siihen, että valjaat ovat jäljestyksen merkki. Jälki vanheni 35 min, ehkä olisi voinut olla vielä vartin vanhempi, mutta pimeä oli tulossa. Vein Aronin metsään ja se itse haistoi kyllä jäljen alun ja lähti sitä pitkin. Ensimmäiset 20 metriä oli melkoista siksakkia, olihan tämä erilainen juttu mihin Aron oli tottunut, sitten kun se sai aina välillä palkaa siitä jäljeltä, vahvistui sen jäljestys ja alkoi etenemään hienosti. Jäljen yli mentiin monta kertaa, mutta koira teki kovasti töitä ja palasi nopeasti takaisin jäljen päälle. En tehnyt mitään luotisuoraa jälkeä vaan ihan maaston mukaan. Hetken kuluttua oltiin jäljen päässä ja Aron oli tohkeissaan, se ei olisi halunnut lähteä metsästä millään, joten sille jäi oikein hyvä fiilis hommasta. Ja kyllä se tosissaan töitä teki, sillä se nukkui sikeää päiväunta jäljen jälkeen kotona. Näitä samanlaisia olisi hyvä käydä nyt tekemässä, mutta hitsi kun työ haittaa harrastusta, pääsen ensi viikolla aina kolmelta ja pimeä tulee neljältä. Jälki-innostus vaan tuli nyt meille kummallekkin.
Elvis teki aamutuimaan yhden tunnarin. Nyt oli 12 kapulaa ympyrässä, ympyrän sisällä oli se oikea lehtien alla. Elvis lähti haistelemaan, haisteli kaikkia ja luopui hommasta, kävi haistamassa sivulla olevaa tunnarikassiani ja lähetin koiran uudestaan hommiin. Tässä toisessa vaiheessa se oli juuri luopumassa, että ei löydy, kun se haistoi sen oikean ja nosti sen, jee, hihkaisin niin hyvät hyvät että kapula lensin suusta koiran tullessa minua kohti sen kanssa, uusi kehoitus, että mihin se nyt tippui ja koira palasi poimimaan sen oikean. Tämän jälkeen syötiin lihapullia purkista ja jätettiin homma vain tähän yhteen. eiköhän se huomenna suoriudu tästä haasteesta nopeammin, hope so.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti